En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?

Opettele ajattelua. Lukiomatematiikka on vielä laskentoa ja kaavojen ulkoaopettelua. Kirjoitin itse M:n matematiikassa, mutta vasta akateemisissa opinnoissa ymmärsin mistä on kyse. Opetus on toki erilaista kun lukiossa. Opettajat ovat tutkijoita ja se on heidän päätyönsä. Itsenäisyyteen ja miettimiseen, tutkimuksen tekemiseen nuo opinnot tähtäävät. Vastuu on itsellä.

T. Matemaatikko

Opin opiskelemaan vasta yliopistossa ja se teetti alkuun työtä. Peruskoulu ja lukio oli olleet sitä ennen aika helppoja.

Itse en pärjännyt teknillisessä yliopistossa. Juuri matemaattiset aineet tuottivat haasteita yliopistotasolla, vaikka lukiossa luulin niiden olevan minun vahvuus. Vaihdoin täysin eri tiedekuntaan ja pärjäsin yliopistossa erilaisella alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että yliopistossa monet muutkin on niitä E:n tai L:n ylioppilaita, kun taas ne B:n tai A:n ylioppilaat puuttuu kokonaan. Eli lukionsa hyvät opiskelijat onkin yliopistossa sitä harmaata massaa. 

Kun siihen vielä lisätään päälle yksilöllisen ohjauksen puute (ellei itse sitä aktiivisesti hae), tulos on juuri tuo.

www.yotilastot.fi    vertailevaa tutkimusta miten kirjoitetaan eri puolilla Suomea

Suurelle osalle matematiikan ensimmäiset kurssit tuottavat vaikeuksia, koska ajattelutapa poikkeaa lukion matikasta ja osa tehtävistä on myös oikeasti vaikeita. Hakeudu muiden kanssa tekemisiin ja kysy niiltä, jotka osaavat, et todellakaan ole ainoa, joka kamppailee näiden ongelmien kanssa. Myöhemmin kyllä helpottaa. Voit käydä kurssin kahteen kertaan tarvittaessa ja tosiaan arvosanan ei tarvitse olla korkea, riittää, että pääset läpi jollain yrityksellä. Älä luovuta.

T. Yliopiston entinen opettaja

Lukio on ihan leikkikoulu. Mutta kyllä yliopisto-opiskelunkin voi oppia. Itselläni siihen meni koko eka vuosi. Sitten alkoi homma toimia. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin. 

Tässä ei olisi mitään järkeä. Itse asiassa älykkyysosamäärä ei ole kovin hyvä ennustin siinä, ketkä selviytyy akateemisista opinnosta ja ketkä ei. Paljon enemmän valmistumista ennustavia ovat esim. kiinnostus opiskeltavaan alaan, kyky viivästyneen palkkion odottamiseen (jaksaa tehdä opintojen eteen systemaattisesti työtä vaikka se on tylsää ja tuntuu ettei edisty) ja usko omiin kykyihin. 

Ei pidä paikkaansa. Ahkeruus ei aina auta. Tarpeeksi tyhmä ei millään yrityksellä saa kursseja läpi. Eikä koskaan pysty työskentelemään huippututkijana tai huippuasiantuntijana. Mitä hyötyä yliopistosta silloin on. Kannattaisi olla rehellinen itselleen. Yliopistojen sisäänottoa voisi supistaa 80% nykyisestä, jotta vain tasokkaat opiskelijat otettaisiin sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele opiskelemaan. Älykkyys on vähän eri asia kuin opiskelutaidot, vaikka tukeekin asioiden parempaa ymmärtämistä. 

Erittäin harvoin älykkyys on rajoittava tekijä. Yleensä akilleen kantapääksi muodostuu ihan vanha kunnon laiskuus. Menestyksen eteen pitää tehdä töitä.

Ihan varmasti vaikka olisi vähän keskimääräistä pöhkömpi niin pärjää erinomaissesti jos on ahkera luonne. Ei varmasti ole paras, mutta parempi kuin kaksi kolmasosaa muista. Ihan vaan sillä, että tekee tehokkaasti asioita saavuttaakseen menestyksen.

