Lue keskustelun säännöt.
Asun vuokralla,
13.09.2008 |
ei ole velkaa, en maksa hoitomaksua ollenkaan vaikka lapsi on päivähoidossa, olen huoleton, elän hyvää elämää. Käykö kateeksi?
Kommentit (75)
Jos löytää hyvän vuokra-asunnon hyvältä paikalta sopuhintaan niin hyvä juttu. Toiset taas haluaa omistaa asuntonsa, näkee sen myös sijoituksena. Toiset haluu omistaa, toiset eivät.
Vai onko elämä vain kilpailu siitä kenellä on eniten pelimerkkejä kun kuolee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme vuokralla ihan vaan siitä syystä, että emme halua joutua vuosikymmeniksi velkasuhteeseen pankkiin. Haluamme kannattaa eurooppalaista tapaa asua vuokralla.
Suomme kyllä kaikille jotka haluavat mieluummin ostaa oman, sen ihan täydestä sydämestä. Kumpikin tapa asua on hyvä, sekä kaikki välimuodot siltä väliltä.
Eniten häiritsee tässäkin keskustelussa se, että joidenkin mielestä vain se heidän valintansa on se ainoa ja oikea. Ei sellainen ole oikein aikuismaista ajattelua.
Meillä on enää 6 vuotta laina-aikaa jäljellä, ja jo nyt ihmetellään, että mitä hittoa me tehdään sitten niillä rahoilla, kun asumiskustannukset ovat n. 250 euroa kuussa. Käteen jää siis meillä n. 5500 euroa / kk :D Ja mies kiitää uraputkessa, joten tulot ovat noususuhteisia. Mieluummin näin kuin ihan oikeasti loppuiäksi vuokranantajan orjaksi.
Meillä on enää 6 vuotta laina-aikaa jäljellä, ja jo nyt ihmetellään, että mitä hittoa me tehdään sitten niillä rahoilla, kun asumiskustannukset ovat n. 250 euroa kuussa. Käteen jää siis meillä n. 5500 euroa / kk :D Ja mies kiitää uraputkessa, joten tulot ovat noususuhteisia. Mieluummin näin kuin ihan oikeasti loppuiäksi vuokranantajan orjaksi.
kuin muiden, jotka siitä poikkeavat, huomatkaa loppukuittaus. Ei kovin aikusimaista.
kuin muiden, jotka siitä poikkeavat, huomatkaa loppukuittaus. Ei kovin aikusimaista.
Eikö muka sinusta kuulosta hyvältä? Miksi maksaa loppuelämäänsä esim. 700 euron vuokraa, kun voi pärjätä 250 euron asumiskuluilla omassa? Ja loppukuittaus oli lähes suora lainaus edellisestä viestistä. Omistusasujia saa siis mielestäsi haukkua pankin orjiksi, mutta vuokra-asujaa ei vuokranantajan orjaksi? Kasvapa kuule aikuiseksi. Jos ei kuittailua kestä, niin paras pysyä tällaisista keskusteluista poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on enää 6 vuotta laina-aikaa jäljellä, ja jo nyt ihmetellään, että mitä hittoa me tehdään sitten niillä rahoilla, kun asumiskustannukset ovat n. 250 euroa kuussa. Käteen jää siis meillä n. 5500 euroa / kk :D Ja mies kiitää uraputkessa, joten tulot ovat noususuhteisia. Mieluummin näin kuin ihan oikeasti loppuiäksi vuokranantajan orjaksi.
vai pitäiskö munkin nyt ryhtyä tavoittelemaan samaa kuin mitä sinulla on?
kuin muiden, jotka siitä poikkeavat, huomatkaa loppukuittaus. Ei kovin aikusimaista.Eikö muka sinusta kuulosta hyvältä? Miksi maksaa loppuelämäänsä esim. 700 euron vuokraa, kun voi pärjätä 250 euron asumiskuluilla omassa? Ja loppukuittaus oli lähes suora lainaus edellisestä viestistä. Omistusasujia saa siis mielestäsi haukkua pankin orjiksi, mutta vuokra-asujaa ei vuokranantajan orjaksi? Kasvapa kuule aikuiseksi. Jos ei kuittailua kestä, niin paras pysyä tällaisista keskusteluista poissa.
Tein vain huomioita tämän keskusteluketjun perusteella. Itse olen sitä mieltä, että se mikä on hyvä toiselle ei ole sitä välttämättä kaikille, joten minusta on aika lapsellista vain oman kokemuspiirinsä perusteella väittää tietävänsä mitään kenekään muun kohdalta kovinkaan yleispätevästi...
