Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset korostavat aviopuolisoaan joka käänteessä?
26.11.2024 |
Ei siis ole kyse siitä, että jollekin yli-innokkaalle flirttailijalle pitää tehdä selväksi, että olen muuten naimisissa. Vaan aviopuoliso mainitaan missä tahansa keskustelussa kenelle tahansa ihmisille, jotka eivät edes tunne kyseistä aviopuolisoa.
Keskustelu voi koskea työasioita, ja siihen tulee "vaimonikin on sitä mieltä, että..."
Tai jotkut jutustelevat jostain TV-sarjasta, ja siihen tulee "katsoimme vaimoni kanssa sitä viikonloppuna..."
"Ihana vaimoni osti minulle..." " Vaimoni kertoi..." "Olemme vaimoni kanssa harkinneet..."
Ei sillä että häiritsisi, mutta alkoi vain huvittaa, että en itse edes tunne tätä miestä juuri mitenkään, mutta jostain syystä olen ohimennen kuullut hänen vaimonsa mielipiteet melkein joka asiaan. :D
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Sulle kannata mitään sanoakaan...vanha sanonta "kellä
😆 Mieti sitä juorukello
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tekee asiat yhdessä niin ethän sinäkään puhu jos olet jossain kaveriporukalla että minä menin teatteriin ja minä menin sen jälkeen ravintolaan vaan puhut me-muodossa. Ei siinä sen kummampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja näitä puolison ammatin/tittelin/yhteiskunnallisen aseman korostajia riittää joka notkelmassa. Korotetaan itse itsensä ylempään luokkaan vailla meriittejä. Puolison asema tekee automaattisesti paremman statuksen kuin kuulijansa. "Pekka hallintoneuvoston jäsenenä, Timo dippinssinä, Martti tohtorina sanoi" pläää plää plää...
En ymmärrä tällaista ollenkaan. Itse en koskaan työpaikalla mainitse mieheni asemaan vaan jos asiasta joku kysyy niin kerron vain millä alalla hän työskentelee. Ihan lähimmät työkaverit tietävät mieheni aseman. Ei tämä tietenkään mikään suojeltava salaisuus ole mutta en halua leimautua tällaisen "paremman statuksen" omaavaksi.
Tuo "kell onni on se onnen kätkeköön" joskus viisaampaa noin, ihmiset ei ymmärrä toisen onnea, sitä paheksutaan, kadehditaan. Riippuu niin tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
No jos tekee asiat yhdessä niin ethän sinäkään puhu jos olet jossain kaveriporukalla että minä menin teatteriin ja minä menin sen jälkeen ravintolaan vaan puhut me-muodossa. Ei siinä sen kummampaa.
Mutta sanotko aina joka kerta "kävimme kaverini Tuomas-Tiinan kanssa keikalla lauantaina, Tuomas-Tiina on aina ollut tämä bändin fani" ihmisille, jotka eivät tunne Tuomas-Tiinaa ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaita ovat nämä, jotka aivan ilmiselvästi ovat sulauttaneet oman itsensä puolisoon:
"Me käytiin Prismassa eilen ja ostettiin juustoa"
"Meillä ei kyllä oo tuollaista"
"En vielä tiedä meidän ohjelmaa viikonlopulle"
"Meistä tuo on inhottavaa"
ja niin edelleen niin edelleen. Tää on jotakin säälittävän ja liikuttavan välimaastossa - ihmisellä ei enää ole omaa identiteettiä vaan sellainen outo fuusio.
Just tämä! Ihan kun koko perhe/puoliso/ja kissat ja koira on yhtä umpinaista yksikköä, jossa ei edes eritellä mitä tähän kaikkivaltiaaseen "me"-porukkaan kuuluu. Joistakin tulee myös sellainen olo, että haluavat korostaa, että eivät suurin surminkaan ole yksin tai sinkkuja. Yöh.
Ehkä se on se asenne, ei puolison maininta. Tästä muistan lapsuuskaverin, joka puhui miehestään samaan tyyliin.
Normaalia on sanoa "kun olimme eilen Prismassa". Siis yhteisestä tekemisestä, kun tunnen hänen miehensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailin aina työkaverini mukavaa elämää. Joka toisessa lauseessa sanoin mieheni...toinen puhu, että minun aviomieheni sitä ja tätä...
Kun näin nämä miehet niin voi luoja sentään. Toinen oli aikalailla päästään pipi. Ja vahti puolisonsa joka liikettä kirjaimellisesti. Toinen kärsi perheväkivallasta ja ero tuli poliisisaattueessa. Mirs tuijotti vain maahan ja oli ihan muissa maailmoissa. Ja ajattelun, että mikähän Unelmien Prinssi on kyseessä mainospuheiden perusteella.
Minusta tämä puolisosta puhuminen on hyvin verrannollista lapsista puhumiseen. Minulla on useita työkavereita, jotka kertoilevat minulle lastensa asioista ja tekemisistä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ihan kysymättä.
