En pärjää yliopistossa. Luulin olevani ihan ok fiksu kun E:n paperit kirjoitin. Mitä nyt?

Ylppärit ovat loppujen lopuksi tosi eri eläin kuin yliopisto-opiskelu. En oikein ymmärrä, miksi niille on annettu niin suuri painoarvo kun eivät ne valmista elämään eivätkä korkeakouluopintoihin. 

 

Mieheni opiskelee matematiikkaa sivuaineena ja pitkä matematiikka meni hänelläkin hyvin lukiossa ja ylppäreissä. Yliopistossa tuli jo johdantokurssilla ihan erilaiset asiat ja opiskelutyyli eteen, joutui osin aloittamaan alusta. 

 

Yliopistossa on usein myös huono opetus ja voimakas painotus itsenäiselle työskentelylle. Opetushenkilökunnalta ei käytännössä vaadita mitään opetusosaamista, ja moni onkin siinä pakotettuna. Eli jos lukiossa tottui hyvään opetukseen ja hyötyi siitä, niin yliopisto voi olla shokki. Anna itsellesi aikaa sopeutua, panosta erilaisten opiskelumenetelmien oppimiseen ja pohdi, josko ala on väärä. 

Luultavasti pärjäät, se vaan vaatii enemmän sisua ja työtä kuin olet tottunut käyttämään. Minusta tuntui myös tuolta opintojeni alussa, minun asiaani ei helpottanut että olin lukenut lyhyen matematiikan lukiossa ja ala oli tosiaan matemaattis-luonnontieteellinen... Mutta sain tsempattua itseni siihen, että jumalauta menen vaikka läpi harmaan kiven ja vaikka se veisi 10 vuotta, mutta minä aion valmistua maisteriksi. 

Kävin ekat matematiikan peruskurssit muutamaan kertaan tenttimässä ennen kuin meni läpi. Siis yritin seuraavana vuonna vasta uudestaan, ja sinä aikana itseopiskelin sen pitkän matematiikan oppimäärän, käytin myös yksityistä opetusta jonka onneksi vanhempani maksoivat. Oli siinä työtä, mutta loppujen lopuksi valmistuin maisteriksi ihan normaalissa 5 vuodessa, ja loppujen lopuksi vain ne muutama ensimmäinen peruskurssi olikin ne vaikeat. Mitä pidemmälle opinnot meni, sitä helpompaa oli, koska kaikki ei enää niin perustunut siihen lukiomatematiikkaan.

Joidenkin kohdalla kyse on siitä, ettei ole koskaan oppinut tekemään töitä menestyksensä eteen kun peruskoulusta ja lukiosta selvisi lahjakkuudella. Sellaisilla ihmisillä on hyvät edellytykset menestyä yliopistossa, kun vaan opettelee opiskelutekniikat kuntoon ja on valmis käyttämään opiskeluun aikaa ja vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.

Yliopistossa jää nykyään tosi moni yksin. Opiskele sellaista alaa jossa tehdään yhdessä jotain harjoituksia/käytännön juttuja, silloin tutustuu helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Opettele opiskelemaan. Älykkyys on vähän eri asia kuin opiskelutaidot, vaikka tukeekin asioiden parempaa ymmärtämistä. 

Erittäin harvoin älykkyys on rajoittava tekijä. Yleensä akilleen kantapääksi muodostuu ihan vanha kunnon laiskuus. Menestyksen eteen pitää tehdä töitä.

Ihan varmasti vaikka olisi vähän keskimääräistä pöhkömpi niin pärjää erinomaissesti jos on ahkera luonne. Ei varmasti ole paras, mutta parempi kuin kaksi kolmasosaa muista. Ihan vaan sillä, että tekee tehokkaasti asioita saavuttaakseen menestyksen.

Olit siis hyvä kirjoittamisessa, kielissä ja humaanisissa aineissa, mutta rimaa hipoen pääsit luonnontiet. sisään? Kannattaisiko nyt vaihtaa alaa?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.