Ihmisillä on taipumusta halveksia ja vähätellä sellaisia ratkaisuja, jotka poikkeavat heidän omistaa sen sijaan että voisi ehkä joskus pysähtyä miettimään sitä, miten moniulotteista tämä elämä itse asiassa on.
Eri asiat ovat ihmisille tärkeitä, toiset mittaavat elämässä onnistumista ja onnellisuutta rahassa, toisille taas ihan toisenlaiset asiat ovat tärkeimpiä. Ja kukaan ei voi väittää, että juuri hänen valintansa olisi se paras ja oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai pitäiskö munkin nyt ryhtyä tavoittelemaan samaa kuin mitä sinulla on?
Itseäni ei kiinnosta elää loppuelämää vuokranantajan orjana. Kannattaa myös laskella oman ja puolison tulevia eläkkeitä. On pikkasen eri asia maksella lähes 1000 euron vuokraa kuin parinsadan euron asumiskuluja, kun tulot tippuvat eläkkeellä noin puoleen. No, jokainen tyylillään...
vai pitäiskö munkin nyt ryhtyä tavoittelemaan samaa kuin mitä sinulla on?Itseäni ei kiinnosta elää loppuelämää vuokranantajan orjana. Kannattaa myös laskella oman ja puolison tulevia eläkkeitä. On pikkasen eri asia maksella lähes 1000 euron vuokraa kuin parinsadan euron asumiskuluja, kun tulot tippuvat eläkkeellä noin puoleen. No, jokainen tyylillään...
kun tulot pienenevät, vaihdan asuntoa tietysti myös pienempään (helposti ja vaivattomasti) ja vuokrakin siinä sitten halpenee.
Jokainen tyylillään, miksi sinun tyylisi olisi parempi kuin minun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tulot pienenevät, vaihdan asuntoa tietysti myös pienempään (helposti ja vaivattomasti) ja vuokrakin siinä sitten halpenee.
Jokainen tyylillään, miksi sinun tyylisi olisi parempi kuin minun?
jos on lapset kasvattanut ja laittanut mieleisekseen, niin mikäs siinä. Tiesitkös, että myös omistusasunnon voi vaihtaa pienempään, jolloin asumiskustannuksetkin ovat pienempiä?
Erityisesti olen huomannut, että niitä pahimpia vähättelijöitä ovat vuokralla-asujat. Oletetaan, että kaikki, siis ihan kaikki elävät hillittömässä velkavankeudessa, oma talous on mitoitettu aivan tappiin, ei nautita elämästä, ei matkustella, jne. Omituinen asenne, joka ehkä kuvastaa sitä, että ei siedetä ajatusta siitä, että jollakin on ihan oikeasti varaa maksaa sitä lainaa ja korkoa plus viettää mukavaa elämää. Näyttää siltä, että mainitsemasi onnellisuuden mittaaminen rahassa on nimenomaan vuokralla-asujille erittäin tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein vain huomioita tämän keskusteluketjun perusteella. Itse olen sitä mieltä, että se mikä on hyvä toiselle ei ole sitä välttämättä kaikille, joten minusta on aika lapsellista vain oman kokemuspiirinsä perusteella väittää tietävänsä mitään kenekään muun kohdalta kovinkaan yleispätevästi...
Ihmisillä on taipumusta halveksia ja vähätellä sellaisia ratkaisuja, jotka poikkeavat heidän omistaa sen sijaan että voisi ehkä joskus pysähtyä miettimään sitä, miten moniulotteista tämä elämä itse asiassa on.
Eri asiat ovat ihmisille tärkeitä, toiset mittaavat elämässä onnistumista ja onnellisuutta rahassa, toisille taas ihan toisenlaiset asiat ovat tärkeimpiä. Ja kukaan ei voi väittää, että juuri hänen valintansa olisi se paras ja oikea.
En ole, vaan vedät johtopäätöksiä ihan omista näkökohdistasi. Tämä on meille kaikkein paras vaihtoehto. Maksetaan omaa pois, voidaan perhevapaiden ajaksi neuvotella pienempi maksuerä ja lopulta maksetaan aivan mitätöntä asumiskulua mukavasta asunnosta.
Erityisesti olen huomannut, että niitä pahimpia vähättelijöitä ovat vuokralla-asujat. Oletetaan, että kaikki, siis ihan kaikki elävät hillittömässä velkavankeudessa, oma talous on mitoitettu aivan tappiin, ei nautita elämästä, ei matkustella, jne. Omituinen asenne, joka ehkä kuvastaa sitä, että ei siedetä ajatusta siitä, että jollakin on ihan oikeasti varaa maksaa sitä lainaa ja korkoa plus viettää mukavaa elämää. Näyttää siltä, että mainitsemasi onnellisuuden mittaaminen rahassa on nimenomaan vuokralla-asujille erittäin tyypillistä.
