Lapseni on rasittava.

Vierailija kirjoitti:

On minunkin lapseni raskas. Luonteeltaan pessimistinen ja vakava tosikko, minä taas myönteinen ja positiivinen ihminen. Kannattelen ja yritän omalla esimerkilläni näyttää että kannattaa kiinnittää huomiota hyvään ja kauniiseen elämässä. Tietysti on valtavan rakas lapsi. Ja ihan syntyjään on tällainen, ei se kasvatuksesta kiinni ole. Yksi lapsi meillä on aivan huoleton taivaanrannanmaalari, ja kolmaskin ihan positiivisen puolella. Mutta lapsi voi olla todella raskas ja rakas samalla aikaa. 

 

Hyvä että sieltäkin perheestä on yksi veronmaksaja tulossa.

Onko se nååkeri? Lajityypillistä käytöstä, nimittäin!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Ja tosiaan, vaikka sanon että lapseni on raskas, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi häntä. Tuntuu vain juurikin siltä, että joudun hirveästi, kannattelemaan, jankkaamaan samoista asioista ja vähän väliä on joku konflikti päällä. Ap

Kiitos sulle täysin mitäänsanomattomasta aloituksesta, jossa et vaivaudu yhtään antamaan esimerkkejä tästä raskaudesta. Kiitos myös kommentista, jossa et edelleenkään viitsi kuvata tilanteita.

Alkaa hahmottua, mistä raskaus ja asioiden jankkaus tulee....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Ja tosiaan, vaikka sanon että lapseni on raskas, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi häntä. Tuntuu vain juurikin siltä, että joudun hirveästi, kannattelemaan, jankkaamaan samoista asioista ja vähän väliä on joku konflikti päällä. Ap

Kiitos sulle täysin mitäänsanomattomasta aloituksesta, jossa et vaivaudu yhtään antamaan esimerkkejä tästä raskaudesta. Kiitos myös kommentista, jossa et edelleenkään viitsi kuvata tilanteita.

Alkaa hahmottua, mistä raskaus ja asioiden jankkaus tulee....

Mitä sinä sillä tiedolla teet? Jos tänne kirjoittaisi kovin yksityiskohtaisia kuvauksia millaisia vaikeuksia lapsen kanssa on, saisi vain lukemattomia kasvatusneuvoja ihmisiltä joilla ei ole siihen mitään pätevyyttä. Eivätkä loppujenlopuksi tunne meitä tai tiedä perhe-elämästämme mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On minunkin lapseni raskas. Luonteeltaan pessimistinen ja vakava tosikko, minä taas myönteinen ja positiivinen ihminen. Kannattelen ja yritän omalla esimerkilläni näyttää että kannattaa kiinnittää huomiota hyvään ja kauniiseen elämässä. Tietysti on valtavan rakas lapsi. Ja ihan syntyjään on tällainen, ei se kasvatuksesta kiinni ole. Yksi lapsi meillä on aivan huoleton taivaanrannanmaalari, ja kolmaskin ihan positiivisen puolella. Mutta lapsi voi olla todella raskas ja rakas samalla aikaa. 

Kuulostaa siltä että hän on ottanut enemmän aikuisen roolia, koska sinä olet ollut liian huoleton...

Minä en ole laisinkaan huoleton. Perusluonteeni on positiivinen ja optimistinen, mitta olen vastuullinen aikuinen ja hän on lapsi. Hän saa lapsena olla sellainen kuin on, ja minä yritän näyttää että lasi ei ole aina puolityhjä. Esim. jos kivana päivänä sattuu yksi ikävä asia, ei kannata muistella vain sitä yhtä.

 

Todella tympeä mutta tälle palstalle nykyään niin tyypillinen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Ja tosiaan, vaikka sanon että lapseni on raskas, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi häntä. Tuntuu vain juurikin siltä, että joudun hirveästi, kannattelemaan, jankkaamaan samoista asioista ja vähän väliä on joku konflikti päällä. Ap

Kiitos sulle täysin mitäänsanomattomasta aloituksesta, jossa et vaivaudu yhtään antamaan esimerkkejä tästä raskaudesta. Kiitos myös kommentista, jossa et edelleenkään viitsi kuvata tilanteita.

Alkaa hahmottua, mistä raskaus ja asioiden jankkaus tulee....

Mitä sinä sillä tiedolla teet? Jos tänne kirjoittaisi kovin yksityiskohtaisia kuvauksia millaisia vaikeuksia lapsen kanssa on, saisi vain lukemattomia kasvatusneuvoja ihmisiltä joilla ei ole siihen mitään pätevyyttä. Eivätkä loppujenlopuksi tunne meitä tai tiedä perhe-eläm

Niiden tietojen avulla ketjun lukijat voisivat arvioida, onko lapsi todella rasittava. Sinun sanasi ei vakuuta sellaisenaan.

t. Eri

Ap voimia, ymmärrän jokseenkin ehkä, miltä tuntuu. 

