Te joilla on oikeasti ollut vaikeaa, miten suhtaudutte toisten "vastoinkäymisiin"?
Olen huomannut että itseä lähinnä ärsyttää joidenkin pienet tai tavalliset ongelmat, kun itsellä on ollut oikeasti vaikea lapsuus ja nuoruus.
Kommentit (27)
Mistä sinä tiedät mitä vaikeuksia muilla on ollut?
Vai että ihan vaikeaa. Taidat itse vaan suurennella niitä vaikeuksia.
Meillä suhteen alussa oli vaikeaa kun mies on perheestä missä kaikki on aina ollut hyvin, vanhemmat erosi lasten ollessa lapsia/teinejä, mutta muuten kaikki oli aina idyllistä.
Jokainen kokee vaikeudet erilailla. En tiedä, mitkä ovat oikeita vaikeuksia. Enemmänkin niiden iänkaikkinen märehtiminen ja vertailu ärsyttää. Itse olen muiden silmissä kovia juttuja kohdannut elämässäni. Näin kai onkin. Elämänarvot on joka tapauksessa erit monen kanssa.
Ymmärrän, että ongelmat on subjektiivisia enkä koskaan vähättele kenenkään murheita tai ala nokitella.
Muistan ikuisesti kuinka kerroin kätilölle esikoista synnyttäessäni, että oon tosi väsynyt, kun en ole pystynyt nukkumaan. Kätilö vaan tiuskaisi takaisin, että hän vasta väsynyt onkin, kun hänen lapsellaan on korvatulehdus.
En jaksa miettiä ja analysoida kaikkea AP.n tavoin. Saati verrata itseäni muihin tai ihmisiä keskenään.
Jos joku kertoo vaikeuksistaan, kuuntelen ja jos hän haluaa keskustella, keskustelen asiasta. Ei minun tarvitse niitä pisteyttää tai kiljua että minullapa on ollut vaikeampaa kuin sinulla!
Mulla on ystävä, joka on kaksisuuntainen. On r**skattu lapsena. Oma lapsensa lähti täältä oman käden kautta. On myös paljon fyysistä vaivaa.
Jaksaa silti toimia vähäosaisten hyväksi.
Ihailen hänen elämänvoimaansa.
En jaksa sinun kaltaisiasi muiden väheksyjiä, mutta vastoinkäymiset ovat tehneet minusta muuten ymmärtäväisen. Ei ulkopuolinen voi tietää, mikä on kenellekin liikaa ja kaikkea ei edes jokaiselle kerrota.
Empatialla. Ei ole kivaa kärsiä, oli syy mikä tahansa.
No sellaista jatkuvaa märehtimistä ja valitusta ja vouhkaamista en kestä kuunnella ollenkaan, mutta todennäköisesti en jaksaisi vaikka olisi ollut helppo elämä. Jotkut ihmiset vaan on aivan helvetin raskaita, ei siinä sen kummempaa.
Inhottavaa tuo muissa ihmisissä roikkuminen, Ap.
Ymmärryksellä. Pitää olla helvetin narsistinen ihminen, että vähättelee toisten kokemuksia ja kuvittelee, että oma kokemus on se kaikista pahin.
Maailmassa on varmasti ihmisiä, joiden kokemukset on paljon pahempia, kuin AP:n. Haluaisitko sinä myös AP, että ihmiset tulee vähättelemään tänne sinun menneisyyttäsi? Koska olen 100% varma, että oma menneisyyteni on satakertaa pahempi, kuin sinun
Kiva katsella kun muutkin joutuu kärsimään. En itsekään keneltäkään saanut apua silloin kun olisin sitä tarvinut niin en itsekään muita auta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka on kaksisuuntainen. On r**skattu lapsena. Oma lapsensa lähti täältä oman käden kautta. On myös paljon fyysistä vaivaa.
Jaksaa silti toimia vähäosaisten hyväksi.
Ihailen hänen elämänvoimaansa.
Ja joku ilkeämielinen alapeukutti tätä kommenttia.
- eri
Riippuu täysin siitä toisesta ihmisestä. Jos tiedän, että toinen kaipaa mitääntarkoittamattomia typeriä lausahduksia tyyliin jaxuhali ja kylläsesiitä, säkylläselviät tästäkin, niin sitten annan sitä. Jos tiedän, että toinen toivoo jotain konkrettiisia havaintoja tyyliin "olen huomannut, että sulla on mennyt rahaa viime aikoina hirveästi noihin takeaway kahveihin" tai "musta sun pitäisi nyt mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle", niin sitten annan käytännön vinkkejä ja apua ja havaintoja.
Minua helpottaa kun seuraan Helena koivun ulos tuloa
Vierailija kirjoitti: Ymmärryksellä. Pitää olla helvetin narsistinen ihminen, että vähättelee toisten kokemuksia ja kuvittelee, että oma kokemus on se kaikista pahin. Maailmassa on varmasti ihmisiä, joiden kokemukset on paljon pahempia, kuin AP:n. Haluaisitko sinä myös AP, että ihmiset tulee vähättelemään tänne sinun menneisyyttäsi? Koska olen 100% varma, että oma menneisyyteni on satakertaa pahempi, kuin sinun
Isä kuoli kun olin pieni, äiti kun olin koulussa, isovanhemmat kun olin teini, minua on käytetty hyväksi, olen ollut masentunut ja mies kuoli kun olin 39.
Välillä kaikki hyvin pienet arkiset asiat (talossa on vikana X Y Z, miksi valitat, mikset korjaa) ja first world problems (vähän roskaa siellä täällä, voi voi),
Valittaminen on asia, mitä en ymmärrä ollenkaan, olen oppinut rakaisevaan ongelmia itsenäisesti
Olen aika empaattinen enkä halua kenellekään samanlaista kohtelua kuin itse sain.
En jaksa ihmisiä, oma perhe poislukien.