Miksi kaikki ei pue lapsia juhliin asianmukaisesti?

Nykyään tarvi mihinkään pukeutua mitenkään ihmeellisesti, kun ei sinne kukaan muukaan pukeudu. Sitten olet paikalla yksin ainoana yli pukeutuneena. Esim. firman pikkujoulut. Hah! Sinne tulee porukka ihan samoissa vaatteissa kuin aamuisin töihin. Ainut tilaisuus, minne tulisi pukeuduttua, olisi linnan juhlat. Mutta arvaa, tuleeko sinne kutsua? 

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi meillä on aikas harvoin mitään juhlia ja sitten kun on niin saattaapi käydä niin että huomaa ettei ole mitään juhlaan tarkoitettua vaatetta tai sitten löytyy joku tavallinen mekko joka sopii arkeen enemmän.

En vain raaski ostaa juhlamekkoja/kenkiä kun ei ole käyttöä hirveen usein. Ennemmin laitan rahat niihin arkivaatteisiin, mutta toki jos jossain käytettynä tulee vastaan juhlavaa edullisesti niin ostan.

Olen tottakai kuitenkin häihin ja koulun juhliin yms hommannut paremmat vaatteet, mutta ei nyt synttäreillä ole mikään pakko olla jotku juhlamekot yllä haloo

Juuri näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka valitatte "pukeutumissääntöjen" muuttumisesta, ottaako teille koville ajatella, että lesken eivät yhteisössä enää nykyään pukeudu mustaan suruasuun tietyn ajan? Tai entä se, että naiset käyttävät nykyään housuja?

Pukeutumiskäytännöt on muuttuneet ajan mukana.

Mitä iloa se tuo kenellekään, jos aletaan pukeutua huonommin kuin ennen? Mitä se, että vuoraudutaan näihin iänikuisiin ja kuluneisiin farkkuihin, huppareihin ja tennareihin joka paikassa, saa aikaan? 

Suruasun käytön lopettaminen ja naisten housujen salliminen ei ole vienyt pukeutumista huonoon suuntaan.

En suoraan sanoen usko että kovin moni kulkee joka paikassa, juhlissakin, farkuissa ja hupparissa.

Itse esimerkiksi vaihdoin korkokengät tennareihin ja korottomien kävelykenkiin jo ajat sitten, jalat kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka valitatte "pukeutumissääntöjen" muuttumisesta, ottaako teille koville ajatella, että lesken eivät yhteisössä enää nykyään pukeudu mustaan suruasuun tietyn ajan? Tai entä se, että naiset käyttävät nykyään housuja?

Pukeutumiskäytännöt on muuttuneet ajan mukana.

Mitä iloa se tuo kenellekään, jos aletaan pukeutua huonommin kuin ennen? Mitä se, että vuoraudutaan näihin iänikuisiin ja kuluneisiin farkkuihin, huppareihin ja tennareihin joka paikassa, saa aikaan? 

Suruasun käytön lopettaminen ja naisten housujen salliminen ei ole vienyt pukeutumista huonoon suuntaan.

Niin. Tuntuu, että vaikka nyt tietty kansanosa haluaa pukeutua noin, ei se yhtään ainakaan vähennä kaunaa, joka heillä on paremmin pukeutuvia kohtaan. Suorastaan vihalta vaikuttaa.

Tässäkin ketjussa väitetty pukeutumisesta välittäviä rikkaiksi ja kermaperseiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kummaa, miten nykyään ei muka ole varaa hankkia lapsilleen asiallisia vaatteita. Kun minä olin lapsi monta vuosikymmentä sitten pian pula-ajan jälkeen ja useimmat perheet olivat vähävaraisia tai köyhiä, mutta silti lapsilla oli yleensä arkivaatteiden lisäksi pyhä- / juhlavaatteet. Ne olivat usein sellaisia, että aikanaan se siirtyivät arkikäyttöön. Muistan, miten joskus lähdettiin arki-iltana kylään ja silloinkin puettiin ylle jotain siistimpää ja parempaa, vaikkei mitään juhla-asuja.

