Tajusin kaupassa tänään: olen ollut niin pitkään työttömänä että myös näytän jo työttömältä!

Vierailija kirjoitti:

"Jos leski sen sijaan on jo ehtinyt täyttää 50-vuotta mennessään uudelleen naimisiin, ei oikeus leskeneläkkeeseen häviä."

https://www.minilex.fi/a/oikeus-leskeneläkkeeseen

Eli Suomessa 70-vuotias mummo saa koko loppuelämänsä leskeneläkettä, vaikka menee uudelleen naimisiin yli 50-vuotiaana. 

Hallitus leikkasi lapsikorotukset pois ansiosidonnaisesta ja työmarkkinatuesta. 

Kukaan ei huoli yli 50 vuotiasta naista, eikä varsinkaan vaimoksi.'

Ne ovat kaikki lihavia rumia ja ikääntyneitä

joten huolesi on turha:)

Kaunotar56v

Eipä ihmisistä oikein voi ulkonäön perusteella sanoa onko töitä vai ei, mäkin kuljen nuhjuisissa vaatteissa, en jaksa käydä kampaajalla enkä niin hiuksiani laittaa muuten kun vaan kiinni ne sutaisen,  talvitakki on jo kulahtanut, värikin osittain haalistunut/ kulunut, talvikengistä toinen jo vähän rikki kantapäästä.. töissä käyn ja olen yrittänyt etsiä uutta talvitakkia mutta en vaan löydä mistään mieleistä ja en myöskään löydä talvikenkiä, mulla on niin leveät ja hankalat jalat niin ei vaan löydy sopivia ja minua miellyttäviä. En jaksa enää etsiä, olkoon ja kuljen vanhoissa niin kauan kun jotenkin kasassa pysyvä, ovat ainakin mukavat jalassa. Sitten kai menen jossain läpsyttimissä tuolla lumihangessa jos uusia ei löydy. 

Vähän sama, mutta ite oon tehnyt niin pitkään töitä lääkärinä, että näytän työttömältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos leski sen sijaan on jo ehtinyt täyttää 50-vuotta mennessään uudelleen naimisiin, ei oikeus leskeneläkkeeseen häviä."

https://www.minilex.fi/a/oikeus-leskeneläkkeeseen

Eli Suomessa 70-vuotias mummo saa koko loppuelämänsä leskeneläkettä, vaikka menee uudelleen naimisiin yli 50-vuotiaana. 

Hallitus leikkasi lapsikorotukset pois ansiosidonnaisesta ja työmarkkinatuesta. 

Kukaan ei huoli yli 50 vuotiasta naista, eikä varsinkaan vaimoksi.'

Ne ovat kaikki lihavia rumia ja ikääntyneitä

 

joten huolesi on turha:)

Kaunotar56v

Eikä alle 63-vuotiasta joka on työkyvyttömyyseläkkeelle, koska sehän on sairas ihminen ja pöpi päästään, ei kukaan sellaista vaimoksi halua, vaikka olisi 25-vuotta.

Pöpi on PÖPI

PÖPI ON PÖPI

Pöpi on lääkärin määräyksellä työkyvyttömyyseläkkeellä, pöpi on pöpi. Pöpi on päästään pöpi 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn töissä ja taloustilanne hyvä mutta näytän varmasti ihan samalta kuin ap, kun käyn kaupassa. Lenkkarit kuraiset (koska niillä kävellään kuraisia teitä kilometrejä päivittäin), kuluneet collarit (koska mukavat), niihin sopiva yhtä kulunut takki, pipo ettei näy kuinka sekaisin tukka on, meikkiä ei koskaan, kestokassi tai taskuun taiteltu muovikassi koska luonto. Halpaa perusruokaa valitsen arkeeni. Ainoa ero, että auto on uudempi.

Töihin sitten siistit vaatteet joista osan työnantaja tarjoaa, tukka pestynä ja kammattuna, mutta meikkiä ei vieläkään.

Lenkkareita voi puhdistaa ja pestäkin. Joissain collareissa ei mennä ulos ellei jonnekin salille tai urheilukentälle, piste.

 

Mulla on aina kollarit jalassa menin mihin vaan koska muita housuja mulla ei ole. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, mutta ite oon tehnyt niin pitkään töitä lääkärinä, että näytän työttömältä. 

Miten se lääkärinä toimiminen saa ihmisen näyttämään työttömältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn töissä ja taloustilanne hyvä mutta näytän varmasti ihan samalta kuin ap, kun käyn kaupassa. Lenkkarit kuraiset (koska niillä kävellään kuraisia teitä kilometrejä päivittäin), kuluneet collarit (koska mukavat), niihin sopiva yhtä kulunut takki, pipo ettei näy kuinka sekaisin tukka on, meikkiä ei koskaan, kestokassi tai taskuun taiteltu muovikassi koska luonto. Halpaa perusruokaa valitsen arkeeni. Ainoa ero, että auto on uudempi.

