Ero edessä, onko keinoja pehmentää asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reaktiota voi laimentaa kertomalla miksi haluaa erota. Pitää olla sen verran empatiakykyä ja pelisilmää silloinkin, vaikka haluaa erota. Jätetty jää useimmiten roikkumaan jos eron syyt on ilmoitettu epäselvästi tai ei ollenkaan. 

Itse olen päässyt eroon vänkyröistä, narsistisista ja väkivaltaisestakin kumppaneista olemalla ihan vaan erittäin selkeä, ystävällinen ja jämäkkä. 

Selkeyttä en voi olla korostamatta liikaa. Selitä syy, seiso syyn takana, älä vaihtele sitä. Jätetty heittäytyy hankalaksi kun epätietoisuus vaivaa joten selkeä syy on avain. Se antaa jätetylle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa jolloin vältytään myös häpeän aiheuttamalra raivolta. 

No enpä tiedä. Jos eron syy on "olet kuumottava raivopää", niin selkeys ei välttämättä ole paras keino, vaan silloin käytetään klassista "vika ei ole sinussa, vaan minussa

Sulta selkeästi puuttuu pelisilmää. Silloin sanotaan, että "en tunne oloani turvalliseksi kanssasi ja ansaitsen ympärilleni ihmisiä, jotka kohtelevat minua hyvin"

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista. Henkinen väkivalta läsnä hänen käytöksessään, taloudellinen väkivalta on mahdollista erossa. Turvakoti tuntuisi kuitenkin liioittelulta, ja voisi olla lapsille haitallinen, puoliso on ihan hyvä vanhempi heille. Puolisossa vaikeimpia piirteitä ovat olleet juuri arvaamattomuus ja ailahtelevuus. Vartin sisällä voi haukkua minut lyttyyn ja hetken päästä halailla ja käyttää hellittelysanoja. Aiemmin otin sen niin, että hän on kypsempi kun leppyy, ja minä lapsellinen riitelijä kun olen hajalla hänen haukuistaan. Niin hänkin antoi ymmärtää, ja sai taas lisää vettä myllyynsä jos en muuttunutkaan yhtäkkiä hyväntuuliseksi. Vasta viime aikoina olen havahtunut tämän käytöksen pimeyteen. Ja vaikka tiedostan tämän, menen silti käytöksestä hämilleni ja se vaikuttaa minuun. Jotain tämänkaltaista on luultavasti tiedossa, kun kerron erosta. En vain jaksaisi enää, ja siksi kyselin neuvoja, jos jollain olisi vaikka joku käytännön helpotuskikka tiedossa. Täytynee alkaa vain valmistautumaan tulevaan.

-Ap

Ymmärrän, että turvakoti voi tuntua liioittelulta, jos fyysisen väkivallan uhkaa ei ole, mutta tuolla edellä joku olikin jo kuvannut todella hyvin, miksi ammattilaisten apu voi olla tarpeen myös muissa kuin fyysisen väkivallan tapauksissa. Koska itse olet taipuvainen miellyttämiseen ja puolisosi harrastaa voimakasta tunnemanipulointia, kannattaa varautua jo etukäteen kaikkiin niihin mahdollisiin manipulointistrategioihin, joita puolisosi voi tulla eron aikana käyttämään. Suosittelen tutustumaan ainakin Nettiturvakodin sivuihin tulevaa ajatellen: siellä on kuvattu tarkasti, miltä henkinen väkivalta näyttää ja miten sellaisissa tilanteissa kannattaa toimia.

Olet jo tunnistanutkin puolisosi käytöksen myrkyllisyyden, mikä on jo iso askel eteenpäin ja tulee toivottavasti helpottamaan sinua irtaantumisprosessissa. On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, että puolisosi käytös vaikuttaa sinuun silti; muista, että tuossa tilanteessa väärää ei ole sinun reaktiosi, vaan puolisosi käytös. Jos tuollaista toimintaa ilmenee jo suhteen aikana, se tulee erotessa luultavasti vain moninkertaistumaan, joten kaikki, mitä voit tehdä voimiesi ja tukijoukkojen keräämiseksi ennen eroprosessia, on nyt tärkeää. Voimakasta manipulointia harrastavat ihmiset hyvin harvoin havahtuvat oman käytöksensä myrkyllisyyteen tai osaisivat tehdä siihen pysyviä muutoksia, joten kannattaa pysyä päätöksessä tiukkana ja pitää mielessä kaikki ne kerrat, jolloin olet muutosta tuloksettomasti pyytänyt.

