Te joilla on oikeasti ollut vaikeaa, miten suhtaudutte toisten "vastoinkäymisiin"?

Omat vaikeuteni ovat vain vahvistaneet minua ja lisänneet herkkyyttä ymmärtää muita ihmisiä. En vertaile onko jonkun vaikeus vähäisempi kuin minun ja miksi pitäisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Omat vaikeuteni ovat vain vahvistaneet minua ja lisänneet herkkyyttä ymmärtää muita ihmisiä. En vertaile onko jonkun vaikeus vähäisempi kuin minun ja miksi pitäisikään. 

Olen samaa mieltä siitä että vaikeuksien vertailu on ihan järjetöntä ja turhaa. Mutta en koe vaikeuksien vahvistaneen minua millään tavalla. Se vahvuus ja ymmärrys on seurausta lähinnä niistä positiivista asioista mitä olen kokenut.

Vaikean lapsuuden ja nuoruuden jälkeen minulla oli reflektionomainen kuvitelma, että myös muiden ihmisten itse koetut vaikeudet ja vääryydet tekevät heistä hyviä ja empaattisia ihmisiä. Sittemmin ajan myötä opin, että tällaista syy-seuraus suhdetta ei ole olemassa. En edelleenkään pidä itseäni epäempaattisena, mutta maailma on opettanut aika kyyniseksi.

Myötätunnolla. Samaistuen. Tsempaten. 

Yritän parhaani mukaan ymmärtää. Mutta ihan rehellisesti sanoen en aina jaksa kuunnella valitusta ihan tavallista arkisista asioista kuten säästä tai lähikaupan huonosta valikoimasta. 

Mistä sinä ap tiedät ettei niillä muillakin ole ollut "oikeasti vaikeaa", vaikka kertovatkin sinulle vain vähäpätöisistä haasteistaan. 

Vierailija kirjoitti: Ymmärryksellä. Pitää olla helvetin narsistinen ihminen, että vähättelee toisten kokemuksia ja kuvittelee, että oma kokemus on se kaikista pahin. Maailmassa on varmasti ihmisiä, joiden kokemukset on paljon pahempia, kuin AP:n. Haluaisitko sinä myös AP, että ihmiset tulee vähättelemään tänne sinun menneisyyttäsi? Koska olen 100% varma, että oma menneisyyteni on satakertaa pahempi, kuin sinun

Kerro olevasi helvetin narsistinen kertomasta olevasi helvetin narsistinen.