Yksi rippipuku oli pojilla ja sitä käytettiin aikuiseksi asti niin, että nilkat jo näkyivät! Vaatteita kierrätettiin lapselta toiselle ja tuunattiin juhlasta toiseen. Äidit tekivät paljon vaatteita itse. Kivenpyörittäjän kylä -elokuvan hääjuhla kuvasi hyvin maaseudun muotia. <

Jaa että työelämässä oleva äiti ei voi ommella? Arvaapa paljonko löytyy nytkin Suomesta ompelun harrastajia?

Totta kai voi, ei kukaan sanonut että ei voisi. On kuitenkin täysin eri asia ommella harrastuksekseen, huvikseen ja omasta tahdostaan, kuin pakon edessä joutua ompelemaan koko pesueen juhlavaatteet, kuten aika monet äidit silloin ennen.

Mieluummin olen yli- kuin alipukeutunut, koska mikään ei ole niin noloa kuin olla alipukeutunut juhlissa.

Lasten juhlavaatteita saa edullisesti nettikirppareilta ja toisin kuin arkivaatteet, ovat myydessä vielä hyväkuntoisia. Ja ainakin tytöille on myynnissä myös paljon itsetehtyä, vastaavaa ei saisi muualta.

Nättien kesämekkojen lisäksi olen ostanut mustia hautajaismekkoja (jotka palvelivat monta vuotta myös Halloween-asuina) sekä juhlavampia tanssiaispukuja. Kaikkien hinta on ollut kympin molemmin puolin, usein siistit sukkikset ovat maksaneet enemmän.

Helsingissä pormestarin nelosille järjestämät itsenäisyystanssiaiset ovat sesonki, joka näkyy sekä käytettyjen poikien pukujen että juhlamekkojen tarjontana.

Mustaa kangasta vaan ja kaverini surauttaa siitä parissa illassa vaatteet niin lapsille kuin itselleen hautajaisiin. 

Eihän nykyään osata pukeutua juhliin kun juhlia ei ole. Lapset eivät käy rippikoulua eivätkä valmistu ylioppilaiksi. Siinä sitten ollaan sormi suussa kun pitäisi juhliin osallistua.

Tyttärellä oli papan hautajaisissa lila neuletakki ja harmaa hame. Pojalla joku valkoinen kauluspaita ja musta liivi, mustat housut. Mummun hautajaisissa tytöllä oli musta mekko, pojalla sama setti. Mummin hautajaisiin pojalle ostettiin jo musta puku ja tytöllä oli musta hame ja musta paita.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nykyään osata pukeutua juhliin kun juhlia ei ole. Lapset eivät käy rippikoulua eivätkä valmistu ylioppilaiksi. Siinä sitten ollaan sormi suussa kun pitäisi juhliin osallistua.

Itsekin tunnen perheen, jossa ei juhlita. Ei kuuluta kirkkoon. Ei osallistuta sukulaisten juhliin kun ei ole varaa. Lapset eivät todennäköisesti mene lukioon. Ei juhlisteta mitään omia merkkipäiviä. Miten tällaisessa perheessä voi oppia mitään juhlapukeutumisesta?

Minulla on vakiosettinä juhliin tummansininen hame ja vaaleansininen tai vaaleanharmaa paita, sopii kaikenlaisiin juhliin.

Minulla ei ole onneksi ongelmia juhlatamineiden kanssa, kukaan ei ikinä kutsu minua mihinkään. Problem solved. 

Vierailija kirjoitti:

Mustaa kangasta vaan ja kaverini surauttaa siitä parissa illassa vaatteet niin lapsille kuin itselleen hautajaisiin. 