Tiedän, että tuollaisessa tilanteessa sitä on tavallaan jo tottunut kaikkeen siihen sairaaseen käytökseen, jota puolison osalta voi saada osakseen, eikä välttämättä enää hahmota, miltä normaali, terve parisuhde näyttää. Väsymys kertoo siitä, että rajojasi on rikottu jo aivan liian pitkään, joten on varsin ymmärrettävää, että haluaisit itsesikin vuoksi löytää jotain keinoja helpottaa tulevaa. Sellaisia keinoja ei vain valitettavasti manipuloijien kanssa ole olemassakaan, joten ainoa, mitä voit tehdä, on keskittyä omien voimavarojesi ja valoisamman tulevaisuuden rakentamiseen. Tsemppiä ja voimia tulevaan, olet ansainnut elää parempaa elämää.

Yllätysero on ehkä julminta mitä voi pitkässä suhteessa toiselle tehdä, toki joskus aivan pakollista. Silloin kannattaa olla kaikki valmiina, lapset ehkä jossain hoidossa viikonlopun, itselle mahdollisuus lähteä paikalta yöksi tai pariksi myös. Ehkä sen toisen osapuolen kannalta ja itsensäkin on se että hyväksyy mahdollisen vastareaktion olevan joko välinpitämätön tai sitten sydäntäsärkevän kamalaa. Kannattaa oikeasti miettiä onko ero ainoa ratkaisu vai voiko asioita vielä selvittää yhdessä eteenpäin mennen.

Täällä on selvästi vastailemassa ihmisiä, jotka joko eivät ole olleet suhteessa voimakasta tunnemanipulointia harrastavan kumppanin kanssa, tai sitten he ovat sellaisia itse. Kyseessä ei ole varsinaisesti yllätysero (vaikka kumppani sen niin kokisikin), jos ja kun onnettomuutta aiheuttavasta asiasta on puhuttu jo vuosien ajan eikä minkäänlaista muutosta ole näkynyt. Kypsä, aikuinen ja henkisesti pääosin tasapainoinen ihminen reagoisi itse aiheuttamaansa onnettomuuden kokemukseen kumppanissa jo ilman mitään eropuheitakaan. Se kertoo vain ja ainoastaan terveen rakkauden puutteesta, jos kunnioittavaa käytöstä saadakseen täytyy heilutella erokortteja tai varoitella hyvissä ajoin, että henkisen väkivallan jatkuessa suhde on vaarassa katketa. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys ja vähimmäisvaatimus, ettei puolisoon kohdisteta toistuvasti rikkovaa käytöstä.

Ap, sivuuta huoletta kaikki syyllistävät kommentit tässäkin ketjussa. Meitä tilanteessasi aiemmin olleita ihmisiä on muitakin, ja tunnistamme jo kaukaa kaikki kaasuvalotus- ja blame shifting -yritykset, joiden tarkoituksena on yrittää saada sinut potemaan syyllisyyttä ja horjumaan päätöksessäsi. Älä lankea noihin ansoihin: olet varmasti jo tehnyt kaiken sen, mitä olet voinut suhteen korjaamiseksi itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota paskamyrsky - ajatusta. Mitä riitelemistä tai vastustusta voi tulla, kun toinen sanoo, että haluan eron ja olen siitä ihan varma? Ihan järjetöntäkin, että tuon jälkeen toinen haluaisi jatkaa suhdetta tai alkaisi vaatimaan tai kyseenalaistamaan eron syitä. Niillä kun ei ole mitään merkitystä, kun eropäätös on tehty. Ainoa asia on katsoa peiliin. 

Meillä mies ilmoitti noin syyskuussa. Ei kuulemma enää rakastanut. Sen illan itkin, seuraavana päivänä keskusteltiin ja pyysin että katsotaan vuoden loppuun saakka. Jos on edelleen samaa mieltä, niin erotaan.

Ei erottu.

Taivuttelit siis miehesi, jolla ei enää ole tunteita sinua kohtaan, pysymään kanssasi. Olet siis juuri sellainen mitä ap pelkää, eli henkilö, joka manipuloi miellyttämishaluista. 

