Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset korostavat aviopuolisoaan joka käänteessä?
26.11.2024 |
Ei siis ole kyse siitä, että jollekin yli-innokkaalle flirttailijalle pitää tehdä selväksi, että olen muuten naimisissa. Vaan aviopuoliso mainitaan missä tahansa keskustelussa kenelle tahansa ihmisille, jotka eivät edes tunne kyseistä aviopuolisoa.
Keskustelu voi koskea työasioita, ja siihen tulee "vaimonikin on sitä mieltä, että..."
Tai jotkut jutustelevat jostain TV-sarjasta, ja siihen tulee "katsoimme vaimoni kanssa sitä viikonloppuna..."
"Ihana vaimoni osti minulle..." " Vaimoni kertoi..." "Olemme vaimoni kanssa harkinneet..."
Ei sillä että häiritsisi, mutta alkoi vain huvittaa, että en itse edes tunne tätä miestä juuri mitenkään, mutta jostain syystä olen ohimennen kuullut hänen vaimonsa mielipiteet melkein joka asiaan. :D
Kommentit (56)
Parhaita ovat nämä, jotka aivan ilmiselvästi ovat sulauttaneet oman itsensä puolisoon:
"Me käytiin Prismassa eilen ja ostettiin juustoa"
"Meillä ei kyllä oo tuollaista"
"En vielä tiedä meidän ohjelmaa viikonlopulle"
"Meistä tuo on inhottavaa"
ja niin edelleen niin edelleen. Tää on jotakin säälittävän ja liikuttavan välimaastossa - ihmisellä ei enää ole omaa identiteettiä vaan sellainen outo fuusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät halua että läsnäolijoille vahingossakaan tulisi mielikuvaa että ovat sinkkuja. Sehän tarkoittaisi etteivät ole kelvanneet! Ovat vähän parempia ihmisiä kuin heillä on kumppani. Vähän sama kuin deittaillessa jotkut korostavat eksää, että treffikumppanille tulee selväksi hänkin on joskus jollekin kelvannut.
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut syyllistyväni tähän. Selitys on se, että rakastan miestäni yli kaiken ja vietän kaiken aikani hänen kanssaan. Hän nyt vaan sattuu olemaan mukana kaikissa elämäni tarinoissa, siksi niin usein pulpahtaa puheisiin.
Ihan ymmärrettävää, mutta ihmettelen vain, miksi (läsnäolijoille täysin tuntematon) puoliso mainitaan sellaisissa asiayhteyksissä, joissa se ei oikeastaan liity asiaan mitenkään. Siis jos keskustelu koskee vaikka jotain Netflixin sarjaa. Useimmat kommentoisivat siihen, että katsoin sen sarjan viikonloppuna ja se oli hyvä/huono, eivätkä erikseen luettele, kenen kanssa sen katsoivat ja mitä mieltä nämä (läsnäolijoille tuntemattomat) ihmiset siitä ovat.
No jos itsellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, mutta puolisolla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut syyllistyväni tähän. Selitys on se, että rakastan miestäni yli kaiken ja vietän kaiken aikani hänen kanssaan. Hän nyt vaan sattuu olemaan mukana kaikissa elämäni tarinoissa, siksi niin usein pulpahtaa puheisiin.
Ihan ymmärrettävää, mutta ihmettelen vain, miksi (läsnäolijoille täysin tuntematon) puoliso mainitaan sellaisissa asiayhteyksissä, joissa se ei oikeastaan liity asiaan mitenkään. Siis jos keskustelu koskee vaikka jotain Netflixin sarjaa. Useimmat kommentoisivat siihen, että katsoin sen sarjan viikonloppuna ja se oli hyvä/huono, eivätkä erikseen luettele, kenen kanssa sen katsoivat ja mitä mieltä nämä (läsnäolijoille tuntemattomat) ihmiset siitä ovat.
Oudompana pitäisin itse sitä, että sanoisin että minä katsoin, kun todellisuudessa me katsottiin. Miksi valehdella, ett
No ehkä sitten niinkin. Tosin "me katsottiin" on aika lailla yleisempi tapa sanoa jotain kuin erikseen luetella ne henkilöt, joiden kanssa katsottiin. Minusta perheellisellä ihmisellä jotenkin automaattisesti sisältyy asioihin oletus, että perhe oli varmaankin mukana.
