Parisuhteen merkkipaaluja ei juhlisteta

Tajusin juuri ettei meidän parisuhteessa ole ikinä juhlittu mitään parisuhteeseen liittyvää. Työpaikat, ylennykset, valmistujaiset ollaan jotenkin juhlittu eli käyty ravintolassa tai vähintään kotona kilistelty kuohuvaa iloisin mielin. Sen sijaan parisuhteeseen liittyvää kuten yhteenmuuttoa tai ensimmäistä yhteistä omistusasuntoa ei juhlittu. Eikä todellakaan olla vietetty mitään vuosipäiviä, tosin me ei kihloissa tai naimisissa olla niin ei olekaan mitään virallista päivää.

Se, että ei juhlisteta yhteisiä merkkipaaluja, ei aktiivisesti haittaa. Silloin tällöin pohdin, että onko tämä meidän suhde ihan "normaali!". Nykypäivänä kun instassa sun muussa somessa aina tulee tuttavapiiristä niitä iloisia kuvia, kun juhlitaan ekaa yhteistä kotia tai perheenlisäystä. Talo kun ostettiin, niin miehellä oli kiire kauppapäivänä lähteä jo kaverin synttäreille sen sijaan että oltaisiin edes vaikka asuntokauppakahvit ehditty juoda yhdessä. Yhteenmuutto aikoinaan meni ihan hujauksessa ja piti äkkiä laittaa tavarat paikoilleen, koska tuparit piti järjestää (kaverit taisi meitä painostaa että ne on pidettävä). Minulla ei liiemmin ole sukua ja vuosien myötä kaverit ovat hajaantuneet ja perheellistyneet ympäri Suomea, joten mitään perinteisiä syntymäpäiväkekkereitä tai mitään kummilasten ristiäisiä ei tule juhlittua. Sen takia ehkä vähän harmittaa, että nämä parisuhteen merkittävät askeleet on vain suoritettu eikä ole pysähdytty edes vaikka juomaan pommaccia hienoista laseista. Meillä on harkinnassa ollut kesämökin osto ja jotenkin nyt yhtäkkiä aloin etukäteen nolostelemaan sitä, kun vaikka työkaverit kysyvät miten juhlistettiin sitä kauan haaveiltua mökkiä ja vastaan että ettei juhlittu mitenkään. Kun mennään naimisiin (miehelle tärkeää) eihän meillä tule olemaan mitään juhlia silloinkaan. Sitten minua ihmetyttää, että mies on aina innoissaan lähtemässä kaikkien kaveriensa isoihin ja pieniin "juhliin": on jopa juhlistettu uutta naisystävää koko kaveripiirin voimin ja itsekin muistan tämän vielä vuosien takaa, koska kyseiset kekkerit oli oikeasti mukavat ja rennot eikä mikään vimpan päälle järjestetty spektaakkeli kiusallisine ohjelmanumeroineen. Itse en nimenomaan tykkää isoista juhlista eli minulle riittäisi juhlimiseen jo se, että voisi ainaisen arjen keskeltä silloin tällöin pysähtyä, syödä vaikka kotona vähän pidemmän kaavan mukaan ja yhdessä iloita, että me tehtiin se mistä ollaan haaveiltu.