Ehei. Hän oli kriisissä muusta syystä ja ajattelin tämän olevan hätiköity päätös. Yön yli nukuttuaan kun ei hänkään ollut varma asiasta, niin siksi tuota ehdotin ja hänelle se sopi hyvin. Se tosiaan oli ahdistuksen hetkellä tehty hätiköity päätös, kyllä hän rakasti ja stressi väheni kun laittoi työkuviot uusiksi ja suru läheisen kuolemasta helpotti.

Aloittajan tilanne, jos hän on asiaa pitkään miettinyt ja on varma päätöksestään, eikä muuta kriisiä ole, on aivan eri.

Vierailija kirjoitti:

Yllätysero on ehkä julminta mitä voi pitkässä suhteessa toiselle tehdä, toki joskus aivan pakollista. Silloin kannattaa olla kaikki valmiina, lapset ehkä jossain hoidossa viikonlopun, itselle mahdollisuus lähteä paikalta yöksi tai pariksi myös. Ehkä sen toisen osapuolen kannalta ja itsensäkin on se että hyväksyy mahdollisen vastareaktion olevan joko välinpitämätön tai sitten sydäntäsärkevän kamalaa. Kannattaa oikeasti miettiä onko ero ainoa ratkaisu vai voiko asioita vielä selvittää yhdessä eteenpäin mennen.

Jollakin tapaa manipuloivien ihmisten kanssa yllätysero voi olla ainoa tapa päästä suhteesta erityisesti jos on miellyttämiseen taipuvainen. Kuten aiemmin on sanottu, ei Ap:lla ole varaa ihan puolison itsensä takia kauniiseen eroon. Ap:n puoliso kun tulee käyttämään kaikki mahdolliset keskustelukerrat ja muut tilaisuudet siihen, että saa jollakin tavalla taivuteltua Ap:n epäilemään omia tunteitaan, omaa haluaan erota, omaa oikeuttaan erota tai saa hänet luulemaan että on oikeutettua vastuuttaa häntä ja odottaa häneltä taipumista tässä asiassa. Ei tarvitse olla mikään ihmishirviö tai narsisti. Ihan tuikitavalliset ihmiset harrastavat emotionaalista manipulointia. Osa tiedostamattaan.

Liian kiltin ja uhrautuvan ihmisen on silti vain aivan pakko olla kova ja tehdä ikäviäkin ratkaisuja, jos toivoo pääsevänsä kierteestä eroon ja alkaa ottaa elämäänsä omiin käsiinsä. Se manipuloiva ei tule jotenkin yhtäkkiä lopettamaan tapaansa eikä eron hetki ole se hetki, jolloin jättäjän pitäisi alkaa hänelle vanhemmaksi ja opettajaksi taivuttelemaan hänet opettelemaan pois manipuloinnista. Sen hetki tulee eron jälkeen, jos manipuloiva sen haitallisuuden näkee. Ja siinä tukeminen tapahtuu jonkun muun kautta kuin Ap:n. Voi olla manipuloijan tervehtymisen kannalta aivan oleellisen tarpeellinen herätys tulla tuolla tavalla "julmasti" jätetyksi kuten sitä kuvaat. Minusta taas tuossa ei ole tässä tapauksessa mitään julmuutta. Siinä on pelkästään sitä mitä pakko ja Ap:n hyvinvointi vaatii. Hän se on uhri, ei tämä puoliso joka ei anna hänen erota ja joka kohtelee häntä huonosti. Ap:n puoliso saa ihan sitä mitä on keskenkasvuisuudellaan kerjännytkin. Hyvän ja kasvattavan oppiläksyn terveestä itsenäistymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota paskamyrsky - ajatusta. Mitä riitelemistä tai vastustusta voi tulla, kun toinen sanoo, että haluan eron ja olen siitä ihan varma? Ihan järjetöntäkin, että tuon jälkeen toinen haluaisi jatkaa suhdetta tai alkaisi vaatimaan tai kyseenalaistamaan eron syitä. Niillä kun ei ole mitään merkitystä, kun eropäätös on tehty. Ainoa asia on katsoa peiliin. 

Paskamyrsky seuraa, kun yksi oleellinen vaihe jää välistä pois, kuten ilmeisesti ap:n tapauksessa.

1. "Olen onneton, koska puhut minulle ilkeästi / jätät sukat lattialle / laiskottelet tms."

2. "Jos et lakkaa puhumasta minulle ilkeästi / jättämästä sukkia lattialle / laiskottelemasta, en voi jatkaa suhdetta."

