Yksinasuvat ilman tukiverkostoa: varaudutteko jotenkin kriisitilanteisiin?

Hyvin näkyy tekevän kauppansa nyt kaikki varautumiseen liittyvät tarvikkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella kaupungissa asuvalla tuntuu suunnitelmana olevan pois lähteminen, esimerkiksi lähisukulaisen omakotitalon nurkkiin, mökille tai vastaavaan, jossa on esim. tulisija ja muutenkin ehkä helpompaa pärjätä omavaraisesti ainakin hetken. Pohdintani koskee tilannetta, jossa tällaista paikkaa ei ole, kun ei ole niitä omia tai puolison sukulaisia minne mennä tai keiltä saada apua.

Ap

Mitä auttaa, jos uhka vyöryy idästä. Voipi käydä vielä niin, että se kaupunkilainen joutuu majoittamaan ne itärajalla asuvat sukulaisensa. 

En miettinyt ensisijaisesti sotaa tässä, vaan vaikkapa muutamien päivien kestävää sähkönjakelun keskeytystä hybridivaikuttamisen seurauksena. Keskellä talvea lämmityksen ja vedentulon katketessa voi etenkin kerrostalossa tulla todella vaikeaa, jos ei ole mitenkään varautunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on asunnossa takka ja terassilla kaasugrilli. Lisäksi löytyy myös Trangia ja -20 astetta kestävä makuupussi. Ja toki säilykkeitä ja vettä on jonkun verran ja kuten ap, niin minäkin pikkuhiljaa olen lisännyt tuota varustautumista. Ja oikeastaan on yksinasuvana helpompi varautua, kun ei tarvitse miettiä kuin yhden ihmisen varannot. Mutta pakko tässä on pohtia myös vanhan äitini selviäminen, opiskelijalapseni selviytyminen yms. 

Ja kuvittelen, että jos hätätilanne tulisi, niin ajaisin todennäköisesti siskoni luokse ja veisin sekä äidin, että oma varantoni sinne ja siellä sitten "leiriytyisimme" yhdessä. Heillä on iso ok-talo ja useampi takka. Bensaakin pidän aina autossani sen verran, että sillä pääsee ajamaan tuollaisen reissun. Opiskelija lapseni on se huolenaihe enemmän kuin minä itse.

Tässä on hyvää pohdintaa, mutta tulee esiin juurikin se ero meihin "täydellisen" yksinäiseen: voit mennä jonnekin, missä on tulisija ja muita ihmisiä, jolloin voitte yhdessä ratkoa selviytymiseen liittyviä haasteita, jakaa elintarvikkeita, pitää toisianne lämpiminä jne. 

 

Ap

Mulla on kaasukeitin ja risukeitin. Olis sittenin pitänyt ostaa sprii-keitin. Perkeleen perkeleen perkle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin asuminen tekee varautumisesta vaikeampaa? 

Itseasiassa helpompaa, kun on vain oma perse huolehdittavana.

No tämä. Tosin se yksinasuva voi kyllä olla jonkun toisen (esim vanhuksen) tukiverkosto. 

Ap:lle: Mulla on suositusten mukainen kotivara. Olen varautunut sähkökatkoksiin, vedenjakelun häiriöihin, tietoliikennehäiriöihin, maksuliikenteen häiriöihin jne. Löytyy vettä ja muuta juotavaa, elintarvikkeita (joita ei ole välttämätöntä kypsentää/kuumentaa), paristoilla toimiva radio, taskulamppuja, otsalamppu, paristoja, kynttilöitä, tulitikkuja, öljylamppuja, lamppuöljyä, spriillä toimiva ruuanvalmistuslaite, spriitä, hiiligrilli, grillihiiliä&sytskänestettä, kissanhiekkasäkkejä, kissalle ja koiralle ruokaa, vessapaperia, jätepusseja, lämpimiä vaatteita, ilmastointiteippiä (jos pitäisi tiivistää ikkunat) yms. 

Oon harjoitellut hölkkäämään reppu selässä ja talvikengät jalassa. 12 km menee helposti, kun kävelee ylämäet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin asuminen tekee varautumisesta vaikeampaa? 

Ei ole ketään keltä pyytää apua tai paikkaa minne mennä, jos turvaverkkoakaan ei ole. On huolehdittava itse kaikesta.

Ap

Naapureilta voi aina pyytää apua. 