Tulee helposti kalliimmaksi kuin ostaa vaatteet kaupasta. Mutta mikä ettei, jos aikaa ja mielenkiintoa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat tässä kadonneet, vanhemmat itsekään eivät välitä pukeutua. Eikä ole läheskään aina siitä rahasta kiinni, töissä käydään ja ajetaan hyvällä autolla. Vika on asenteessa kun ei ole opittu tai viitsitty opetella alkeellisimpiakaan tapoja. Siistejä vaatteita saa ihan uutenakin halpaketjuista ja alesta kivaan hintaan, käytettynä kirpparilta hyvin mitättömillä hinnoilla.  Yhdellä harkitulla siistillä vaatekerralla aikuinen vetää monet tilaisuudet vuodesta toiseen, juhlavaate ei yleensä pääse kulumaan rikki. On ihan käytöstapojen alkeita ymmärtää, että joka paikkaan ei voi mennä pieruverkkareissa ja hupparissa, niin mukavat kuin ne onkin. Jos ei ole kotona opetettu, pukeutumisesta ja käyttäytymisestä esim hautajaisissa on tietoa nykyään helposti saatavilla. Lasten vaatteissa voi olla sallivampi, mutta puhtaat nekin pitää olla. 

Millaisissa tilant

Mun lapsen kaverisynttäreillä muut olivat nyt edes kammanneet tukkansa ja olivat siisteissä arkivaatteissa. Paitsi tämä yksi, joka istui pöydässäkin lippis päässä, reikäiset verkkarit jalassa ja kulahtanut, likainen huppari. Oli kyllä muutkin käytöstavat hukassa. Muut osasivat esim kiittää. No, kun katsoo tämän reppanan vanhempia, niin ymmärrän kyllä. Rahaa on ripsipidennyksiin, tatuointeihin ja alkoholiin, loput sitten herran haltuun (kirjaimellisesti)

"Millaisissa tilanteissa tai juhlissa noita pieruverkkareita ja huppareita oikein näkee? Itse en ole koskaan minkäänlaisissa juhlissa."

Pari kesää sitten olin rippijuhlissa, jossa yksi perheenisä oli oranssissa mainos t-paidassa ja maastokuvioisissa shortseissa. Perheen äiti ja lapset olivat kyllä pukeutuneet juhlavasti. Tuon miehen jututkin olivat sitä luokkaa että kyseessä oli todennäköisesti huonokäytöksinen juntti tai joku käsittämätön mielenosoitus, jossa teki vain itsensä typeräksi. Ymmärrän ettei yhtä juhlaa varten hankita pukua eikä miesten vaatteita välttämättä löydy kirpparilta. Mutta muutamalla eurolla löytää kaupasta edes yksivärisen t-paidan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on aistiyliherkkä ja kun hän oli pieni, oli haastavaa löytää vaatteita joita hän pystyi tai suostui käyttämään. Joskus ei mennyt ihan etiketin mukaan, mutta tärkeintä oli että oltiin paikalla.

Aina valmiina selittämään. Ne kaikki on jo kuultu. Kumpi päättää, sinä vai lapsesi? 

Selityksiä riittää. Veljeni oli myös herkkä, kirjolla, diagnoosi ja mitä lie. Juhliin lenkkareissa ja farkuissa, ja t-paidassa, vanhemmat selitteli aina että ei voi vaatia että pukeutuisi muuten kun arkisiin mukaviin vaatteisiin.

Lienet tosi nuori, alle parikymppinen itsekin. Tuosta kun paistaa sisarkateus kilometrin päähän. "Veljeltä ei vaadittu" mutta et ymmärrä miksi. 

Jos joku päivä saat itse lapsia, sinun omillasi saattaa olla autismi kuten veljelläsi, ja jopa pahempana. Ne kun kulkee suvussa. Ehkä sitten ymmärrät vanhempiasi paremmin

Mä muistelen, että jossain pukeutumisohjeessa oli, että lapset edustavat elämän jatkuvuutta ja voivat sen vuoksi pukeutua hautajaisiinkin eri tavoin kuin aikuiset. Omille lapsilleni olen kyllä ostanut kunnon puvut ja juhlahameet - mutta esim.  alle kouluikäiselle esikoiselle en ostanut toista pukua hautajaisiin, kun olemassa oli jo vaalea harmaa vähän aikaisemmin olleiden häiden jälkeen. Tytöllä oli hautajaisissa tumma violetti hame.

