Olen tullut siihen tulokseen että harmittaa ihan hirveästi kaikki nuoruuteni miessuhteet, joissa olen päätynyt seksiin. Missä määrin voin nä

Olen tullut siihen tulokseen että harmittaa ihan hirveästi kaikki nuoruuteni miessuhteet, joissa olen päätynyt seksiin. Missä määrin voin näitä nimenomaan katua ja määritellä nk synniksi en osaa sanoa, mutta kaikki ovat olleet täysin turhuuden turhuutta. Ystäviä ja tuttuja voi olla mutta seksi kuuluu mielestäni kyllä ja vain kunnon parisuhteeseen. Jos sellaista ei tule niin sitten ei tule. Ei Raamattu pakota ihmisiä parisuhteisiin ja siellä on jossain myös mm että kaikki eivät sovi parisuhteeseen ja syitä joista yksi on että maailma tehnyt parisuhteeseen sopimattomaksi ja sellaiseksi voin tuntea itseni.

Sinkkuna eläminen on ihan ok ja yhteiskunnan pitäisi olla sellainen että se on oikeasti ok. Yhteiskunta pitäisi tehdä sinkuille sopivaksi, kaikki painostus parisuhteisiin lopettava ja aikaansaatava joku 'sinkkurauha'. Sinkkuna eläminen ei todellakaan ole yhtä kuin mm irtosuhteiden 'käyttäminen' ja 'harrastaminen'. Jos itse eläisin irtosuhteissa niin tuntisin kyllä ihan 'likaavani' itseni. Inhottaa että lukion liikkamaikka selitti jotain ääliömäistä että olkaa useamman kanssa niin tiedätte että sovitte fyysisesti yhteen. Suoraan sanoen törkeää helsinkiläiseltä lukiolta! Onks teille sepustettu tämmöistä idioottia? Ei ihme että on jäänyt mieleeni! Muistan vielä tuon open tuossa opetustilanteessa.