Töihin sitten siistit vaatteet joista osan työnantaja tarjoaa, tukka pestynä ja kammattuna, mutta meikkiä ei vieläkään.

Lenkkareita voi puhdistaa ja pestäkin. Joissain collareissa ei mennä ulos ellei jonnekin salille tai urheilukentälle, piste.

 

Mulla on aina kollarit jalassa menin mihin vaan koska muita housuja mulla ei ole. Piste.

Menetkö häihinkin collareissa vai jätätkö väliin?

Mua voi kans helposti luulla työttömäksi, samoin miestä. Työpaikka kun tarjoaa kuteet niin eipä tarvi paljon vaatteilla koreilla.

Kaikesta huolimatta olet arvokas, olit työtön tai et. <3

Suurin osa ihmisistä, joita näen Prismassa, näyttää huolittelemattomilta nykyään.

En tiedä ovatko työttömiä mutta huonosti pukeutuneita kuitenkin. Tylsät paksut toppatakit, lököttävät housut, rumat maiharityyliset kengät ja tukka sekaisin. Naiset ja miehet.

Tietysti tämä vuodenaika tekee sen, että on vaikea näyttää hienolle. Talvivaatteet kun on aika ankeita, etenkin ne perus. 

Ihan nättejä takkeja oli UFF:lla viimeeksi 1€ päivänä. Isoissa kaupungeissa ainakin on valikoimaa. Viitseliäisyydestä riippuu haluaako näyttää kivalta. Itse voi myös tehdä omia vaatteita. Työttömänä kun on aikaa opetella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn töissä ja taloustilanne hyvä mutta näytän varmasti ihan samalta kuin ap, kun käyn kaupassa. Lenkkarit kuraiset (koska niillä kävellään kuraisia teitä kilometrejä päivittäin), kuluneet collarit (koska mukavat), niihin sopiva yhtä kulunut takki, pipo ettei näy kuinka sekaisin tukka on, meikkiä ei koskaan, kestokassi tai taskuun taiteltu muovikassi koska luonto. Halpaa perusruokaa valitsen arkeeni. Ainoa ero, että auto on uudempi.

Töihin sitten siistit vaatteet joista osan työnantaja tarjoaa, tukka pestynä ja kammattuna, mutta meikkiä ei vieläkään.

Lenkkareita voi puhdistaa ja pestäkin. Joissain collareissa ei mennä ulos ellei jonnekin salille tai urheilukentälle, piste.

 

Mulla on aina kollarit jalassa menin mihin vaan

Tähän en osaa vastata kun en ole ollut häissä vuosiin, viimeksi olin 2012. Hautajaisissa olen ollut ja niihin lainasin vaatteet.

Oma paras muistoni työttömyysajoiltani on kun kuljin Helsingin keskustassa 80-luvun  pulsutoppatakissa( ilmainen kierrätyskeskuksesta) ja karvaisessa kissankorvahatussa.Olin jo luovuttanut ulkonäön suhteen  Kampissa kiiltävä ja kaunis ohikulkeva mäyräkoira johon kiinnitin positiivista huomiota haukkui minut aivan paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn töissä ja taloustilanne hyvä mutta näytän varmasti ihan samalta kuin ap, kun käyn kaupassa. Lenkkarit kuraiset (koska niillä kävellään kuraisia teitä kilometrejä päivittäin), kuluneet collarit (koska mukavat), niihin sopiva yhtä kulunut takki, pipo ettei näy kuinka sekaisin tukka on, meikkiä ei koskaan, kestokassi tai taskuun taiteltu muovikassi koska luonto. Halpaa perusruokaa valitsen arkeeni. Ainoa ero, että auto on uudempi.

Töihin sitten siistit vaatteet joista osan työnantaja tarjoaa, tukka pestynä ja kammattuna, mutta meikkiä ei vieläkään.

Lenkkareita voi puhdistaa ja pestäkin. Joissain collareissa ei mennä ulos ellei jonnekin salille tai urheilukentälle, piste.

 

Käyn usein kaupassa kun tulen harrastuksesta, se on siinä matkalla. Saatan olla kumppareissa tai lenkkareissa ja kuraisissa tai märissä vaatteissa. Ei ole mitään pukuhuonetta vaatteiden vaihtoon kaikissa harrastuksissa eikä pitkiä matkoja kyllä viitsi ajella erikseen kauppaan. Lenkkarit on käytössä joka päivä moneen otteeseen, jos joka kuraa alkaa pesemään niin niitä pitäisi olla varmaan viidet että aina olisi puhtaat ja kuivat.

Vierailija kirjoitti:

Heititkö vaatteesi ja suoristusrautasi roskiin, kun jäit työttömäksi?

