Lue keskustelun säännöt.
Perintö ja testamentti asiaa! Help!
26.11.2024 |
Me ollaan avoliitossa ja yhteinen talo joka omistetaan puoleksi. Meillä on hallintaoikeustestamentit tehtynä kuoleman varalle.
Mutta nyt vasta tuli luettua että irtaimistokin ois hyvä laittaa testamenttiin?
Miten tämä nyt käytännössä menee, jos meistä toinen menehtyy, niin menehtyneen kuolinpesä (sisarukset) omistaa sitten irtaimistostakin puolet??
Meillä ei ole kaikista tavaroista mitään kuitteja että mitä on kenenki nimellä hommattu.
Niin tosiaanko tälläsessä tilanteessa kuolinpesä omistaa sitten kaikista meidän tavaroista puolet? Ja avoleski toiset puolet.
Esim minä oon saanu isältäni ison taulun, jolla on tunnearvoa. Miten minä muka ikinä pystyisin todistamaan että taulu on mun kun isäkään ei ole sitä todistamassa?
Tuntuu siltä että järkevintä ois vaan mennä naimisiin.
Meillä ei mitään arvokasta ole, mutta kyllä varmasti kumpikin meistä haluais edes omat huonekalunsa säilyttää itellä jos on ite jotain ostanu.
Ja entäs lemmikit?? Jos koirat on vaikka vaan toisen nimellä niin sitten se kuolinpesä omistaa ne koiratkin puoleks??
Kommentit (53)
Kyllä nuo avoliitot on ihan peeseestä. Sukulaiset joutuvat sitten sekaantumaan avoleskien perintö- ym asioihin kun avopuoliso kuolee. Ainakin paperisota ym vastuut ketuttaa, kun leskimies ei itse selviä tai kykene hoitamaan yhtäkään asiaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän oli tarkoitus tehdä omistustestamentti mutta perintöverojen vuoksi tehtiin hallintaoikeustestamentti.
Nyt ollaan kuitenkin alettu miettimään että järkevämpää olisi mennä naimisiin. Silloinhan se omistusoikeus asuntoon tulee automaattisesti kummallekin. Lapsia ei ole.
Ei kumpikaan haluta omille sukulaisille jättää yhtään mitään, kun emme kumpikaan ole omien sukulaisten kanssa edes missään tekemisissä.
AP
Tehkää keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa toissijaismääräys molempien kuoltua. Muutenhan siinä vaiheessa omaisuus palautuu sukuun perintökaaren mukaisille perijöille.
Kuten sanottu, helpointa mennä naimisiin jos tarkoitus jättää leskelle kaikki eikä lapsia ole. Ongelma on sillä ratkaistu. Myös perintövero on matalampi, mitä avopuolisoills omistusoikeustestamentin perusteella.
Ilmeisesti kuitenkin omistatte sen _puoliksi_ ettekä puoleksi.
Jos omistatte sen puoliksi, kummallakin on 50%.
Jos omistatte sen puoleksi, jollain muulla on siitä puolet ja teillä yhteensä vain 50%.
Sanot vaan että taulu meni rikki, jos joku sitä kaipailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo yksi jankuttaa avioliitosta joka on jokaisen oma asia!
Vierailija kirjoitti:
Mikä naimisiin menemisessä on ihmisille nykyään hankalaa. Avopareja vaan.
Ei kai se hankalaa ole, tuntuu vaan tarpeettomata. Mitä se kenellekään kuuluu kenen kanssa asun ja millaiset ehdot ollaan keskenämme haluttu sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä naimisiin menemisessä on ihmisille nykyään hankalaa. Avopareja vaan.
Ei kai se hankalaa ole, tuntuu vaan tarpeettomata. Mitä se kenellekään kuuluu kenen kanssa asun ja millaiset ehdot ollaan keskenämme haluttu sopia.
No tässäkin sen just näkee, miten "tarpeetonta" se on.
Kannattaa mennä naimisiin. Jos sukulaiset vie asian oikeuteen niin voivat voittaa. Ennakkotapauksia on vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo yksi jankuttaa avioliitosta joka on jokaisen oma asia!
Ja sitten ruikutetaan toisen kuoltua tai eron tultua. Sitten se ei enää olekaan oma asia, vaan hirveä vääryys, kun jäi lyhyt tikku käteen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo yksi jankuttaa avioliitosta joka on jokaisen oma asia!