Minulla on kaksi lasta, esikoinen positiivinen, rikas mielikuvitus, empaattinen ja sosiaalinen. Nuoremmalla on ollut vauvasta saakka kovin vaikeaa, hän on kohta kouluiässä ja on koko ikänsä itkenyt ihan hirveästi. Itku saattaa tulla ihan pienimmistä jutuista, hänelle laitetaan valmiiksi ulos lähdettäessä hänen mielestään väärä pipo, en ole ostanut kaupasta kanaa, mitä juuri hän olisi sillä kertaa halunnut, vaikka ei ole sanallakaan maininnut juuri sitä haluavansa ja viimeksi halusi sitä, minkä nytkin ostin. Tohdin avata auton oven hänelle, vaikka olisi halunnut sisaruksensa avaavan sen (tätä ei luonnollisestikaan sanottu ääneen). Nuo nyt vaan jotain esimerkkejä, käytännössä voi tulla ihan mistä vaan ja milloin vain. Itku ei ole mitään vienoa nyyhkinää vaan sellaista, että makaa vaikka likaisella parkkihallin lattialla tai keskellä katua ja rääkyy niin, että varmasti koko kaupunki tietää hänellä olevan nyt kamalaa.

Nyt on tullut uutena syyttely, esimerkkinä yritän pyyhkäistä roskaa hänen poskeltaan, hän käännähtää äkillisesti päänsä sormeani kohti ja alkaa kirkua, että tökin häntä silmään, sattuu kamalasti, äiti miksi sä tökit mua silmään.

Toisena uutena on päiväkodissa yllyttänyt jotain toista lasta tekemään jotain kiellettyä, siis monta kertaa jankannut ja kun toinen on tehnyt, on mennyt kertomaan opettajalle esimerkiksi, että Kaisa töni häntä.

Takki on välillä ihan tyhjä tuon lapsen kanssa. Hän oli kovin toivottu ja haluttu ja olen yrittänyt kaikkeni hänen kanssaan, jämäkkyyttä ja hellyyttä sopivassa suhteessa, viettämään hänen kanssaan kahdenkeskeistäkin aikaa ja tekemään kivoja juttuja, hänellä on harrastuksia, ihanaksi laitettu oma huone, kaikkea mahdollista, mutta silti kaikki on yhtä draamaa.

Välillä on vaan itsellekin vaikea yrittää pitää hermoja kasassa, vaikka rakas oma lapsi onkin.

"Niiden tietojen avulla ketjun lukijat voisivat arvioida, onko lapsi todella rasittava. Sinun sanasi ei vakuuta sellaisenaan."

Kysyttiinkö aloituksessa mielipiteitä siihen, onko lapsi tuntemattoman ihmisen mielestä rasittava vai ei? Ei kysytty! Kysyttiin miten ei niin helppoon lapseen muut samassa tilanteessa olevat vanhemmat suhtautuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD: t ovat usein raskaita ihmisiä. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, sillä iso osa lähipiiristäni on adhd: ita. He puhuvat enemmän kuin kuuntelevat, myöhästelevät, eivät keskity, eivät pysy paikallaan, ärtyvät herkästi ja ovat ns. lapsellisia. Toki silti omalla tavallaan ihania ihmisiä, mutta vaativat ymmärrystä. Jos ap:n mielestä lapsi on yleisesti perseestä, vika on kyllä ap:ssa. Omaa lasta rakastaa, vaikka tämä olisi henkirikoksen tehnyt

sinulle sitten on siunaantunut vain rasittavat adhd:t lähipiiriisi. Minulla toisinpäin.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Nuo edellämainitut asiat kuuluu adhd diagnoosiin. Ei rauhallinen, keskittymiskykyinen ja ajantajuinen ihminen ole ADHD. Toki suurin osa ihmisistä oppii näitä puoliaan peittämään, mutta oikeasti läheisten seurassa jokainen on oma itsensä, ja nämä piirteet voi tuntua muista ihmisistä rasittavilta

Kersat nyt vaan on rasittavia. Se on vähän niin kuin heidän hommakin😁 Välillä ne taas on aivan ihania! Ei se mitään haittaa että pitää omaa lastaan välillä rasittavana, koska ne nyt vain on rasittavia, jokainen, ja jos ei muka koskaan vanhempansa mielestä, niin sitäkin enemmän sitten muiden mielestä 😁

Kokeeko lapsen isä samoin? Toivon lapsen puolesta, että ei koe.

Lyö sitä!

Toimii myös vaimoon.