En minä oikeasti mitenkään outona pidä, jos joku sanoo ohimennen, että "katsoimme sen sarjan vaimoni kanssa viikonloppuna". Kaipa siitä vain alkaa tulla vähän erikoinen mielikuva, jos kyseinen vaimo mainitaan ihan joka asiassa. "Katsoimme vaimoni kanssa sitä sarjaa", "kävimme vaimoni kanssa jouluostoksilla", "ostimme vaimoni kanssa auton", "vaimoni sanoo että Taylor Swift on aika keskinkertainen", "vaimonikin teki viikonloppuna puutarhatöitä", "vaimonikin on tästä työasiastani tätä mieltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Sulle kannata mitään sanoakaan...vanha sanonta "kellä onni on, se onnen kätkeköön"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskeksi jäätyäni huomasin tämän eron koska identiteettini oli tullut miehen mukaan ja hän oli ammatiltaan akateeminen(DI)tuntui että hänen kuoleman jälkeen jotenkin statuksen aleni, koska en itse ole korkeakoulutettu.Voin siis tätä kautta uskoa tuon, että hyvin paljon naiset etenkin nostaa omaa statustaan miehen saavutuksilla ja kun käy niin kuin minulle niin sitten putoaa identiteettityhjiöön ja voi kyllä, kyllä minulla oli omaelämä tai ainakin niin kuvittelin(harrastukset, matkat,ystävät)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Sulle kannata mitään sanoakaan...vanha sanonta "kellä onni on, se onnen kätkeköön"
Tämä kirjoittajalle joka pitää outona kun ei mainita puolisoa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni se on ihan vain kiinni siitä millä tyylillä ihminen puhuu. Osa on omat asiansa ja ihmissuhteensa tarkemmin itsellään pitäviä, osa ei. Minä en yleensä sotke keskusteluun muita ihmisiä vaan puhun vain omasta puolestani. Puolisoni vanhemmat taas puhuvat niin että kaipaisen jaska köyhäjoelta ajoi lumet pihastamme toissapäivänä, kun itse sanoisin vain että piha on aurattu toissapäivänä. Töissä jotkut sanovat että katsoimme mieheni/vaimoni kanssa eilen tanssii tähtien kanssa, kun minä sanon että katsoin uutiset eilen, vaikka olisinkin katsonut ne puolisoni kanssa.
En myöskään puhu aikuisten lasteni asioista kuin läheisille. Muut saavat tyytyä vastaukseen että heillä menee hyvin. Jos kerron jonkun tuntemani ihmisen käyneen matkalla paikassa x ja kertoneen että siellä oli tosi paljon hökkelikyliä ja köyhyyttä, en koskaan paljasta sanojaa, vaan sanon vain että tuttuni kävi ja kertoi näin.
Elävät puolisonsa kautta. Samaa osa tekee lastensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo muutama muukin on maininnut, niin johtuu siitä että puoliso on rakas ja tärkeä ja asiat tehdään pääsääntöisesti yhdessä.
Minusta ainakin olisi outoa jos minun pitäisi erikseen muistaa käyttää minä -muotoa television katselusta kertoessani, jos olisin sitä yhdessä puolisoni kanssa katsonut.
Kertoo siis parisuhteesta jossa ainakin tämä kertojaosapuoli on rakkaudesta.
T, avioliitossa 15 vuotta
Ei ole kyse mistään minä-muodosta, ja tuo TV-sarja oli nyt vain yksi hölmö esimerkki.
Tämä yksi tietty henkilö, jossa tämä asia huvittaa, sanoo aina "vaimoni", mutta hän ei ole suinkaan ainoa tietämäni henkilö, joka tätä harrastaa. Ei siis ole minkään sortin ongelma, jos joku sanoo "katsoimme vaimoni kanssa sitä ohjelmaa" tai "kävimme vaimoni kanssa matkoilla", vaan ihan oikeasti tämä "vaimoni" ja vaimon mielipiteet tuodaan esille ihan jatkuvasti.