Meinasin tulla kysymään ihan samaa, sillä pienipalkkaisena työssäkäyvänä mulla on pulaa rahan lisäksi myös ajasta, ja todellakin on tukka laittamatta vaikka on suoristusrauta kaapissa, ja vaatteet ei mätsää, kun ei aamuhämärissä ennen kuutta oo edes erottanut, onko sukat samanväriset keskenään. Mutta joo, olin siis ennen tyylikkäämpi, kun olin toimistossa töissä, mutta meni siihen enemmän rahaakin. Uusia vaatteita oli pakko ostaa, kun ei töihin kehdannut mennä kuluneissa tai paikatuissa, nyt on työvaatteet, eikä omalla ajalla tarvitse kuin ulkoilu- ja urheiluvaatteita, ja yövaatteet. Vaatteita ostaessa mietin monen ihanan vaatteen kohdalla, missä minä tätä pitäisin? En missään. Enkä nyt ihan sitä ruokakauppareissua varten viitsi panostaa, vaan ostan ennemmin teknisen ulkoiluvaatteen, millä voi liikkua työmatkat säällä kuin säällä. Kengät pitää olla sellaiset, missä jalat pysyy kuivina ja jaksaa kävellä kilometritolkulla tai polkea polkupyörää. Kampaus pitää olla töissä siisti, niin ei voi missään kiharapilvessä tukka auki leijua, eikä käyttää isoja koruja.

Naisellisuuteni kärsii. Ja olen todellakin kateellinen naisille, joilla on aikaa ja rahaa panostaa ulkonäköön. Onneksi sentään sain tehdä sitä nuorempana.

Suoristusrauta on kyllä maailman turhin kapistus, ja tää pätee myös työssäkäyviin. Ei siellä marketissa tarvitse näyttää siltä kun olisi matkalla missikisoihin, sanon tän ihan toisena työttömänä. Turhaa energiaa vaan kuluu ulkonäöstä murehtimiseen. Mulla on käytössä 7 vuotta vanha talvitakki ja yhtä vanhat talvikengät, jos tää jotain tyylitietoista työssäkäyvää rassaa niin eipä oo mun ongelma.

Suosittelen hankkimaan vaikka jotain värikkäitä uusia asusteita (näitä löytyy myös kirpparilta), esim. uusi, värikäs kaulahuivi voi piristää harmaudessa jos sitä ulkonäköä on "pakko" jotenkin kohentaa.

M23 kirjoitti:

Mitä väliä?

Kyllä se freshi ulkonäkö itsetuntoa nostaa, ja ihan tuo hyvää oloa ja mieltä itsellekin. Puhumattakaan kuinka paljon sillä saa ystäviä ja jopa parisuhteen.

Eikös tämä ole aika tavallista täällä Suomessa, että käytännöllisyys ajaa tyylikkyyden edelle, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Eikä sitä täällä niin muutenkaan ihmetellä, ettei aina olla niin pynttäytyneitä, ellei nyt asu jossain Helsingin kantakaupungin arvoalueella.

Ymmärrän että tuollainen tilanne tuntuu itsestä pahalta, mutta ei muut katso sinua samalla lailla kuin katsot itseäsi. Suurinta osaa ei kiinnosta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua ap:n aloitukseen. Olen työtön , 60v nainen ja häpeän sitä, kun en voi pukeutua kauniisti, uusiin vaatteisiin. Vaatteeni ovat puhtaat, mutta vanhoja, epämuodikkaita. Kadehdin hyvinpukeutuvia ihmisiä. En kehtaa käydä missään tapahtumissa, kun häpeän ulkomuotoani. Olen aina tykännyt muodista, mutta nykyään ei ole varaa mihinkään.

 

Minulle vaikeaa on se että ystäväni ovat varakkaita. Elämäni kuihtuu sosiaalisesti. En voi tehdä sama kuin he. En voi osallistua. 

 

 

 

 

 

 

Tämä on niin totta. Varakkaat ei vaan tajua, että köyhä ei käy mökillä, koska hänellä ei ole sitä, eikä edes kellään suvusta. Ei voi osallistua ulkomaanmatkoihin ja juhliin ravintoloissa, kun ei ole rahaa kuin kotonatehtyyn tarjousruokaan. Ei halua osallistua yhteislahjoihin, kun se kaikille jyvitetty summa voi olla liian iso osa kuukauden tuloista. Ja jossain vaiheessa vaan alkaa vtuttaa se muiden materialla pröystäily. Tai mikä on vielä pahempaa, se Katajanokalla asuva hyvätuloinen tuttava alkaa valittamaan, kuinka tiukkaa on rahasta, ja joutuu ehkä luopumaan siitä kolmannesta ulkomaanmatkasta tänä vuonna. Kukaan mies ei edes kiinnostu, kun ei ole mitään tarjottavaa, se tuulenhuuhtoma persekin on joutunut tulemaan toimeen ilman kauneushoitoloita ja spaata.