Lue keskustelun säännöt.
Perintö ja testamentti asiaa! Help!
26.11.2024 |
Me ollaan avoliitossa ja yhteinen talo joka omistetaan puoleksi. Meillä on hallintaoikeustestamentit tehtynä kuoleman varalle.
Mutta nyt vasta tuli luettua että irtaimistokin ois hyvä laittaa testamenttiin?
Miten tämä nyt käytännössä menee, jos meistä toinen menehtyy, niin menehtyneen kuolinpesä (sisarukset) omistaa sitten irtaimistostakin puolet??
Meillä ei ole kaikista tavaroista mitään kuitteja että mitä on kenenki nimellä hommattu.
Niin tosiaanko tälläsessä tilanteessa kuolinpesä omistaa sitten kaikista meidän tavaroista puolet? Ja avoleski toiset puolet.
Esim minä oon saanu isältäni ison taulun, jolla on tunnearvoa. Miten minä muka ikinä pystyisin todistamaan että taulu on mun kun isäkään ei ole sitä todistamassa?
Tuntuu siltä että järkevintä ois vaan mennä naimisiin.
Meillä ei mitään arvokasta ole, mutta kyllä varmasti kumpikin meistä haluais edes omat huonekalunsa säilyttää itellä jos on ite jotain ostanu.
Ja entäs lemmikit?? Jos koirat on vaikka vaan toisen nimellä niin sitten se kuolinpesä omistaa ne koiratkin puoleks??
Kommentit (53)
Tuo hallintaoikeustestamentti on kaikille osapuolille paskamainen. Ensin kuolleen avopuolison sukulaiset joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa senttiäkään perintöä siinä vaiheessa haltuunsa. Avoleski taas saa kyllä jäädä asumaan asuntoon, mutta ei voi esim. myydä sitä ilman vainajan sukulaisten suostumusta, jos hän syystä tai toisesta haluaisi vaihtaa asuntoa. Vaihtakaa se nyt ainakin omistusoikeustestamentiksi, jos ette jostain syystä halua mennä naimisiin.
Ainakin Helsingissä toimii yksi perintöasioihin erikoistunut varatuomari (ei tosin asianajaja), jolle ainoa tavoite perintöasioissa tuntuu olevan verojen minimointi ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä muita hankaluuksia hänen ehdottamansa hallintaoikeudet osapuolille aiheuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Mitä kannattaa tehdä riippuu täysin siitä, mitä haluatte tapahtuvan siinä vaiheessa, kun toinen kuolee. Jos teillä on yhteinen lapsi eikä kummallakaan muita lapsia, niin ilman testamenttia tuo lapsi perii teistä ensimmäisen kuollessa hänet kokonaan ja eloon jääneelle jää vain hänen oma omaisuutensa.
Jos haluat, että miehesi voi jäädä asumaan yhteiseen kotiinne, jos sinä kuolet teistä ensin, niin asia kannattaa varmistaa testamentilla (tai menemällä naimisiin). Vaikka nyt ajatteletkin, että lapsellasi ei ole mitään syytä ajaa miestäsi pois hänen kodistaan, niin elämäntilanne voi olla eri siinä vaiheessa, kun kuolet. Jos esim. lapsesi on ulosotossa, niin perintö voi mennä velkojen kattamiseen eikä lapsesi mielipidettä silloin kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän oli tarkoitus tehdä omistustestamentti mutta perintöverojen vuoksi tehtiin hallintaoikeustestamentti.
Nyt ollaan kuitenkin alettu miettimään että järkevämpää olisi mennä naimisiin. Silloinhan se omistusoikeus asuntoon tulee automaattisesti kummallekin. Lapsia ei ole.
Ei kumpikaan haluta omille sukulaisille jättää yhtään mitään, kun emme kumpikaan ole omien sukulaisten kanssa edes missään tekemisissä.