3. "Olen päättänyt, että en halua jatkaa suhdetta."

Jos tuon kakkosen skippaa, niin paskamyrsky on taattu. Ihmiset pitävät reiluna, jos varoitetaan etukäteen sii

Mitkään normaalit säännöt eivät päde tunnemanipuloijien kanssa. Ap:n ei tarvitse tehdä suhteen ja pehmennyksen eteen enää yhtään enempää.

Tosi paljon voimia ja tsemppiä jaksaa tuleva, Ap💛

Ei ketään voi omistaa. Jos puoliso on järkevä, niin luulisi tajuavan asian ilman järjettömiä paskamyrskyjä. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huoltajuus ym riidat välttää siten, että kysyy siltä jätetyltä miten haluaa lasten huoltajuuden ym järjestettävän. Miehet ei yleensä tuota vastuuta halua ja voi säikähtääkin, että joutuu lähihuoltajaksi, joten vetäytyy. 

Saattaahan ap:n puoliso olla nainen. 

Elä nyt joulun alla ilmoittele asiasta. Mennee joulu pilalle, mutta voit tehä vaikka uuden vuoden lupauksen ja sitte ilmoitat. 

Saanko kysyä Ap:lta, minkä ikäiset lapset teillä on? 

 

varsinkin usean pienemmän lapsen kanssa voi monella helposti unohtua se oma parisuhde ja olla turhaa ressiä joka myös heijastetaan siihen puolisoon sitten, varsinkin jos on pitkä yhteiselo takana.

 

entä millä tavalla olet asiaa ottanut esille puolisosi kanssa aiemmin, jos kerran asia tulee mielestäsi hänelle yllätyksenä?

Mitkä asiat suhteessasi mättää ja olisiko ne korjattavissa puhumalla? 

vai onko rakkaus loppunut?

Oletko ajatellut asian loppuun asti, vai oletko vain pitkän suhteen kyllästyttämä joka kaipaa itsenäisyyttä ja uusi kokemuksia?

Kyllä mä nyt silti itse ohjeena antaisin, että jos teillä on yhteiset lapset ja pitkä liitto takana, että valmistelisit puolisoasi rehdisti ennen kuin pamautat asian päin näköä. Mielestäni hänellä on siihen oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä Ap:lta, minkä ikäiset lapset teillä on? 

 

varsinkin usean pienemmän lapsen kanssa voi monella helposti unohtua se oma parisuhde ja olla turhaa ressiä joka myös heijastetaan siihen puolisoon sitten, varsinkin jos on pitkä yhteiselo takana.

 

entä millä tavalla olet asiaa ottanut esille puolisosi kanssa aiemmin, jos kerran asia tulee mielestäsi hänelle yllätyksenä?

Mitkä asiat suhteessasi mättää ja olisiko ne korjattavissa puhumalla? 

vai onko rakkaus loppunut?

Oletko ajatellut asian loppuun asti, vai oletko vain pitkän suhteen kyllästyttämä joka kaipaa itsenäisyyttä ja uusi kokemuksia?

Kyllä mä nyt silti itse ohjeena antaisin, että jos teillä on yhteiset lapset ja pitkä liitto takana, että valmistelisit puolisoasi rehdisti ennen kuin pamautat asian päin näköä. Mielestäni hänellä on siihen oikeus. 

Itse käsitin, että eri tulee aloittajan puolisolle yllätyksenä vain siksi, että on itse ignoorannut aloittajan puheet siitä että ei voi hyvin. Aloittaja on viestinsä mukaan jo tehnyt kaikkensa suhteen eteen, mutta puoliso on vähät välittänyt ja jatkanut haitallisia tapojaan aloittajan pyynnöistä huolimatta. Yllätys erosta johtuu vain siitä että ei ole kuunnellut. Lisäksi aloittaja pelkää puolison taivuttelevan hänet pysymään yhdessä, vaikka eropäätös on tehty. Eli myrkyllisestä manipuloivasta ihmisestä kyse. Silloin ei kannata yrittääkään tehdä töitä suhteen eteen, vaikka olisi lapsia, vaan juosta ja lujaa. Aloittaja pyytää pehmennysvinkkejä lähinnä siksi, että ei jaksa enää paskamyrskyä tai manipulointiyrityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota paskamyrsky - ajatusta. Mitä riitelemistä tai vastustusta voi tulla, kun toinen sanoo, että haluan eron ja olen siitä ihan varma? Ihan järjetöntäkin, että tuon jälkeen toinen haluaisi jatkaa suhdetta tai alkaisi vaatimaan tai kyseenalaistamaan eron syitä. Niillä kun ei ole mitään merkitystä, kun eropäätös on tehty. Ainoa asia on katsoa peiliin. 