Onhan tuossa enemmän kuin yksi, ja tottakai se on jokaisen oma asia, samoin kuin se, minkälaisen testamentin haluaa tehdä. Aloittajan omasta asiastahan tässä oli kyse, ja avioliitto hänen tapauksessaan johtaisi siihen lopputulokseen varallisuussuhteiden osalta, jota hän ilmeisesti tavoittelee.
Toinen vaihtoehto on toki testamentata koko omaisuutensa avopuolisolle, mutta silloin perintövero on korkeampi. Mutta se on täysin hänen ja sen kumppaninsa oma asia, kumpaan vaiko ihan täysin johonkin toiseen ratkaisuun haluavat päätyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on hallintaoikeus, niin silloin on hallinnassa eikä omistuksella ole muuta merkitystä kuin se, että omistaja maksaa perintöveron.
Niin, voi vain tavallaan pitää omaisuutta lainassa, mutta ei esim myydä. Hallinanoikeustestamentti on huonoin mahdollinen.
Ap, kyllä asia on juuri niin kuin pelkäät. Menkää naimisiin, se on helpointa.
Häitä ei tietenkään tarvitse järjestää. Eikä naimisiinmenosta edes ole pakko kertoa kenellekään jos ette halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvan ihmisen irtaimisto on niin arvokas, että sitä erikseen mainitaan. Jos sinä et pysty todistamaan arvotaulusi omistusta, niin ei voi puolisosi perillisetkään.
Ei kuolinpesä mitään puoliksi omista, jos koira on vain toisen nimissä. Ja sama homma ajoneuvoissa ja muussa omaisuudessa, jossa omistaja rekisteröidään. Omistaja omistaa yksin ja sillä selvä. Vainajan nimissä oleviin arvokkaisiin ravihevosiin, urheiluautoihin ym. on hallintaoikeus testamentin perusteella.
Jos koiran ainoa omistaja on se joka kuolee, niin totta kai koira on sen jälkeen kuolinpesän omaisuutta.
Ja ihan sama koskee muuta omaisuutta, joka on ollut kuolleen nimissä. Eivät kuulu avopuolisolle, vaan kuolinpesälle.
Aviopuolisolta menee perintöveroa vasta yli 110.000 euron perinnöstä. Avopuolisolta taas yli 20.000 euron perinnöstä.
Kannattaa mennä naimisiin jo ihan sukulaisten vuoksi (jos ei ole yhteisiä lapsia). Aikoinaan ostimme puolison kanssa talon, (olimme silloin avoliitossa) niin puolison veli tuli sanomaan, että kun puoliso kuolee, HÄN perii sitten puolet omaisuudesta. Ei ole ahneudella rajaa. Tosin, nyt ollaan vihitty pari ja pari omaa muksua. Onhan tässä vuosien saatossa saanut kuulla kautta rantain, kuinka minä olen vienyt häneltä perinnön.
Meillä suurin osa omaisuudesta on minun nimissä. Maata, talo, yritys. Lisäksi on tulossa jossain vaiheessa perintöä paljon. Ei olla naimisissa, yhteinen kohta täysikäinen lapsi on. Naimisiin ei olla haluttu mennä alunperin miehen rahasotkujen takia joihin en halunnut sekaantua. Miehellä on omat omistuksensa nykyään. Mitenkäs meidän tilanteessa kannattaisi toimia? Eikö lapsi peri kuitenkin molemmat? Omat sukulaiset sen verran varakkaita että ei ole tarvetta heillä häätää miestä ja lasta kotoaan jos minä kuolen. Miehen suku taas yritti painostaa naimisiin ja vähän tuli sellainen olo että oltaisiin oltu rahan perässä niin tilanne jäi tähän.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolisolta menee perintöveroa vasta yli 110.000 euron perinnöstä. Avopuolisolta taas yli 20.000 euron perinnöstä.
Ja lisäksi veroprosentti on avopuolisoilla kaksinkertainen, jos ei ole yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolisolta menee perintöveroa vasta yli 110.000 euron perinnöstä. Avopuolisolta taas yli 20.000 euron perinnöstä.
Lisäksi avopuoliso, jolla ei ole yhteisiä lapsia vainajan kanssa, kuuluu toiseen perintöluokkaan.
Sanotaan, että tyhmyydestä saa maksaa ja se tarkoittaa juuri tuota. Olisihan teillä ollut mahdollisuus sanoa, että ei pyydetty tätä, ei allekirjoiteta eikä makseta. Olisitte säästyneet koko hommalta menemällä naimisiin. Avioehdon olisi voinut tehdä vain eron varalta.