En ole koskaan kuullut että kaupunkilaiset puhuisivat jostain 'akoista'. Mitä ihmeen 'maalaisia' täällä palstailee? Onko kylillänne ollut jo

Helsingin Kallio oli kuin pieni kylä ainakin vielä 50-luvulla, huomautti haastattelija Tarja Haloselle kun haastatteli tätä. Tarja varmaan tietää ketkä olivat akkoja tuossa kaupunginosassa muinoin. Koulun opettajattaret tuskin olivat, ei maitokaupan, siirtomaatavarakaupan eikä apteekin väki. Lihakauppias oli mies.

 

Akka on ihan normaali sana. Käytetään normaalina sanana naisesta tai vaimosta monilla murre-alueilla. Nykyään vaan pahoitetaan mieli kaikesta niin akasta kuin muijastakin.

Olen ihmetellyt samaa. En ole koskaan eläessäni kuullut kenenkään käyttävän akka -sanaa ja olen jo yli 50 v. Voisiko johtua siitä, että asun Helsingissä ja tuttavapiiri on keskiluokkaista?

Vierailija kirjoitti:

Akka on ihan normaali sana. Käytetään normaalina sanana naisesta tai vaimosta monilla murre-alueilla. Nykyään vaan pahoitetaan mieli kaikesta niin akasta kuin muijastakin.

Joskus menneillä vuosisadoilla akka ja ukko tarkoittivat naimisissa olevaa ihmistä. Mutta nykyään erityisesti akan konnotaatio on käytännössä negatiivinen, eikä minun lähipiiriini tai työkavereihini kuulu ihmisiä, jotka käyttäisivät sitä. Tuskinpa sinäkään kuljet ympäriinsä akoista puhuen. Kokeilepa, niin huomaat, mikä merkitys oikeasti on. 

Edelleen... monta sukupolvea Helsingissä eläneet eivät täällä koskaan käytä sanaa 'akka'... en ole ikinä kuulut ja en ole eilen syntynyt! Minulle ''akka' on vanha ja räksyttävä nainen ja vähän sama kuin ''eukko'. Mielikuva on sellainen, että hampaatkin konkreettisesti puuttuvat suusta ja hörppäävät kahvin lautaselta. 

Emäntä on joku jolla on valtaa ja asema... ja jotkut miehet käyttävät vaimostaan, mutta kaupungissa ei ole emäntiäkään.

Täällä on ollut rouvia, neitejä, oman tai miehen ammatin mukaan puhuteltuja, kotiapulaisia sun muita, mutta ei akkoja eikä eukkoja! Kaupungissa toimii kaupunkilaisten tekemät ja sivistyneet säännöt - ja kieli! Epäilen, että stadin slangissakaan ei ole akka ja eukko sanalle vastinetta. Ehkä Tarja Kallion friiduna tietää tämänkin? 

Suurimmalla osalla kaupunkilaisia on ollut aika hyvät hampaat suussa (ainakin ne jotka itse tunnen) ja täällä on ollut hammaslääkäreitä - myös naisen ammatti - jo siinäkin sukupolvessa joka syntynyt vuoden 1900-tienoilla (siis aikaisemmista ajoista en tiedä mitään). Kahvia ei hörpätty lautaselta eikä sokeripalaa laitettu hampaiden väliin ainakaan 'kaupunkilaispiireissä'. En tiedä miten 'muualta muuttaneet'... 

'Muija' sanaa ei myöskään käytetä, vaikka saattaa esiintyä jonkun puhekielessä jostain erityisestä syystä, mutta ei yleisesti puhuttuna puhuttu mistään muijista... on voinut olla myös kotioloissa jonkun 'hellittelysana', mahdollisesti, en ole kuitenkaan kuullut... 

Vierailija kirjoitti:

Akka on ihan normaali sana. Käytetään normaalina sanana naisesta tai vaimosta monilla murre-alueilla. Nykyään vaan pahoitetaan mieli kaikesta niin akasta kuin muijastakin.

Entisajan pohjanmaalla oli ihan validi kosintarepliikkikin: "Tuukko mun akakseni?"

Vierailija kirjoitti:

Akka on ihan normaali sana. Käytetään normaalina sanana naisesta tai vaimosta monilla murre-alueilla. Nykyään vaan pahoitetaan mieli kaikesta niin akasta kuin muijastakin.

Mitä se liittyy nykyaikaan, että pahoitetaan mieli halventavasti nimityksestä? Kannattaa pitää kontroversaalit sanat siellä omalla murrealueella, jos ei halua loukata tahallaan. Toki aistin tuossa kaikesta sitä mieli pahoitetaankin asenteesta, että ei toisten tunteet paljon kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Akka on ihan normaali sana. Käytetään normaalina sanana naisesta tai vaimosta monilla murre-alueilla. Nykyään vaan pahoitetaan mieli kaikesta niin akasta kuin muijastakin.

Niinpä. Itse ole akka -murrealueelta ja puoliso puhuu muijista. Aluksi kumpikin oudoksui vastapuolen "halventavia" nimityksiä mutta ollaan kyllä päästy yhteisymmärrykseen.