Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen mielestä olen liikaa pois kotoa
29.11.2024 |
Miehellä on päivätyö lähellä ja viikonloput vapaat. Pieni ydinperhe. Vapaa-aikanaan tietysti viihtyy minun kanssa ja urheilee, katsoo sarjoja ja pelailee ystäviensä kanssa.
Mulla on hyvin epäsäännöllinen vuorotyö ja pitkät työmatkat, pari tuntia päivässä menee pelkkiin matkoihin.
Lisäksi minulla on enemmän sosiaalisia suhteita, paljon ystäviä, kummilapsia, kuusi sisarusta ja heidän lapsensa. Ydinperhe on mulle myös ihan kaikki kaikessa ja esim sisarusten lapset on mulle tosi tärkeitä ja jos en viikoittain heitä näe, podin ihan fyysistä ikävää ja haluisin viettää heidän kanssa paljon aikaa.
Lisäksi olen muuttanut miehen paikkakunnalle, ja omalla lapsuuden paikkakunnallani asuu oma perhe ja ystävät (tunnin ajomatka).
Olen muuttanut noin vuosi sitten tänne uudelle paikkakunnalle ja haluisin pari kertaa viikossa käydä omalla kotipaikkakunnalla. Vuorotyön takia olen sitten paljon myös iltoja pois.
Mies suree sitä, että olen paljon pois ja podenkin vähän huonoa omaatuntoa tästä. Tietenkin mieheni on rakas ja kieltämättä aikaa yhdessä on vähän. Toisinaan kuitenkin vietämme yhdessä joskus pari vapaapäivää yhdessä ja ihanaa sekin on.
Mutta kun olen mieheni kanssa ja olisi vaikka tilaisuus nähdä vaikka sisarusten lapsia, tunnen vähän sellaista pientä "katkeruuttakin", että mun rakkaat on siellä ja nyt olisi tilaisuus niitä nähdä, mutten tavallaan voi mennä, koska täytyyhän mun välillä kotonakin olla. Nekin lapset kasvaa niin äkkiä. Ja sitten olen mieheni kanssa kotona vaan oleskellaan. Vaikka toki kivaa sekin on, mutta kun..
Jotenkin en nyt sitten tiedä. Mies suree, jos olen liikaa pois kotoa ja itse suren, kun en näe perhettä ja ystäviä riittävästi. En oikein tiedä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen omituisuudesta kertoo tyhjentävästi jo se, että aikuinen ihminen puhuu omasta lapsuudenperheestään yhä ydinperheenään. Minä olen peräti sinkkukin vielä, mutta en tosiaankaan ole ensisijaisesti yhä vanhempieni lapsi, vaan minun ydinperheeni on minä ja koirani.
Kyllä. Suhteen alussa kumppani haluaa kokea olevansa ykkönen ja ydinperhe. Ap vaikuttaa lapselliselta vai olet vain kovin nuori? Perhepiirissäsi on hyvin dominoiva henkilö, joka pitää sinut väkisin vanhassa roolissasi perheen lapsena vaikka haluaisit itsenäistyä? Oletko narsistisen hyväksikäytön uhri?
Voi luoja, mistä näitä "psykiatreja" sikiää.
Olen eri mutta tämä tuli itsellekin mieleen ihan omien kokemusteni perusteella. Äitini on erittäin lä
Siinä, että tajuaa lapsuudenperheen olleen sairas, voi mennä kauan, voit olla ap jopa 25 v etkä vielä ole nähnyt perhettäsi, kuten se on. iso hälytysmerkki on se, ettei itsenäinen elämä ala luistaa siltä osin, missä puolison tulisi nousta esim juuri äitiä tärkeämmäksi ihmiseksi. Nythän ap ajaa kuin noiduttu kotipuoleen kun työt sallivat, laiminlyöden miehensä. Kun ei tuo ole normaalia, jos ei ole enää pikkulapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootte te sairasta sakkia. Koira on perheenjäsen ja aikuisena ei saa lapsuuden perheen kanssa viettää aikaansa.
Kuka on kieltänyt viettämästä aikaa lapsuudenperheen kanssa? Ehkä ihmiset kyseenalaistavat parisuhteen vakavuuden, jos ihminen mieluummin viettää aikaa lapsuudenperheen kanssa kuin kumppaninsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen omituisuudesta kertoo tyhjentävästi jo se, että aikuinen ihminen puhuu omasta lapsuudenperheestään yhä ydinperheenään. Minä olen peräti sinkkukin vielä, mutta en tosiaankaan ole ensisijaisesti yhä vanhempieni lapsi, vaan minun ydinperheeni on minä ja koirani.
Kyllä. Suhteen alussa kumppani haluaa kokea olevansa ykkönen ja ydinperhe. Ap vaikuttaa lapselliselta vai olet vain kovin nuori? Perhepiirissäsi on hyvin dominoiva henkilö, joka pitää sinut väkisin vanhassa roolissasi perheen lapsena vaikka haluaisit itsenäistyä? Oletko narsistisen hyväksikäytön uhri?
Voi luoja, mistä näitä "psykiatreja" sikiää.