On vähän hankala selittää, miten hassua se on, ellei ole samanlaiseen törmännyt. Mutta missään nimessä en tarkoittanut, että olisi outoa tai ongelmallista, että joku mainitsee puolisonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Kyse onkin tilanteesta. En minäkään välttämättä mainitse miestäni puolitutuille saati tuntemattomille, ellei tilanne vaadi sitä. Mutta kyllä olen maininnut mieheni työpaikalla työtovereilleni joiden kanssa olen työskennellyt kymmenen vuotta, kuten hekin ovat puhuneet puolisoistaan, lapsistaan ja vanhemmistaan. Siis ihan esim. kahvitaukokeskusteluissa jos asia on liipannut myös häntä/heitä, vaikka he eivät olisi tavanneet koskaan toisiaan.
Herranjesta että teette normaalista elämästä vaikeaa.. Jokainen voi olla itse niin umpimielinen kuin haluaa, mutta se ei ole kuitenkaan epänormaalia, että omissa puheissaan vilahtaa myös omat läheisimmät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko miettiny asiaa puolison kannalta? Kaikki ei tykkää että puhutaan hänestä yleensäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan...sanonko mitä?!
Kuule, se on normaalia elämää, että mainitsee puheissaan ihmisen, oli se sitten aviopuoliso, lapsi tai ystävä, varsinkin jos hän kuuluu tiiviisti omaan elämään.
Omituisempaa se on, ettei koskaan mainitse puolisoaan. Itse kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ei koskaan mainitse esim. miestään puheissaan. Silloin tulee mielikuva, että heidän välit ovat etäiset ja kylmät. Eikös sellainen vanha sanonta olekin olemassa, että "suu puhuu sydämen kyllyydestä".
Minä en kyllä pidä mitenkään outona sitä, jos joku ei puhu puolisostaan ihmisille, jotka eivät ole tätä koskaan tavanneet.
Kyse onkin tilanteesta. En minäkään välttämättä mainitse miestäni puolitutuille saati tuntemattomille, ellei tilanne vaadi sitä.
"Jokainen voi olla itse niin umpimielinen kuin haluaa, mutta se ei ole kuitenkaan epänormaalia, että omissa puheissaan vilahtaa myös omat läheisimmät ihmiset. "
Niin, se ei ole mitenkään epänormaalia, että läheiset ihmiset vilahtavat puheissa.
Aloitus koski kuitenkin ihmisiä, jotka viittaavat puolisoonsa ihan koko ajan!
Eikä aloituksen tarkoitus edes ole mitenkään paheksua, vaan ihmetellä vain. Se kun kuulostaa vähän hassulta.
Ainut keino välttyä nalkutukselta
Minulla on kollega jonka kanssa ei voi käydä yhtäkään keskustelua ilman että hän vetää siihen miehensä. Hän ei itse ole olemassa ilman miestään.
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäätyäni huomasin tämän eron koska identiteettini oli tullut miehen mukaan ja hän oli ammatiltaan akateeminen(DI)tuntui että hänen kuoleman jälkeen jotenkin statuksen aleni, koska en itse ole korkeakoulutettu.Voin siis tätä kautta uskoa tuon, että hyvin paljon naiset etenkin nostaa omaa statustaan miehen saavutuksilla ja kun käy niin kuin minulle niin sitten putoaa identiteettityhjiöön ja voi kyllä, kyllä minulla oli omaelämä tai ainakin niin kuvittelin(harrastukset, matkat,ystävät)
Hyvin tavallista. Miettikää mikä asema esim Tellervo Koivistolla ja muilla presidenttien puolisoilla olisi ilman em statusta? Normi kotirouvia tai työntekijöitä.
Eron tai kuoleman sattuessa jäädään aika tyhjän päälle, status alenee ja jopa ystäväpiiri saattaa muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua että läsnäolijoille vahingossakaan tulisi mielikuvaa että ovat sinkkuja. Sehän tarkoittaisi etteivät ole kelvanneet! Ovat vähän parempia ihmisiä kuin heillä on kumppani. Vähän sama kuin deittaillessa jotkut korostavat eksää, että treffikumppanille tulee selväksi hänkin on joskus jollekin kelvannut.
Ja lapset tuodaan joka käänteessä esiin, jopa tuntemattomien ihmisten ensimmäiset sanat tuovat ne esiin, vaikka asia ei liittyisi siihen mitenkään. Ihan kuin hakemalla haetaan mahdollisuutta korostaa että lapsia on ja puoliso. Selkeä statuksen korostaminen.
No tämä! Ei kellään kiinnosta tuommonen, tuo on niin noloa! Jos kysytään mitä tekee niin sitten kertoo.