Paskamyrsky seuraa, kun yksi oleellinen vaihe jää välistä pois, kuten ilmeisesti ap:n tapauksessa.

1. "Olen onneton, koska puhut minulle ilkeästi / jätät sukat lattialle / laiskottelet tms."

2. "Jos et lakkaa puhumasta minulle ilkeästi / jättämästä sukkia lattialle / laiskottelemasta, en voi jatkaa suhdetta."

3. "Olen päättänyt, että en halua jatkaa suhdetta."

Jos tuon kakkosen skippaa, niin paskamyrsky on taattu. Ihmiset pitävät reiluna, jos varoitetaan etukäteen sii

Mitä helvettiä. Millainen ihminen ei tajua jo tuosta ykkösestä, että jos ei paranna tapojaan, niin siitä voi seurata ero. Itse en ainakaan ole mikään eromahdollisuuden väläyttelijä, että "Jos et tyhjennä astianpesukonetta, niin saatan jättää sinut. Ai sä tyhjensit, no enpäs jätäkään". Jos ap on kertonut monta kertaa olevansa onneton miehensä käytöksen takia, niin ei eroilmoituksen pitäisi olla yllätys muulle kuin täysin sokeialle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota paskamyrsky - ajatusta. Mitä riitelemistä tai vastustusta voi tulla, kun toinen sanoo, että haluan eron ja olen siitä ihan varma? Ihan järjetöntäkin, että tuon jälkeen toinen haluaisi jatkaa suhdetta tai alkaisi vaatimaan tai kyseenalaistamaan eron syitä. Niillä kun ei ole mitään merkitystä, kun eropäätös on tehty. Ainoa asia on katsoa peiliin. 

Meillä mies ilmoitti noin syyskuussa. Ei kuulemma enää rakastanut. Sen illan itkin, seuraavana päivänä keskusteltiin ja pyysin että katsotaan vuoden loppuun saakka. Jos on edelleen samaa mieltä, niin erotaan.

Ei erottu.

Haluat olka edelleen miehen kanssa, joka sanoi ettei rakasta?! Mieskin vaan kököttää paikallaan. Onpa onnellinen ja luotettava suhde. 

Mikä vttu sinä olet arvoimaan toisten suhdetta. Puututko muidenkin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätysero on ehkä julminta mitä voi pitkässä suhteessa toiselle tehdä, toki joskus aivan pakollista. Silloin kannattaa olla kaikki valmiina, lapset ehkä jossain hoidossa viikonlopun, itselle mahdollisuus lähteä paikalta yöksi tai pariksi myös. Ehkä sen toisen osapuolen kannalta ja itsensäkin on se että hyväksyy mahdollisen vastareaktion olevan joko välinpitämätön tai sitten sydäntäsärkevän kamalaa. Kannattaa oikeasti miettiä onko ero ainoa ratkaisu vai voiko asioita vielä selvittää yhdessä eteenpäin mennen.

Liian kiltin ja uhrautuvan ihmisen on silti vain aivan pakko olla kova ja tehdä ikäviäkin ratkaisuja, jos toivoo pääsevänsä kierteestä eroon ja alkaa ottaa elämäänsä omiin käsiinsä. Se manipuloiva ei tule jotenkin yhtäkkiä lopettamaan tapaansa eikä eron hetki ole se hetki, jolloin jättäjän pitäisi alkaa hänelle vanhemmaksi ja opettajaksi taivuttelemaan hänet opettelemaan pois manipuloinnista. Sen hetki tulee eron jälkeen, jos manipuloiva sen haitallisuuden näkee. Ja siinä tukeminen tapahtuu jonkun muun kautta kuin Ap:n. Voi olla manipuloijan tervehtymisen kannalta aivan oleellisen tarpeellinen herätys tulla tuolla tavalla "julmasti" jätetyksi kuten sitä kuvaat. Minusta taas tuossa ei ole tässä tapauksessa mitään julmuutta. Siinä on pelkästään sitä mitä pakko ja Ap:n hyvinvointi vaatii. Hän se on uhri, ei tämä puoliso joka ei anna hänen erota ja joka kohtelee häntä huonosti. Ap:n puoliso saa ihan sitä mitä on keskenkasvuisuudellaan kerjännytkin. Hyvän ja kasvattavan oppiläksyn terveestä itsenäistymisestä.