Ei siellä yliopistolla mitään yhteisöä oikein ole, eikä yksin oleminen mitään epätavallista ole. Niin minäkin olin, olin ainoa nainen joka aloitti sinä vuonna pääaineena, ja lisäksi olin aloittanut opinnot vasta vähän vanhempana, käytyäni ensin hoitoalan koulutuksen ja sitten todettuani että ei, minusta ei ole hoitotyöhön koitan jotain muuta. Ei mulla ollut mitään yhteistä niiden parikymppisten poikien kanssa. Ihan yksin olin koko ajan, mutta se oli täysin ok. Oikeastaan parempi vaan, eipä vienyt biletys ja vastaavat aikaa tai energiaa opiskelulta. Paljon oli muutenkin sellaisia jotka ei olleet ryhmäihmisiä ollenkaan, kävivät luennoilla ja laskuharjoituksissa, sitten menivät kotiin. Se oli vähemmistö jotka biletti ja oli ainejärjestön jutuissa yhdessä, ja joilla ehkä oli keskenään jonkin sortin kaveriporukka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä biologiassa pakollisista tilastotieteen kursseista selviää, kun opiskelee ahkerasti.

Biologiassa on kyllä aika monessa pääaineessa muutakin matikkaa kuin tuo. Tietty jos opiskelee vaan esim. jotain kasvisystematiikkaa niin voi pärjätä tilastotieteellä.

Geneetikko

Yliopiston luonnontieteet on iso hyppy lukiosta. Niitä opetetaan ihan eri tavalla, opettajien opetusosaaminen voi olla heikkoa ja lähtökohta tai lähestymistapa on erilainen kuin lukiossa. Ja tietysti se, että opittavaa on paljon ja se on usein myös rehellisesti vaikeaa asiaa. Vaatii paljon ja joo, osa tippuu pois. Luonnontieteitä lukemaan on helppo päästä, mutta vaikea valmistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.

Yliopistossa jää nykyään tosi moni yksin. Opiskele sellaista alaa jossa tehdään yhdessä jotain harjoituksia/käytännön juttuja, silloin tutustuu helpommin. 

No, kohdallani tuo on jo myöhäistä. Lopetin opinnot yli 15 vuotta sitten. Nykyopiskelijoille varmaan ihan hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pärjännyt. Pari vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään sopeutunut yhteisöön ja olin vain yksin kaiken ajan. Lopulta päädyin lopettamaan opinnot ja olen ollut siitä lähtien vain työttömänä.

Yliopistossa jää nykyään tosi moni yksin. Opiskele sellaista alaa jossa tehdään yhdessä jotain harjoituksia/käytännön juttuja, silloin tutustuu helpommin. 

No, kohdallani tuo on jo myöhäistä. Lopetin opinnot yli 15 vuotta sitten. Nykyopiskelijoille varmaan ihan hyvä neuvo.

Miten niin myöhäistä? Minä menin 39-vuotiaana opiskelemaan enkä edes ollut vanhin. 

Aikanaan huomasin DI opintojen alussa sen että ne joilla ylioppilastodistuksessa oli suunnilleen 4 ällää pärjasivät opinnoissa. Itselläni oli vaikeuksia sen suuren tietotulvan käsittelyssä. Junnaamista oli, en lähtisi uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä biologiassa pakollisista tilastotieteen kursseista selviää, kun opiskelee ahkerasti.

Biologiassa on kyllä aika monessa pääaineessa muutakin matikkaa kuin tuo. Tietty jos opiskelee vaan esim. jotain kasvisystematiikkaa niin voi pärjätä tilastotieteellä.

Geneetikko

Niistä selviää myös, kun opiskelee ahkerasti. -sama

Vierailija kirjoitti:

Olit siis hyvä kirjoittamisessa, kielissä ja humaanisissa aineissa, mutta rimaa hipoen pääsit luonnontiet. sisään? Kannattaisiko nyt vaihtaa alaa?

Ei nykyään niin vaan vaihdeta alaa, kun on ensikertalaiskiintiöt. 

Ihmettelen, kuulema joku matikan kurssi teknillisellä puolella voi tuottaa aluksi haastetta, mutta muuten en ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen kuullut tapahtuvan luonnontieteiden puolella. Muut alat kysyvät vain perslihaksia. Tietysti taidealat oma juttunsa. 