-muslimi

Vierailija kirjoitti:

Kersat nyt vaan on rasittavia. Se on vähän niin kuin heidän hommakin😁 Välillä ne taas on aivan ihania! Ei se mitään haittaa että pitää omaa lastaan välillä rasittavana, koska ne nyt vain on rasittavia, jokainen, ja jos ei muka koskaan vanhempansa mielestä, niin sitäkin enemmän sitten muiden mielestä 😁

Ehei, kunnon äiti ei koskaan pidä lastaan rasittavana. Tai jos pitää, täytyy hävetä sitä ja kääntää asia niin että onkin vain itse perseestä, ja mitäs hankit lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kersat nyt vaan on rasittavia. Se on vähän niin kuin heidän hommakin😁 Välillä ne taas on aivan ihania! Ei se mitään haittaa että pitää omaa lastaan välillä rasittavana, koska ne nyt vain on rasittavia, jokainen, ja jos ei muka koskaan vanhempansa mielestä, niin sitäkin enemmän sitten muiden mielestä 😁

Ehei, kunnon äiti ei koskaan pidä lastaan rasittavana. Tai jos pitää, täytyy hävetä sitä ja kääntää asia niin että onkin vain itse perseestä, ja mitäs hankit lapsia.

😁😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD: t ovat usein raskaita ihmisiä. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, sillä iso osa lähipiiristäni on adhd: ita. He puhuvat enemmän kuin kuuntelevat, myöhästelevät, eivät keskity, eivät pysy paikallaan, ärtyvät herkästi ja ovat ns. lapsellisia. Toki silti omalla tavallaan ihania ihmisiä, mutta vaativat ymmärrystä. Jos ap:n mielestä lapsi on yleisesti perseestä, vika on kyllä ap:ssa. Omaa lasta rakastaa, vaikka tämä olisi henkirikoksen tehnyt

sinulle sitten on siunaantunut vain rasittavat adhd:t lähipiiriisi. Minulla toisinpäin.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Nuo edellämainitut asiat kuuluu adhd diagnoosiin. Ei rauhallinen, keskittymiskykyinen ja ajantajuinen ihminen ole ADHD. Toki suurin osa ihmisistä oppii näitä puoliaan peittämään, mutta oikeasti läheisten seurassa jokainen on oma itsensä, ja

Olen rauhallinen adhd ja olen usein tapaamisissa joko ajoissa tai täsmällisesti. Kuuntelen enemmän kuin puhun, en ärsyynny herkästi, minua on itse asiassa ihmetelty siitä miten pitkä pinnani on. Toki minullakin on rajani ja se on yleensä sellainen, että ensin huomautan ystäväöölisesti ja oletan ja odotan, että toinen lopettaa sen toiminnan, jolla minua häiritsee (vaikkapa esimerkiksi, jos joku alkaisi tökkiä minua kynällä selkään, niinkuin joskus koulussa). Sen jälkeen sanon lyhyesti, että tämä on viimeinen varoitus. Sen jälkeen tilanteesta riippuen joko nostan äänentasoni sellaiseksi, että toinen pelästyy tai asiastga riippuen vien homman virallisemmalle taholle. Niin ja pysyn myös paikallaan. En pyöri häkkyrää ympäriinsä. En ole maskannut näissä asioissa itseäni, vaan aina olen ollut tuollainen. Kas kun meitä adhd:eita on ulkoisesti aktiivista tyyppiä ja sisäisesti aktiivista tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kersat nyt vaan on rasittavia. Se on vähän niin kuin heidän hommakin😁 Välillä ne taas on aivan ihania! Ei se mitään haittaa että pitää omaa lastaan välillä rasittavana, koska ne nyt vain on rasittavia, jokainen, ja jos ei muka koskaan vanhempansa mielestä, niin sitäkin enemmän sitten muiden mielestä 😁

Ehei, kunnon äiti ei koskaan pidä lastaan rasittavana. Tai jos pitää, täytyy hävetä sitä ja kääntää asia niin että onkin vain itse perseestä, ja mitäs hankit lapsia.

Kokemus toisesta ihmisestä johtuu aina kokijasta. Ei siis voi sanoa, että lapseni on rasittava, eikä se välttämättä ole edes tosi väittämänä, koska voi olla, että vain yksi ihminen kokee lapsen rasittavana, tai vähemmän kuin alle puolet. Ei toisesta voi oikeasti edes sanoa, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, ellei ole haastatellut kaikkia hänen tapaamiaan ihmisiä ja varmistunut ettei tosiaan näin ole käynyt. Se on aina kokemus. Siksi olisi aina syytä sanoa (ja etenkin lapsia haukutaessa), että minä koen lapseni rasittavana tai että minä koen, että henkilö se ja se ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään. Vaikeat tunteet omaa lastaan kohtaan ovat hyvin yleinen kokemus ja viisaimmat vanhemmat lähtevät ratkomaan niitä. Osa näistä lähtee terapiaan. Heille on tärkeää oppia löytämään väylä, jolla voi kohdata lapsensa arvokkaana ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on ja sen jälkeen alkaa vahvstamaan lapsen hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että olet kasvattanut hänet väärin. Nykyajan ihmiset eivät tiedä miten lapsia tulee kasvattaa. Ensinnäkin lasta ei saisi koskaan viedä päiväkotiin, vaan se pitäisi kasvattaa kotona. Mutta on paljon muitakin asioita joita nykyihminen ei tajua.

Jep kotonahan se lapsi ymmärtää jakaa ja ottaa toisetkin huomioon, varsinkin jos ei ole sisaruksia.