Olen eri mutta tämä tuli itsellekin mieleen ihan omien kokemusteni perusteella. Äitini on erittäin lä
Menkää ihmeessä hoitoon koko perhe. Mutta unohda se. että joku muu on narsisti )joku jota ei edes mainittu) vain siksi että sulla on DIAGNOSOITU sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te sairasta sakkia. Koira on perheenjäsen ja aikuisena ei saa lapsuuden perheen kanssa viettää aikaansa.
Saa aikuisenakin olla perheensä kanssa, mutta jos on perheensä kanssa mieluumin kuin puolisonsa, niin herää kysymys, että miksi puolison kanssa edes ollaan. Vaikuttaa että ap tahtoo viettää isin ja äitin kanssa kaiken vapaa-aikansa. Nukutteko samassa sängyssä ja lutkutatko peukaloa, ap?
Miksei sukulaisesi käy sun luona tai miksette käy miehen kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi muuttaa perheesi luo takaisin
Vierailija kirjoitti:
Ootte te sairasta sakkia. Koira on perheenjäsen ja aikuisena ei saa lapsuuden perheen kanssa viettää aikaansa.
Takaisin äidinkielen tunneille harjoittelemaan luetunymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te sairasta sakkia. Koira on perheenjäsen ja aikuisena ei saa lapsuuden perheen kanssa viettää aikaansa.
Kuka on kieltänyt viettämästä aikaa lapsuudenperheen kanssa? Ehkä ihmiset kyseenalaistavat parisuhteen vakavuuden, jos ihminen mieluummin viettää aikaa lapsuudenperheen kanssa kuin kumppaninsa kanssa?
Kuulostaa siltä, ettet ole aikuistunut ja itsenäistynyt ihan normaalisti, ja miehesi on syystä harmissaan.
En minä ainakaan olisi onnellinen suhteessa, jossa toinen osapuoli viettää aikaa kaikkien muiden kanssa, paitsi minun.
Nuo kommentit kertoo siitä ettei sais olla lapsuudenperheensä kanssa. Jotkut ihmiset vaan tarvitsee ympärilleen toisia ihmisia ja toiset luutuaa
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit siis eroahdistuksesta. Tai ulkopuolisuuden tunteesta. Ehkä sinun pitää hyväksyä asia, että olet muuttanut ja et näe niitä sukulaisia niin usein. Napanuora on joskus katkaistava. Ja kompromisseja on tehtävä parisuhteessa. Käy kerran kolmessa viikossa? Tai muuta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
No minä ainakin koin tässä tarinassa paljon enemmän empatiaa ap:n puolisoa kohtaan, joka on kertonut olevansa parisuhteessa yksinäinen, kun ap on mieluummin muiden seurassa vapaa-aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleensä jätit lapsuudenperheesi? Nautit kovin sisarusten lasten kanssa vietetystä ajasta! Ei siinä miehellä ole mitään mahdollisuuksia. Minä perustin ulkomaille oman perheen. Lapsuuden perhettä tapaan n. Kaksi kertaa vuodessa ja meillä on hyvät välit.
No tekstistä päättelen äkkiä ettei se sinun oma perhe ole tärkein, vaan kaikki muut ihmiset ydinperheen ulkopuolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne aloittajan ystävät perheenjäsenet sekä kummilapset eivät voi liikkua hänen suuntaansa syystä että? Ymmärrän miehen harmituksen.
Minusta kuulostaa huolestuttavalta se, että ollessasi puolison kanssa kahden et nauti yhdessäolosta, vaan haluaisit muualle "rakkaidesi" pariin. Se kertoo, että ette ole sopiva pari.
Itsekin olen ekstrovertti ja sukurakas, on myös paljon ystäviä. Kuitenkin kaikkein parasta on olla puolison kanssa, silloin en kaipaa ketään muuta. Hän on minulle rakkain ja läheisin, oma perheeni. En ymmärrä mitä järkeä olla yhdessä, jos näin ei ole.
Suosittelen eroa ja sinulle muuttoa takaisin kotipaikkakunnalle perheesi lähelle. Ehkä vielä löytyy sellainen kumppani, jonka kanssa todella haluat olla, perustaa ydinperheen ja itsenäistyä lapsuudenperheestäsi. Tai ehkä ei, mikä on sekin aivan OK, voit nauttia läheisyydestä sisarustesi ja heidän lastensa kanssa. Varaudu kuitenkin siihen, että he eivät välttämättä halua pitää jatkuvasti yhtä tiiviisti yhteyttä.
"Siellä se on. Nyrkin ja hellan välissä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
No minä ainakin koin tässä tarinassa paljon enemmän empatiaa ap:n puolisoa kohtaan, joka on kertonut olevansa parisuhteessa yksinäinen, kun ap on mieluummin muiden seurassa vapaa-aikansa.
Palstan tapaan, taitaa olla läheisriippuvainen, kun pitää puolisoa syyllistää siitä. että haluaa tavata muitakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
No ei nyt kovin tervettä ole jatkuvasti rampata kyläilemässä sisarusten luona. Oikeasti me nähdään sisarusten ja äidin kanssa muutaman kerran vuodessa. Sentään ollaan kaikki aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun joku puolustaa ap:tä niin alapeukkuja satelee. Ette vissiin oo kovin empaattisia ihmisiä.
Ne ovat empaattisia eivätkä vihaa miehiä.
Alue: Aihe vapaa
Ootte te sairasta sakkia. Koira on perheenjäsen ja aikuisena ei saa lapsuuden perheen kanssa viettää aikaansa.