Niinpä. Ihan pilipalihommaa kaikki tieteet yliopistossa poislukien ehkä nippanappa lääketieteellinen, oikis ja fysikaaliset tieteet. Ne on niitä oikeata älyä vaativia aloja.

Aivan, kaikki muut paitsi minä ja kaltaiseni kupla ovat aivan pilipaleja.

Ei oikis vaadi älykkyyttä, tylsyydensietokykyä ennemmin. Sinnehän pääsee lyhyen matikan lukijatkin. 

Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin. 

Olin aikoinaan töissä yliopistolla opinto-ohjaajana. Tällaiset vaikeudet ovat ihan tavattoman yleisiä opintojen alussa. Itse aina pyrin rohkaisemaan näitä ihmisiä olemaan luovuttamatta.

Mikään ala perustutkintotasolla ei vaadi mitään mieletöntä älykkyysosamäärää, erityislahjakkuutta tai muita erityisominaisuuksia. Ihan keskivertoälykäs pärjää, kunhan tekee systemaattisesti työtä sen eteen. Ja ennen kaikkea: ei saa hätääntyä! Koska suurin syy luovuttamiseen ei ole se, etteikö ihmisillä olisi kapasiteettia, vaan se että oma sisäinen puhe alkaa kulkea masentuneita ratoja: "olen liian tyhmä, en pärjää", jolloin ei tosissaan edes yritä - mitäpä se hyödyttäisi hakata päätä kiviseinään jos kerran uskoo ettei älyllistä kapasiteettia kerta kaikkiaan ole. 

Suomessa todella monella on valitettavasti ns. fixed mindset, jotka korostaa lahjakkuuden merkitystä. Eli uskotaan, että jos tulee vaikeuksia, niin kyse on siitä että paljastui ettei lahjat riitä. Paljon terveellisempi vaativammissa opinnoissa on growth mindset, joka korostaa lahjakkuuden sijaan työtä ja ongelmanratkaisua. Se jos joku asia vaikka matematiikassa on vaikeaa, ei tarkoitakaan että ei ole lahjoja, vaan ihan vaan että puuttuu vielä joku peruspalikka, jota ei tiedä tai kokonaan ymmärrä, ja siksi ongelma tuntuu ratkaisemattomalta. Ne peruspalikat voi oppia, ja harjoitella, ja lopulta ylittää sen haasteenkin joka tuntui mahdottomalta ennen. 

Lisäksi osan pitäisi harjoitella ihan opiskelutekniikkaa, jos on päässyt vielä lukiossa aika helpolla kiinnittämättä sihen huomiota. Ihan ChatGPT:kin pystyy antamaan hyviä vinkkejä siinä, kuin myös monien opintoihin liittyvien tehtävien ratkaisemisessa ja ratkaisujen ymmärtämisessä. 

Oma lukunsa on sitten keskittymisongelmat, ja "laiskuus" ja prokrastinaatio, joiden kanssa monet nuoret ihmiset painii. Jos nämä ovat tasoa joka häiritsee opintoja, opiskelijoiden terveydenhuollosta voi saada apua.

Kaikki yliopisto-opiskelu kysyy lopulta lähinnä perslihaksia ja sinnikkyyttä. Eri juttu tietysti, jos on pakkomielle saada kaikesta 5. Eli on perfektionisti (mikä kyllä olisi syytä lisätä tautiluokitukseen 😁).

Vierailija kirjoitti:

Kannatan äo-testejä pääsykokeeksi yliopistoihin. Rajaksi 130. Muut voivat mennä ammattikorkeakouluihin. 

Tässä ei olisi mitään järkeä. Itse asiassa älykkyysosamäärä ei ole kovin hyvä ennustin siinä, ketkä selviytyy akateemisista opinnosta ja ketkä ei. Paljon enemmän valmistumista ennustavia ovat esim. kiinnostus opiskeltavaan alaan, kyky viivästyneen palkkion odottamiseen (jaksaa tehdä opintojen eteen systemaattisesti työtä vaikka se on tylsää ja tuntuu ettei edisty) ja usko omiin kykyihin.