Asuttiin jokunen vuosi sitten kerrostalo-osakkeessa, lainaa oli ihan kohtuullinen määrä. Sitten tuli putki- ym. muuta remppaa ja asumiskustannukset vähän nousi, ei kuitenkaan mitenkään dramaattisesti, mutta oli se aika v-mäistä se asuminen näiden remonttien ajan.
Sitten tulin raskaaksi ja tarkoitus oli vaihtaa isompaan. No, me päädyttiin sitten siihen että myydään pois ensin, muutetaan vuokralle isompaan ja katellaan sitten, mistä ostetaan seuraava "oma" asunto.
Saatiin yleishyödylliseltä vuokranantajalta aravavuokra-asunto, tosi mukavalta paikalta ja asuntokin on ihan mieleinen, sitä ollaan rempattu oman maun mukaiseksi. Nyt ollaan kotiuduttu tänne niin hyvin, että ollaan päätetty jäädä tähän toistaiseksi asumaan, kaikki palvelut ihan vieressä, uimaranta ikkunan alla ja päiväkoti kadun toisella puolella. Elellään tässä ihan tyytyväisenä ja mietitään sitten joskus myöhemmin, halutaanko me sitä omaa vai ei. Nyt ei just tällä hetkellä haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on lapset kasvattanut ja laittanut mieleisekseen, niin mikäs siinä. Tiesitkös, että myös omistusasunnon voi vaihtaa pienempään, jolloin asumiskustannuksetkin ovat pienempiä?
[/quote]
Tiesin toki, en ole tyhmä. Kommentti oli kohdennettu viestiin, jossa kerrottiin, miten tulot putoavat puoleen kun jään eläkkeelle (ei pidä muuten paikkaansa) ja vuokra pysyy 1000 eurossa kuussa. Sen kirjoittaja ei ilmeisestikään tiennyt sitä, että vuokra-asunnon voi vaihtaa pienempään.
että suurituloisina saatte asua edullisessa kaupungin vuokratalossa, kun samaan aikaan moni pienituloinen jonottaa kaupungilta kämppää, turhaan. Jos on oikeasti noin hyvät tulot ja omistusasuntokin, voisi muuttaa vuokralle yksityiselle.
yksinkertaisia, putkinäköisiä keskinkertaisella käsityskyvyllä varustettuja pikkusieluja, joten julistan täten tasapelin :-)
Tiesin toki, en ole tyhmä. Kommentti oli kohdennettu viestiin, jossa kerrottiin, miten tulot putoavat puoleen kun jään eläkkeelle (ei pidä muuten paikkaansa) ja vuokra pysyy 1000 eurossa kuussa. Sen kirjoittaja ei ilmeisestikään tiennyt sitä, että vuokra-asunnon voi vaihtaa pienempään.
Kaikilla av-mammoilla on eläkevakuutukset, jotka pitävät tulotason ennallaan myös eläkkeelle jäätyä :D Meidän 30+ -ihmisten eläkkeet tulevat olemaan 50-60 % palkasta.
ärsyttävän poroporvarillisia ja itsetyytyväisiä. Kun vähän aikaa maksettua asuntovelkaa, aletaan olla niin omistajaluokkaan kuuluvia ja ruvetaan pitämään vuokralla-asujia jotenkin tyhminä kun he eivät ole vielä nähneet valoa. Pidetään aina sitä omaa näkökantaa parhaana, vaikka toiselle vuokra-asuminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
että suurituloisina saatte asua edullisessa kaupungin vuokratalossa, kun samaan aikaan moni pienituloinen jonottaa kaupungilta kämppää, turhaan. Jos on oikeasti noin hyvät tulot ja omistusasuntokin, voisi muuttaa vuokralle yksityiselle.
En ikinä kehtaisi asua vuokralla kuin ehkä yksityisellä, mutta siinä taas ei ole mitään järkeä meidän kohdalla.
oikeuttavat minut hallitsemaan sitä asuntoa. Mitä ihmeen merkitystä sillä olisi asialle, asunko vuokralla vai en?
Jos saa kaupungilta esim. hyvältä paikalta ison ja edullisen vuokra-asunnon, siinä voi ihan rauhassa asua vaikka loppuelämänsä, sitä voi rempata mieleisekseen ja perikuntani voi vaikka halutessaan jatkaa vuokrasopimusta.
kun on kerran päässyt kiinni halpaan asuntoon hyvältä ja keskeiseltä paikalta, ei olisi mitään järkeä ruveta pankin orjaksi loppuiäkseen, ainakaan täällä Helsingissä. Kun tulot on vuosien varrella kasvaneet, on rahaa ollut ylläpitää ihan mukavaa elintasoa.