Yksi työhakemus ja sain töitä. Arvaatko miksi?

Vierailija kirjoitti:

Mites niitä suhteita tekee vielä vähän työkokemusta omaava jolla ei sukulaisista apua`?

Sain aikanaan ensimmäisen kesätyöpaikkani, kun menin juttelemaan oppilaitokseni työelämäpäivänä (eli eri yrityksillä oli koulussa standi, missä esittelivät yritystä opiskelijoille). Ei siinä tarvinnut kuin 5-10 min jutella ennestään tuntemattoman tyypin kanssa, kun hän kutsui HR-henkilön paikalle a pääsin haastatteluun. Puoli tuntia myöhemmin olin saanut kesätyöpaikan seuraavaksi kesäksi.

Olin ollut tässä firmassa pari kesää kesäharjoittelijana, kun veljeni halusi armeijan jälkeen töihin (pääsi armeijasta tammikuussa ja opiskelut alkoivat elo-syyskuussa. Annoin hänelle yrityksestä pari vastaavan mestarin numeroa ja hän sai töitä aluksi ihan nosturinkuljettajana. Samalla ovenavauksella pääsi töihin myös hänen kaverinsa.

Näistä tapauksista on jo parikymmentä vuotta, mutta näin itse useita kesäharjoittelijoita rekrytoivana ymmärrän nyt mitä minä ja veljeni teimme silloin oikein. Teimme palkkaamisemme  yritykselle helpoksi. Olimme aktiivisia, ajoissa liikkeellä ja teimme selväksi, että haluamme juuri heille töihin. Heidän tarvitsi enää varmistaa, että olimme suht tervejärkisiä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että ensi kesän harjoittelijoistani kaksi on tulossa tekemään lopputyötään. He ovat molemmat olleet useamman kesän meillä kesätöissä. Tarkoituksena on palkata heidät valmistuttuaan, kun meillä on pari vanhempaa työntekijää eläköitymässä. Yritykselle on paljon helpompi palkata hyväksi ja päteväksi todettu entinen kesätyöläinen, kuin jokin arpa kortistosta.

Minulla on jo pari ehdokasta ensi vuoden uusiksi kesäharjoittelijoiksi. He kävivät ekskursiolla meidän alan oppilaitoksesta ja tulivat virallisen osuuden loputtua juttelemaan ensi vuoden kesätöistä. Juteltiin kaiken näköistä ja vaikuttivat reippailta ja tervepäisiltä ja heillä oli molemmilla selkeä syy miksi halusivat juuri meille töihin. Totta kai tällaiset tapaukset ovat keväällä siinä pinon päällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt elämässäni 3 työhakemusta, vaikka työpaikkoja on ollut varmaan 30. Näistäkin hakemuksista 2 huvin vuoksi. Töihin on aina pyydetty, enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

No shit Sherlock! Totta munassa työtä tekevät saavat töitä. Keksit pyörän uudelleen.

Sinulla on kykyjä josta joku haluaa maksaa ja et ole hinnoitellut itseäsi liian arvokkaaksi. Ne jotka ei saa töitä vaatii aivan järkyttävää palkkaa siihen nähden että ainoa kyky on vaatia ja haluta itselleen maksimaalista hyötyä vaikka ei osaa mitään tehdä

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kykyjä josta joku haluaa maksaa ja et ole hinnoitellut itseäsi liian arvokkaaksi. Ne jotka ei saa töitä vaatii aivan järkyttävää palkkaa siihen nähden että ainoa kyky on vaatia ja haluta itselleen maksimaalista hyötyä vaikka ei osaa mitään tehdä

Erittäin hyvä pointti! Olen ollut muutama vuosi sitten epätoivoisena työttömänä työnhaussa. Pyysin samaa palkkaa, jota olin saanut aiemmasta päättyneestä tehtävästä. Jokaiselta rekrytoijalta tuli kysymys, neuvotteletko palkasta ja lopulta vastaus, että kiitos jäit varasijalle.

Otin lopulta vastaan työn, josta maksettiin 200 €/kk vähemmän kuin aiemmin. Kannatti, sillä alkupalkka on noussut parissa vuodessa yli 1000€/kk eli yli 30 prosenttia! Opin kantapään kautta, että ensin annetaan työnäytöt käytännössä ja sen jälkeen vasta voidaan kunnolla keskustella palkasta.

Tietenkin jos työt ja tavat ovat jo tuttuja, ja rekrytoija tuntee sinut alan kokeneena konkarina verkostoistaan, olet hakijana hyvässä neuvotteluasemassa jo rekrytointiprosessissa. Me tavikset joudumme pelaamaan toista taktiikkaa.

En työnantajana koskaan palkkaisi tuttavaani töihin. Sukulaisista nyt puhumattakaan. Jos sille joutuu antamaan huomautuksen tai kenkää, niin soppa on valmis. Tuntemattomalle on paljon helpompi antaa kenkää. 

Minä sain paikan sieltä missä minua ei tunneta enkä sieltä missä tunnetaan 🤣