AP
No miksi sitten jättäisitte omistusoikeuden sisaruksillenne? Veroja voi optimoida, muttei kiertää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Leskellä on avioliitossa oikeus tasinkoon eli saamaan puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Tasingon jälkeen jäävän omaisuuden perii lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Mitä kannattaa tehdä riippuu täysin siitä, mitä haluatte tapahtuvan siinä vaiheessa, kun toinen kuolee. Jos teillä on yhteinen lapsi eikä kummallakaan muita lapsia, niin ilman testamenttia tuo lapsi perii teistä ensimmäisen kuollessa
Voi se mieskin olla vielä ulosotossa joskus. En myöskään halua, että minun sukuni omaisuutta päätyy hänelle vaan yhteiselle lapsellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Leskellä on avioliitossa oikeus tasinkoon eli saamaan puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Tasingon jälkeen jäävän omaisuuden perii lapsi.
Nyt ollaan avoliitossa, omaisuus erillään.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli juuri. Olivat naimisissa äitini kanssa. Heillä on hallintaoikeustestamentti, jossa sanotaan jotenkin siten, että hallintaoikeuden saaja saa käyttää varoja haluamallaan tavalla.
Harmittaa sikäli, että äitini on dementoitumassa. Menee sitten johonkin hoivakotiin kaikki. He teki tuon siksi, että siinä säästyi muka multa veroja. Mutta tekee vaan kaiken hankalammaksi.
Itse olen naimisissa ja annan tietty kaiken mennä lapsille. (Meillä on myös avioehto eron varalle.)
Hoivakoti ei vie mitään. Ellette laita äitiäsi yksityiseen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teillä on hallintaoikeustestamentti? Ja kenelle silloin omistusoikeus menee? Jos kuolleen sisaruksille, niin ihan hullua. Ei teidän tarvitse ajatella muiden sukulaisten verohyötyä vaan lesken aseman turvaamista. Sitten tietenkin eri asia jos on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen asia. Jos kuolen niin mieheni saa kaiken mitä omistan eli myös huonekalut ja taulut. En ole vanhemmilleni tai sisaruksille jättämässä mitään. Kyllä minun sisaruksilla on tauluja ja omia huonekaluja. Mitä ne tekisi minun huonekaluilla. Sellainen yksinkertainen testamentti minulla on.
Avokin kuoleman jälkeen se kaikki päätyy sitten hänen suvulleen, ellet ole jotain muuta määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän taulun omistusta pystyisi todistamaan myöskään puolisosi perilliset. Mikä onkaan varsinainen ongelma?
Naimisiin meno ratkaisisi ongelman, sillä eloon jääneellä puolisolla olisi oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin ja pitää koti-irtaimisto hallinnassaan riippumatta siitä, kuka sen omistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Leskellä on avioliitossa oikeus tasinkoon eli saamaan puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Tasingon jälkeen jäävän omaisuuden perii lapsi.
- jos ei ole avioehtoa, saa aviopuoliso saa tasinkoa avioliiton päättyessä.
Aloittaja ja muutama muu voisi mennä naimisiin ja tehdä testamentin molempien puolisoitten kuoleman jälkeen, jos ei ole tarkoitus jättää omille tai puolison sukulaisille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo yksi jankuttaa avioliitosta joka on jokaisen oma asia!
Tässä ketjussa on kyse omaisuuden kohtalosta toisen omistajan kuoleman jälkeen. Siinä on vissi ero, onko vainaja aviopuoliso vai joku muu,
Avopuoliso ilman yhteisiä lapsia maksaisi 150.000 euron perinnöstä 35.000€, aviopuoliso vain 3.500€. Avioliitossa oleva kuuluu 1.veroluokkaan ja saa 110.000 euron vähennyksen ennen veroja. Avopuoliso ilman yhteisiä lapsia kuuluu 2.veroluokkaan eli tuplaveroluokkaan ja saa yleisen eli 20.000euron vähennyksen.