Vierailija kirjoitti:

Aika monella kaupungissa asuvalla tuntuu suunnitelmana olevan pois lähteminen, esimerkiksi lähisukulaisen omakotitalon nurkkiin, mökille tai vastaavaan, jossa on esim. tulisija ja muutenkin ehkä helpompaa pärjätä omavaraisesti ainakin hetken. Pohdintani koskee tilannetta, jossa tällaista paikkaa ei ole, kun ei ole niitä omia tai puolison sukulaisia minne mennä tai keiltä saada apua.

Ap

Sitten jonnekin joukkomajoitukseen. Kaupungissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään kenen mökille mennä. Ei siis tarvitse olla edes yksinäinen vaan ihan perheitä. 

Mulla on vettä ja tölkkiruokaa. Kerrostalon pihassa on puugrilli, jolla varmaan sitten naapureiden kanssa yhdessä  grillataan ruokaa pakkasesta. Pakkasessa on myös aina jotain lämmitettävää ruokaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin asuminen tekee varautumisesta vaikeampaa? 

 

Itseasiassa helpompaa, kun on vain oma perse huolehdittavana.

Kun vaikka kaatuu ja luita murtuu talvikeleillä, on pelottavaa, suihkussa käynnit ym.  Onneksi oli ruoka kotiinkuljetuksena, hätätilanteessa ei heti tule mieleen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin asuminen tekee varautumisesta vaikeampaa? 

Itseasiassa helpompaa, kun on vain oma perse huolehdittavana.

Kun vaikka kaatuu ja luita murtuu talvikeleillä, on pelottavaa, suihkussa käynnit ym.  Onneksi oli ruoka kotiinkuljetuksena, hätätilanteessa ei heti tule mieleen kaikille.

Mä olen kaatunut talvikelillä enkä päässyt siitä itse ylös. Ei käynyt mielessäkään soittaa lapsilleni tai siskolleni töihin, että tulkaapas kesken työpäivän auttamaan mut tästä ylös. Ihan jouduin pyytämään ohikulkijoilta apua. Iän myötä kannattaa varautua tuleviin haasteisiin. Esim hommata riittävän ajoissa vaikkapa suihkutuoli, jos tuntuu slitä, että suihkussa helposti alkaisi huimata tms. Yleensäkin katsella kotiaan sitä silmällä pitäen, miten siellä pärjää, kun toimintakyky heikkenee. Meillä on taloyhtiössä jossain vaiheessa edessä putkiremontti ja siten kylpyhuoneiden remontit enkä todellakaan halua kaakelilattiaa kylppäriin. Olisihan se kauniimpi kuin muovilattia, mutta silti ei. Olohuoneen ja keittiön rempan yhteydessä valitsin lattianpäällysteen, joka ei ole liukas. Ei enää parkettia eikä laminaattiakaan. Matot sellaiset, jotka pysyvät paikoillaan eikä ole pelkoa edes matonreunaan kompuroinnista. Varautumista tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sorkkarauta, kirves ja puukko.

Jaa, että tähtäimessä siis naapurin kotivarat...puukko hampaisiin ja menox...

Vierailija kirjoitti:

Aika monella kaupungissa asuvalla tuntuu suunnitelmana olevan pois lähteminen, esimerkiksi lähisukulaisen omakotitalon nurkkiin, mökille tai vastaavaan, jossa on esim. tulisija ja muutenkin ehkä helpompaa pärjätä omavaraisesti ainakin hetken. Pohdintani koskee tilannetta, jossa tällaista paikkaa ei ole, kun ei ole niitä omia tai puolison sukulaisia minne mennä tai keiltä saada apua.

Ap

Todellisuudessa korkeintaan vanhemmat ottaisivat useimmiten aikuiset lapsensa vastaan mutta muiden sukulaisten jo turha tulla oven taakse. Eivät ole taatusti varautuneet ruokavaroillakaan lokkien saapumiseen. Talviaikaan mökeille usein vaikea päästä ja ravintokin pitäisi kantaa sinne. Iso osa mökeistä ei talviasuttavia joten siihen turha turvautua automaationa. 

Yksinasuvan ei ole pakko asua kaupungissa kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksin asuminen tekee varautumisesta vaikeampaa? 

Ei ole ketään keltä pyytää apua tai paikkaa minne mennä, jos turvaverkkoakaan ei ole. On huolehdittava itse kaikesta.

Ap

Naapureilta voi aina pyytää apua. 

Ei kaikilla ole naapureita, joilta voi pyytää apua. Hätätilanteessa naapureillakin voi olla tarpeeksi huolehdittavaa omassa perheessä ja lähisukulaisissa, eivätkä halua tai pysty huolehtimaan muista.