Tämä. Mulla on eräs sukulainen jota lapsesta asti pidettiin vähän yksinkertaisena. Oli semmoinen hidas ja usein asioita joutui selittämään monelta kantilta, että ymmärsi. Ei meinannut lukemaankaan oppia millään. Jotenkin se kuitenkin raahusti lukioon asti, rimaa hipoen mutta siihen aikaan ja sillä paikkakunnalla kutosen todistuksellakin pääsi lukioon. Lukiokin sitten läpi samalla menetelmällä. Kaikki päivittelivät, että lukio ei hyödytä, koska eihän hän pääse minnekään muualle. Mutta tämä kaveri uskoi että pääsee. Ekana vuonna ei päässyt, mutta toisena vuonna pääsi lukemaan tietojenkäsittelytiedettä suoraan pääsykokeella valituiden kiintiöllä. Hyvä tuurikin, että silloin pääsykokeeseen piti lukea vain 1 yleistajuinen kirja tietotekniikan kehityksestä, ei tarvinnut osata matematiikkaa eikä ohjelmointia. Hän luki sen kirjan kymmeniä kertoja ja oli pääsykokeiden 15 parhaan joukossa. No ei se ainakaan yliiopistosta valmistu, semmoinen yksinkertainen poika, kaikki sanoi. Mutta valmistui. Vähän kauemmin se kesti kuin keskimäärin, mutta silti. Hauskaa on, että nyt 10 vuotta myöhemmin hänellä on hyvä työpaikka ulkomailla, esimiesasemassa (joka luultavasti hänelle paremmin sopiikin kuin teknisempi työ), ja hän on lukenut lisäksi siellä ulkomailla kauppatieteen tutkinnon. Ja edelleen hän on sellainen vähän hitaan ja yksinkertaisen oloinen. Sisulla ja uskolla itseen vaan on mennyt eteenpäin silti.

Joo tutulta kuulostaa. Alku oli minullakin tosi hankalaa ja muistan ekan hylätyn tentin. Paljon se vaatii työtä tuntimääräisesti ja ihan tosissaan opiskelua usein englanninkielisistä lähteistä. Pyydä ohjausta yliopistolta ja apua tutuilta. Pyydä tukiopetusta ylemmän vuosikurssin opiskelijoilta. Katso netistä matematiikan luentoja ym. luentoja - siellä on maailman parhaita opettajia. Vietä myös opiskelijaelämää ja osallistu yliopiston liikuntatarjontaan. Käy syömässä yliopiston opiskelijaravintolassa ja hengaa kirjastolla. Tutustu yliopiston opetustarjontaan eri tiedekunnissa ja valitse mielenkiintoiset sivuaineet tutkintoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin. 

Tässä ei olisi mitään järkeä. Itse asiassa älykkyysosamäärä ei ole kovin hyvä ennustin siinä, ketkä selviytyy akateemisista opinnosta ja ketkä ei. Paljon enemmän valmistumista ennustavia ovat esim. kiinnostus opiskeltavaan alaan, kyky viivästyneen palkkion odottamiseen (jaksaa tehdä opintojen eteen systemaattisesti työtä vaikka se on tylsää ja tuntuu ettei edisty) ja usko omiin kykyihin. 

Ei pidä paikkaansa. Ahkeruus ei aina auta. Tarpeeksi tyhmä ei millään yrityksellä saa kursseja läpi. Eikä koskaan pysty työskentelemään huippututkijana tai huippuasiantuntijana. Mitä hyötyä yliopistosta silloin on. Kannattaisi olla rehellinen itselleen. Yliopistojen sisäänottoa voisi supistaa 8

Varmasti on totta, että jossain kohtaa on raja, jossa niitä kursseja ei saa läpi, esim. tuskinpa ns. heikkolahjainen pärjäisi kovallakaan työllä. Mutta jos on lukionkin suorittanut ja yliopistoon päässyt, on äärimmäisen epätodennäköistä, että älykkyys olisi sellainen mikä estää yliopisto-opintojen suorittamisen.

Minusta ei voi ajatella noin, ettei yliopistosta ole hyötyä jos ei pysty työskentelemään "huippututkiijana tai huippuasiantuntijana". Miten tämä huippu edes määritellään? Ja huippu on yleensä kapea, sinne ei mahdu kuin pieni joukko. Maailma tarvitsee paljon myös perustutkijoita ja perus-asiantuntijoita, ei kaikkien tarvitse olla huippuja. Työelämästä löytyy kyllä paikkoja vähemmän huipuillekin, ja he voivat tehdä tuottavaa ja hyödyllistä työtä, ja saada itselleen mukavan elintason.

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Perslihaksia? Siis pakaralihaksia treenaamalla pääsee yliopiston tenteistä läpi nykyään? Tämä oli uutinen. 😊

Vierailija kirjoitti:

Lukio on ihan leikkikoulu. Mutta kyllä yliopisto-opiskelunkin voi oppia. Itselläni siihen meni koko eka vuosi. Sitten alkoi homma toimia. Tsemppiä!

En minä lukiota leikkikouluksi sanoisi. Ja olen käynyt oikean leikkikoulunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Perslihaksia? Siis pakaralihaksia treenaamalla pääsee yliopiston tenteistä läpi nykyään? Tämä oli uutinen. 😊

 

Siis esim. latinan kokeeseen ei tietenkään tarvitse opiskella latinaa vaan treenata niitä pakaralihaksia. 

Vielä lukiossa selvisin ulkoaopettelulla ja valokuvamuistilla pakolliset fysiikasta ja kemiasta ja koko pitkän matikan. Matikasta kirjoitin L:n, kun sattui olemaan sopivat tehtävät, mutta tiesin, että tällä opiskelutyylillä ei ole mitään asiaa mihinkään, jossa pitäisi ymmärtääkin oikeasti jotain jostain. Lopulta päädyin lähihoitajaksi. Lääkematikasta pääsin läpi, kun etsin oppikirjan, jossa oli valmiit kaavat  ja esimerkit kaikkeen ja opettelin ne ulkoa. Lääkelupia mulla ei ole enkä hommaa, koska ei kiinnosta opetella kaavoja jatkuvasti. Vaihdan työpaikkaa, jos luvista alkaa tulla kynnyskysymys.