Näettekö oikeasti maailman näin mustavalkoisena, että joku on 100% paha ja toinen 100% hyvä ihminen? Tai että toinen on aina uhri ja toinen pahantahtoinen hyväksikäyttävä ku*ipää? Miksi ap olisi näin kauan ollut suhteessa jossa lapset voi huonosti ja jos kaikki suhteessa olisi valheellista ja pahaa? Tarkoitan sitä, että älkää sekoittako tahallanne aitoa narsistia siihen, että parisuhde joka on ilmeisesti alkanut molempien ollessa melko nuoria(aikuisia) on jämähtänyt tunne ja keskustelutasolla sinne nuoruuteen ja mennyt selkeästi dynamiikaltaan pieleen jo alusta asti. Se voi olla ajattelemattomuutta, empatiakyvyttömyyttä, omia lapsuudenkodin tunne-elämän ongelmia jne, mutta oikea narsisti on pas*ka vanhempi myös niille lapsille ja se on jotain mikä ei nyt tässä täsmää.

Päivä kerrallaan. Eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota paskamyrsky - ajatusta. Mitä riitelemistä tai vastustusta voi tulla, kun toinen sanoo, että haluan eron ja olen siitä ihan varma? Ihan järjetöntäkin, että tuon jälkeen toinen haluaisi jatkaa suhdetta tai alkaisi vaatimaan tai kyseenalaistamaan eron syitä. Niillä kun ei ole mitään merkitystä, kun eropäätös on tehty. Ainoa asia on katsoa peiliin. 

Ero on ero. Ei aikuinen ihminen ala pehmentelemään sitä lupaamalla, että vietetään sitten viikonloput yhdessä aluksi jne. 

Olen kerran eronnut avoliitosta ja omillani. Siitä huolimatta ex soitti joka ikinen päivä lankapuhelimeen (onneksi kännyköitä ei ollut) ja halusi kuulla päiväni kulusta. Minua alkoi tosissaan pistämään vihaksi tuollainen kyttääminen! 

Vaan eipä aikaakaan: hän viikonloppuna paukkasi luokseni surkeana aamulla heti kun kelloa pystyi soittamaan ja pyysi minua olemaan hänelle tukena, koska ero tuntuu niin raskaalta. Oli kyllä ahdistava viikonloppu! Sitten seuraavalla viikolla taas puhelin soi ja sen verran minulla oli jo painetta kerääntynyt, että käskin suoraan ottaa ja katsoa vaatekaapista siistimpää kampetta, käymään suihkussa ja lähtemään kaupungille katselemaan ja kuuntelemaan kevättä ja lopettamaan minun eroterapeuttinaan pitämisen. Vastaukseksi tuli vain, että kiitos neuvosta ja luuria korvaan.

En kuullut hänestä mitään kuin muutaman viikon päästä yhteiseltä tutulta, joka kysyi että tiedänkö hänen seurustelevan nuoren naisen kanssa niin vakavasti, että kihlattunsa on vaihdettu ja naimisiin ovat menossa pian. Totesin vahingossa spontaanisti, että sehän on h-vetin hyvä ja kysyin että onko hänellä vielä minulle jotain muuta asiaa. Puhelu loppui siihen. Omituisinta kyllä, sain exän häihin kutsunkin, jonka tietenkin peruin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen saa uutisen, joka ei häntä miellytä, se ei miellytä, vaikka sen kertoisi missä tahansa muodossa. Jos pelkäät oman turvallisuutesi puolesta, tai lasten, hoida teille majapaikka, esim. uusi asunto, isovanhempien luona, turvakoti valmiiksi sitä hetkeä varten, kun kerrot erosta. Älä kerro kotona tai mökillä tai autossa yksin lasten ja miehen kanssa ollessa, se on vaarallisinta. Erosta voi kertoa esim. jjulkisella paikalla, vaikka kahvilassa. Jos varaa on, varaa teille aika parisuhdeterapeutille. Mutta tosiasia on, että "haluan eron", ei ikinä tule olemaan helposti vastaanotettava viesti sille, kelle se sanotaan.