Ennen ajattelin että yksin pitää pärjää ja olin aina auttamassa muita pyytämättäkin. Nykyään rimpauttelen naapureiden ovikelloja ja pyydän apuja aina kun tarvin. Kyllä aina oon saanut apuja kun annan auttaa.

No pakkohan se on varautua niinkin isoon kriisiin kuin tavalliseen kipeäksi tulemiseen (flunssa, vatsatauti) eli kotona on oltava aina pari pakettia nenäliinoja, vessapaperia, särky- ja yskänlääkettä, imodiumia, vissyä ja jotain mehua, pinaattikeittoa pakkasessa ja jotain pussikeittoja kuiva-ainekaapissa jne

Kipeänä kun ei ole yhtään kiva lähteä juoksentelemaan kauppaan ja apteekkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella kaupungissa asuvalla tuntuu suunnitelmana olevan pois lähteminen, esimerkiksi lähisukulaisen omakotitalon nurkkiin, mökille tai vastaavaan, jossa on esim. tulisija ja muutenkin ehkä helpompaa pärjätä omavaraisesti ainakin hetken. Pohdintani koskee tilannetta, jossa tällaista paikkaa ei ole, kun ei ole niitä omia tai puolison sukulaisia minne mennä tai keiltä saada apua.

Ap

Todellisuudessa korkeintaan vanhemmat ottaisivat useimmiten aikuiset lapsensa vastaan mutta muiden sukulaisten jo turha tulla oven taakse. Eivät ole taatusti varautuneet ruokavaroillakaan lokkien saapumiseen. Talviaikaan mökeille usein vaikea päästä ja ravintokin pitäisi kantaa sinne. Iso osa mökeistä ei talviasuttavia joten siihen turha turvautua automaationa. 

Näin minäkin luulen, mutta moni tuntuu silti laskevan sen varaan että sukulaiset tai naapurit auttaa, jos oma varautuminen on puutteellista. Itse en ainakaan alkaisi kotivarastani muille jaella. Perheenjäseniä toki auttaisin, kuten vanhempiani, mutta sellaisia ei tosiaan (enää) ole.

Jännä, että niin moni ajattelee varautumisen olevan helpompaa ihan yksin. Kun on oikeasti täysin yksin, koen että sitä on haavoittuvaisemmassa asemassa. Monet ainakin uskovat saavansa läheisiltään apua, niin nämä asiat eivät selvästikään samalla tavalla mietitytä. Ei se tee varautumisesta juurikaan helpompaa, että säilykepurkkeja ei tarvitse olla yhtä paljon kaapissa. Pitää miettiä esimerkiksi sitäkin, jaksaako yksin raahata isoja vesikanistereita vedenjakelupisteiltä jne. kun ei ole kantoapua. Eikä ole toisen ihmisen neuvokkuutta, jos itsellä menee jossain tilanteessa sormi suuhun. Kaikki pitää miettiä ja osata itse.

Ap

Ap: Mä koen varautumisen olevan yksin helpompaa sen vuoksi, että mä joudun varautumaan siihenkin, että tässä samassa taloyhtiössä asuva huonosti liikkuva 95v isäni ei ole varautunut. Joten jos tulisi pidempi vedenjakelun häiriö, mun pitäisi sen oman vesitonkkani lisäksi hakea isällekin vesitonkka. Ja juu, kyllä mun on pitänyt miettiä jo muutenkin, miten saan rahdattua ostoksia lähikaupasta. Siksi mulla onkin jo toistakymmentä vuotta ollut sellainen perässä vedettävä "mummokärry". 5,5 litran tonkka mahtuu siihen oikein hyvin, mutta ei kahta, joten pitäisi sitten tehdä kaksi reissua eli yksi tonkka isälle ja yksi mulle. Tai itseasiassa kolme reissua, koska kissa ja koirakin tarvitsee vettä. Mulla on nyt vajaaksi viikoksi riittävästi nesteitä mulle, kissalle ja koiralle, mutta ei isälle. 

Ymmärrän sun pointin siinä, että sä ajattelet asian niin, että sinä saisit apua joltain toiselta. Mutta jos ajattelisitkin niinpäin, että sun pitäisi itsesi lisäksi auttaa jotain toista, joka ei pysty itse auttamaan itseään, niin huomaisit eron. Eli sen, miksi meistä jotkut ajattelee, että on helpompaa varautua,. kun ei tartte huolehtia muista kuin itsestä. 

En. En lähde pelko propagandaan mukaan. Kun sota tulee niin sitten vain kuolen.thats  it