Lapsen puku paitoineen ja posteineen maksoi uutena suuressa ruotsalaisketjussa 34e. Mutta tosi paljon ostelen tällaisia kertaluontoisia vaatteita käytettynä. Yksikään lasten puku ei ole mennyt meiltä kaupaksi enää jälkeenpäin. Eli ei se ole hinnasta kiinni, vaan ihan sivistyksestä.  

Vierailija kirjoitti:

"Millaisissa tilanteissa tai juhlissa noita pieruverkkareita ja huppareita oikein näkee? Itse en ole koskaan minkäänlaisissa juhlissa."

Pari kesää sitten olin rippijuhlissa, jossa yksi perheenisä oli oranssissa mainos t-paidassa ja maastokuvioisissa shortseissa. Perheen äiti ja lapset olivat kyllä pukeutuneet juhlavasti. Tuon miehen jututkin olivat sitä luokkaa että kyseessä oli todennäköisesti huonokäytöksinen juntti tai joku käsittämätön mielenosoitus, jossa teki vain itsensä typeräksi. Ymmärrän ettei yhtä juhlaa varten hankita pukua eikä miesten vaatteita välttämättä löydy kirpparilta. Mutta muutamalla eurolla löytää kaupasta edes yksivärisen t-paidan.

Pitäähän nyt vähän persoonallisuutta hyväksyä :P

Vierailija kirjoitti:

On se kummaa, miten nykyään ei muka ole varaa hankkia lapsilleen asiallisia vaatteita. Kun minä olin lapsi monta vuosikymmentä sitten pian pula-ajan jälkeen ja useimmat perheet olivat vähävaraisia tai köyhiä, mutta silti lapsilla oli yleensä arkivaatteiden lisäksi pyhä- / juhlavaatteet. Ne olivat usein sellaisia, että aikanaan se siirtyivät arkikäyttöön. Muistan, miten joskus lähdettiin arki-iltana kylään ja silloinkin puettiin ylle jotain siistimpää ja parempaa, vaikkei mitään juhla-asuja.

Pula-ajan jälkeen?? Moni muukin asia on muuttunut siitä. Esim naiset pitävät nykyään housuja, voi herranjumala! Ihan noin kauas ei auta kyllä tyyli- tai tapavertailua tehdä. Jos tuota aikaa kaipaa, niin miehellä oli AINA puku (paitsi maalaisilla ja tehdästyöläisillä) mutta kaupungissa aina puku. Naisilla aina hame, jakku, hattu. Ei kukaan pukeudu muutenkaan kuten pula-ajan jälkeen. En edes muista milloin katukuvassa olisi näkynyt pukumiehiä. 

Pyhä - ja arkivaatteet. Niin, molempia yksi vaatekerta, vai mitä. Eikä mitään toppahousuja tai lämpimiä vedenpitäviä rukkasia. Tytöillä oli hame ja sukkikset säällä kuin säällä, ei housuja. Kyllä siihen vain kahteen vaatekertaan oli varaa jopa pula-ajalla.

Nykyään ihmisillä on arkivaatteitakin oltava useita vaatekertoja. Jos lapsi käy päiväkotia aina samassa vaatekerrassa, tehdään lastensuojeluilmoitus. 

Ei aina ole kyse siitä etteikö olisi varaa, mutta kun tavat on muutenkin muuttuneet. Pukeutuminen on hyvin sallivaa arjessa, ja alkaa olla sitä kohta myös juhlassa. Kaupungilla voi kävellä shorteissa ja sandaaleissa, se olisi ollut aivan ennenkuulumatonta vielä mun äitini lapsuudessa.