Olen aika varma, että mulla on jotain ongelmaa, koska yhdellä sisaruksellani on todella laajat oppimisvaikeudet ja myös toisella näkyy testeissä jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä lukiossa selvisin ulkoaopettelulla ja valokuvamuistilla pakolliset fysiikasta ja kemiasta ja koko pitkän matikan. Matikasta kirjoitin L:n, kun sattui olemaan sopivat tehtävät, mutta tiesin, että tällä opiskelutyylillä ei ole mitään asiaa mihinkään, jossa pitäisi ymmärtääkin oikeasti jotain jostain. Lopulta päädyin lähihoitajaksi. Lääkematikasta pääsin läpi, kun etsin oppikirjan, jossa oli valmiit kaavat  ja esimerkit kaikkeen ja opettelin ne ulkoa. Lääkelupia mulla ei ole enkä hommaa, koska ei kiinnosta opetella kaavoja jatkuvasti. Vaihdan työpaikkaa, jos luvista alkaa tulla kynnyskysymys.

Olen aika varma, että mulla on jotain ongelmaa, koska yhdellä sisaruksellani on todella laajat oppimisvaikeudet ja myös toisella näkyy testeissä jotain. 

Ainakin sinulla on hyvä muisti, jos olet pärjännyt noin hyvin vain opettelemalla ulkoa asioita.

Minä en koulussakaan oppinut muistamaan asioita, jos en ensin ymmärtänyt niitä. Piti ensin tajuta asia ennen kuin sen pystyi muistamaan. Pärjäsin paremmin kielissä, koska niissä oli aina oma systeeminsä, jonka saattoi tajuta.

Minullakin oli E:n paperit ja ihan lukematta. Yliopisto oli ehkä elämäni järkyttävin yllätys kun enää ei pärjännytkään yleistiedolla. Lisäksi kaikilla muilla oli jo opiskelutekniikat hallussa.

Ekat vuodet meni siihen että opettelin opiskelemaan ja totesin että se onkin muuten aika raskasta puuhaa. Valmistuin lopulta 9 vuodessa keskinkertaisin arvosanoin mutta työelämässä on ollut kivaa! Ihan erilaista kuin yliopistossa, joten jos ala yhtään kiinnostaa niin luota siihen että työelämä on muuta kuin tenttikirjojen pänttäystä.

Vierailija kirjoitti:

Opettele ajattelua. Lukiomatematiikka on vielä laskentoa ja kaavojen ulkoaopettelua. Kirjoitin itse M:n matematiikassa, mutta vasta akateemisissa opinnoissa ymmärsin mistä on kyse. Opetus on toki erilaista kun lukiossa. Opettajat ovat tutkijoita ja se on heidän päätyönsä. Itsenäisyyteen ja miettimiseen, tutkimuksen tekemiseen nuo opinnot tähtäävät. Vastuu on itsellä.

T. Matemaatikko

On ikävää, että ihmiset joita ei opettaminen motivoi yhtään, vaan on lähinnä vastenmielistä pakkopullaa laitetaan opettamaan uusia opiskelijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että yliopistossa monet muutkin on niitä E:n tai L:n ylioppilaita, kun taas ne B:n tai A:n ylioppilaat puuttuu kokonaan. Eli lukionsa hyvät opiskelijat onkin yliopistossa sitä harmaata massaa. 

Kun siihen vielä lisätään päälle yksilöllisen ohjauksen puute (ellei itse sitä aktiivisesti hae), tulos on juuri tuo.

Osa kursseista on selvästi suunniteltu tuomaan hajontaa arvosanoihin esim. valtiotieteellisessä.

Jos kolmonen on keskiarvoraja jatko-opintoihin siitä voi päätellä. Gradukin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio on ihan leikkikoulu. Mutta kyllä yliopisto-opiskelunkin voi oppia. Itselläni siihen meni koko eka vuosi. Sitten alkoi homma toimia. Tsemppiä!

En minä lukiota leikkikouluksi sanoisi. Ja olen käynyt oikean leikkikoulunkin.

 

Nykypäivän luokaton lukio on todella ikävä ja raskas verrattuna 80-luvun kurssimuotoiseen lukioon. Puoliso ehti käydä sen vanhan lukion ennen kurssimuotoisuutta ja se kyllä kuulosti leikkkoululta. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että saat kursseista arvosanan yksi. Sillä pääsee jo läpi. Ei tarvitse saada vitosta joka kurssista. 

Tuo ei toimi ainakaan matematiikassa eikä fysiikassa. Uusi asia rakennetaan aiemmin opitun päälle ja jos on edellisistä kursseista saanut ykkösen, ei pysty ymmärtämään seuraavan kurssin asioita.