Itse olen lapseton ja tämän kaikki työkaverit tietävät. Minua ei millään tavalla haittaa että ihmiset puhuvat lapsistaan tai kumppanistaan, tietenkin niistä läheisimmistä ja rakkaimmista puhutaan.
Ap on joko armoton juntti tai vaihtoehtoisesti kateellinen tai mustasukkainen siitä, että työkaveri tuntuu selkeästi rakastavan kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä puolisosta puhuminen on hyvin verrannollista lapsista puhumiseen. Minulla on useita työkavereita, jotka kertoilevat minulle lastensa asioista ja tekemisistä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ihan kysymättä.
Itse olen lapseton ja tämän kaikki työkaverit tietävät. Minua ei millään tavalla haittaa että ihmiset puhuvat lapsistaan tai kumppanistaan, tietenkin niistä läheisimmistä ja rakkaimmista puhutaan.
Ap on joko armoton juntti tai vaihtoehtoisesti kateellinen tai mustasukkainen siitä, että työkaveri tuntuu selkeästi rakastavan kumppaniaan.
Joo, mutta tässäkin on eroja. Minulla oli yksi työkaveri joka ei osannut puhua mistään muusta kun lapsistaan. Yleensä ihmiset osaavat puhua myös muista asioista. Eiköhän AP puhu tällaisista ihmisistä jotka eivät osaa juurikaan sanoa mitään ilman että sotkevat puolisonsa asiaan. Voisin kuvitella että synnytyksestäänkin he puhuvat miten heidän synnytys meni. Ihan kuin mieskin olisi synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä puolisosta puhuminen on hyvin verrannollista lapsista puhumiseen. Minulla on useita työkavereita, jotka kertoilevat minulle lastensa asioista ja tekemisistä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ihan kysymättä.
Itse olen lapseton ja tämän kaikki työkaverit tietävät. Minua ei millään tavalla haittaa että ihmiset puhuvat lapsistaan tai kumppanistaan, tietenkin niistä läheisimmistä ja rakkaimmista puhutaan.
Ap on joko armoton juntti tai vaihtoehtoisesti kateellinen tai mustasukkainen siitä, että työkaveri tuntuu selkeästi rakastavan kumppaniaan.
"Minulla on useita työkavereita, jotka kertoilevat minulle lastensa asioista ja tekemisistä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ihan kysymättä."
Ja tämä on sinusta erittäin normaalia ja mielenkiintoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen itse usein samaa ja selityksiksi olen keksinyt seuraavat vaihtoehdot:
1) Halutaan nostaa statusta, muistuttamalla muita puolison olemassa olosta.
2) Elämä ja siten puhe pyörii sen puolison ympärillä.
3) Halutaan udella toisen parisuhde-elämästä kysymättä suoraan.
4) Halutaan muilta huomiota puhumalla itsestä, muttei keksitä mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Näin sinkkuna ja poikamiehenä en rehellisesti sanottuna jaksaisi ja sietäisi tuollaista kovinkaan kauan. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaita ovat nämä, jotka aivan ilmiselvästi ovat sulauttaneet oman itsensä puolisoon:
"Me käytiin Prismassa eilen ja ostettiin juustoa"
"Meillä ei kyllä oo tuollaista"
"En vielä tiedä meidän ohjelmaa viikonlopulle"
"Meistä tuo on inhottavaa"
ja niin edelleen niin edelleen. Tää on jotakin säälittävän ja liikuttavan välimaastossa - ihmisellä ei enää ole omaa identiteettiä vaan sellainen outo fuusio.
Ai. Itse aina ihmettelen niitä, jotka puhuu aina minä -muodossa, vaikka kuviossa on mieskin. Minä lähden reissuun, minä rakennan talon, minun lapseni, minun kotini. Joskus olen kysynytkin, että eikö miehesi osallistu lainkaan elämääsi. Aina on vastaus, että osallistuu. Miksi sitten puhut itsekkäästi kuin olisit yksin. Nih.
Vierailija kirjoitti:
Elävät puolisonsa kautta. Samaa osa tekee lastensa kautta.
Ehkä siinä on leuhkimistakin mukana, jos koko ajan ylistää puolisoaan vaikka sinkulle. Tai sitten lässyttää lapsistaan meidän Ville menestyy unelma-ammatissaan` tai lapsenlapsistaan kultapienet tulevat meille` sellaiselle, jolla ei tällaisia ole.
Ok, eli olet kitsas nyrkkiinpierijä. Ei mitään uutta suomalaisessa ankeassa sosiaalisessa elämässä.
Tämä siis vastineena sille "jolla onni on, se onnen kätkeköön".
Tuosta tulikin mieleeni, että miksi onni pitäisi kätkeä? Siksikö, että kukaan ei veisi sitä omaa miestä, jos siitä puhuu? Vai siksi, että muut eivät pääse sitten nauramaan kun joku veikin sen oman miehen? Vai siksi, että joutuu häpeämään sitä, että ensin höpötteli niitä näitä onnellisen ja sitten yhtä-äkkiä kaikki onkin huonosti? Vai miksi hemmetissä onneaan ei saisi näyttää? Kertokaa te umpimieliset!