Miehen mielestä olen liikaa pois kotoa
Miehellä on päivätyö lähellä ja viikonloput vapaat. Pieni ydinperhe. Vapaa-aikanaan tietysti viihtyy minun kanssa ja urheilee, katsoo sarjoja ja pelailee ystäviensä kanssa.
Mulla on hyvin epäsäännöllinen vuorotyö ja pitkät työmatkat, pari tuntia päivässä menee pelkkiin matkoihin.
Lisäksi minulla on enemmän sosiaalisia suhteita, paljon ystäviä, kummilapsia, kuusi sisarusta ja heidän lapsensa. Ydinperhe on mulle myös ihan kaikki kaikessa ja esim sisarusten lapset on mulle tosi tärkeitä ja jos en viikoittain heitä näe, podin ihan fyysistä ikävää ja haluisin viettää heidän kanssa paljon aikaa.
Lisäksi olen muuttanut miehen paikkakunnalle, ja omalla lapsuuden paikkakunnallani asuu oma perhe ja ystävät (tunnin ajomatka).
Olen muuttanut noin vuosi sitten tänne uudelle paikkakunnalle ja haluisin pari kertaa viikossa käydä omalla kotipaikkakunnalla. Vuorotyön takia olen sitten paljon myös iltoja pois.
Mies suree sitä, että olen paljon pois ja podenkin vähän huonoa omaatuntoa tästä. Tietenkin mieheni on rakas ja kieltämättä aikaa yhdessä on vähän. Toisinaan kuitenkin vietämme yhdessä joskus pari vapaapäivää yhdessä ja ihanaa sekin on.
Mutta kun olen mieheni kanssa ja olisi vaikka tilaisuus nähdä vaikka sisarusten lapsia, tunnen vähän sellaista pientä "katkeruuttakin", että mun rakkaat on siellä ja nyt olisi tilaisuus niitä nähdä, mutten tavallaan voi mennä, koska täytyyhän mun välillä kotonakin olla. Nekin lapset kasvaa niin äkkiä. Ja sitten olen mieheni kanssa kotona vaan oleskellaan. Vaikka toki kivaa sekin on, mutta kun..
Jotenkin en nyt sitten tiedä. Mies suree, jos olen liikaa pois kotoa ja itse suren, kun en näe perhettä ja ystäviä riittävästi. En oikein tiedä.
Kommentit (66)
Suomessa on epäterve kulttuuri, jossa ihminen ei saisi olla liian läheinen perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
Ne ovat empaattisia eivätkä vihaa miehiä.
Olihan ap:n miehellä peli-iltoja poikien kanssa. Olis tyytyväinen kun on kavereita, niitähän se ap:kin kaipaa.
Tai sitten ei ole "ydinperhettä" tai "pitkiä työmatkoja". Vaan mielessä ihan muu. Ap voisi kertoa, jos ei trollaa.
Oma kumppani aikoinaan muuttui sukuläheiseksi, vietti paljon aikaa muualla, kadotti läheiseen kanssakäymiseen liittyviä asioita (meidän intiimijuttuja) ja pintasi. Kysyessä asiasta syyllinen olin minä. Kunnes käry kävi. Itseäni ei olisi rasittanut se, että hän juoksee muualla. Olisi antanut minulle saman mahdollisuuden. Yhteiset hetket olivat hyviä, eikä mua rassaa, jos käy muualla, jos ei tuo tauteja.
Ehkä eniten kiinnostaa, meneekö teidän yhdessäoloaikakin sinun tahdillasi vai voiko mies suunnitella yhdessä kanssasi tai jopa sanoa, että nyt meillä on oma aika? Olet hyvin itsekeskeinen, jos et ymmärrä, että suhteessa maailma ei pyöri sinun pääsi mukaan.
Pari kertaa viikossa käyt kyläilemässä? Ilmeisesti sulla ei oo omia lapsia kun oot niin takertunut vielä lapsuuden perheeseen. Eikö riitä puhelinsoitto? Itse käyn kerran kuussa äitin luona ja muulloin soitan. Isäni on jo kuollut ja äiti vanha. Miehesi on oikeassa.
Miksi mies ei suostu lähtemään sinun mukaasi tapaamaan sinun porukoita, kun on itse vapaalla?
Ja sinäkö olet sitten tapoinesi se terveen merkki. Liian monta parisuhdetta nähnyt missä puoliso vieraannuttaa ystävistä ja sukulaisista, siksi kun haluaa oman pikku kotiorjan. Ja se alkaa aina pienistä vihjailuista, ettet ole koskaan kotona.