Kirkko tarjoaa ilmaista perheterapiaa. Sinne voi mennä eroterapiaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätysero on ehkä julminta mitä voi pitkässä suhteessa toiselle tehdä, toki joskus aivan pakollista. Silloin kannattaa olla kaikki valmiina, lapset ehkä jossain hoidossa viikonlopun, itselle mahdollisuus lähteä paikalta yöksi tai pariksi myös. Ehkä sen toisen osapuolen kannalta ja itsensäkin on se että hyväksyy mahdollisen vastareaktion olevan joko välinpitämätön tai sitten sydäntäsärkevän kamalaa. Kannattaa oikeasti miettiä onko ero ainoa ratkaisu vai voiko asioita vielä selvittää yhdessä eteenpäin mennen.

Liian kiltin ja uhrautuvan ihmisen on silti vain aivan pakko olla kova ja tehdä ikäviäkin ratkaisuja, jos toivoo pääsevänsä kierteestä eroon ja alkaa ottaa elämäänsä omiin käsiinsä. Se manipuloiva ei tule jotenkin yhtäkkiä lopettamaan tapaansa eikä eron hetki ole se hetki, jolloin jättäjän pitäisi alkaa

Ihan tavalliset ihmiset osaavat manipuloida ja ylikiltin on sitä vaikea vastustaa. Viesti voi kuulostaa mustavalkoiselta, koska ylikiltin on oltava sen verran mustavalkoinen ja kivikova, että onnistuu pääsemään sellaisesta tilanteesta pois, joka hänelle on sellainen että taipumuksensa takia antaa helposti periksi taivuttelulle. Tietenkään asia ei ole 100% mustavalkoinen tai kaikki tunteisiin vetoavat ja liikakiltin rajatonta kiltteyttä mahdolllisesti aivan alitajuisestikin hyväksikäyttävät jotain kamalia narsisteja. Monet ovat ihan perusreiskoja ja perusraijoja. Oikein hyviä tyyppejä ja periaatteessa oikein hyviä ihmisiäkin. Heissä vain voi olla esimerkiksi läheisessä ihmissuhteessa ilmi tulevaa rajattomuutta tai riippuvutta tai vastaavaa.

Pitää muistaa että ylikiltti ihminen ei välttämättä kykene esim. eroon tilanteessa, jossa joku ei-liikakiltteydestä kärsivä terveitsetuntoinen pystyy ihan normaaliin tapaan eroamaan toteamalla, että toki ero sattuu, jätetylle on normaalia anella, ehkä vihastuksissaan syyllistääkin ja jopa olla hetki kieltämisen tilassa. Vaikeaan paikallaanjunnaavaan tilanteeseen ei tarvita kuin vähän liian kiltti ja vähän liian syyllistävä ihminen eikä välttämättä syyllistävää ihmistä ollenkaan mikä nyt ei taida olla Ap:n tapaus kylläkään. Ap tarvitsee jämäkkyyttä ja väliaikaista mustavalkoisuutta voidakseen pystyä rajojen asettamiseen. Vaikka Ap:n puoliso olisi kuinka hyvä ihminen, ei se saa olla asia joka vaikuttaa Ap:n päätökseen. Se ei saa olla asia, joka pyörtää eropäätöksen. Ainoa millä on siinä väliä on Ap:n halu erota, jolloin hänen täytyisi jotein pystyä toteuttamaan oli puoliso hyvä ihminen tai ei. Liian kiltillä sekin vaikuttaa. Ei pystytä tekemään niitä päätöksiä, joista varsinkaan jollekin tosi kivalle ihmiselle tulisi paha mieli. Eikä varsinkaan jos tämä ihminen tulee silminnähden surulliseksi, alkaa anella tai ehdottaa jotain mihin tarttumalla Ap voi hetkellisesti välttää sen epämukavuuden mitä rajojen asettamisesta ja ei:n sanomisesta seuraa.

Jos et ole kärsinyt liikakiltteyden rajattomuudesta et ymmärrä mistä puhun. Siitä miten vaikeaa sitä on vastustaa, millainen itsesyytösten ja syyllisyyden looppi lähtee mielessä liikkeelle aivan normaaleistakin kieltäytymisistä. Ero on siinä kontekstissa aivan järisyttävä taistelu ja mielenponnistus. Liikakiltteyttä vastaan on taisteltava alkuun sillä, että on hyvin mustavalkoinen ja vaikka vähän liiankin taipumaton ja joustamaton. Muuten siitä ei pääse irti.