Päiväkodissa valitetaan lapsemme uhmaiästä
Meidän 3 v lapsella on ollut uhmaa kausittain. Välillä on tasaisempi vaihe, jolloin uhmaa ei ole ja välillä voi mennä kuukausiakin kunnon uhmassa. Lapsi uhmaa myös kotona, ei suostu syömään, ei pukemaan, huutaa jos lasta kieltää jne. Meillä on selkeät rajat ja on asioita, joista lapsen kanssa ei neuvotella. Lapselta on otettu takavarikkoon leluja, jos lapsi on käyttäytynyt ikävästi kielloista huolimatta. Ei siis ole kyse siitä, että oltaisiin mitään lepsuja kaverivanhempia. Meillä ei kuitenkaan muistella iltaisin sitä, "kieltäytyikö Väinö syömästä ruokaa/lopettamasta juoksemista sisällä". Tilanteessa puututaan asiaan ja se riittää. Eiköhän lapsi iän karttuessa kanssa tasoitu, kun puututaan käytökseen ja pidetään rajoista kiinni.
Päiväkodissa valitetaan, kun lapsemme uhmaikä on alkanut näkyä voimakkaasti myös päiväkodissa. Saadaan lasta hakiessa hyvin seikkaperäinen selonteko eri tilanteista: "Väinö ei suostunut laittamaan villasukkia jalkaan. Sitten Väinö ei suostunut laittamaan kumppareita jalkaan. Sitten Väinö ei olisi halunnut laittaa pipoa, vaan lippiksen." Ihan oikeasti. Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa. Ei sen lapsen kanssa tarvitse neuvotella asioista, joita lapsi ei itse voi päättää. En myöskään ymmärrä, mitä tuo noista tilanteista avautuminen hyödyttää jälkikäteen.
Miten päiväkodin työntekijöillä voi ottaa noin koville lapsen uhmaikä, joka on ihan normaali kehitysvaihe?
Kommentit (72)
Kauhean rangaistuskeskeinenhän tämä suomalainen kasvatuskulttuuri on. Ei ne lapset missään armeijassa ole. Mun ei ole tarvinnut koskaan lasteni kanssa pahemin tapella. Huumorilla ja osoittamalla mikä ON sallittua, on vienyt hyvin eteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean rangaistuskeskeinenhän tämä suomalainen kasvatuskulttuuri on. Ei ne lapset missään armeijassa ole. Mun ei ole tarvinnut koskaan lasteni kanssa pahemin tapella. Huumorilla ja osoittamalla mikä ON sallittua, on vienyt hyvin eteen päin.
Esim. lapsi käpälöi kukkaa. Sen sijaan, että sanoo, että ÄLÄ koske kukkaan voi sanoa, että hei voit hakea kannuun vettä ja kastellaan se kukka. Vaihtamalla sallittuun tekemiseen voi ohjata lasta paremmin, kuin rankaisemalla tai uutamalla EI, ÄLÄ koko ajan.
Lasta voi myös hämätä suuntaamalla huomion muuhun tekemiseen. Tai naurattaa lasta. Lapset on loppujen lopuksi kaikki aika helppo saada nauramaan, vaikka olisivat kuinkakin kiukkusia aluksi.
Se on täysin normaalia jos lapsella on ns.uhmaikä.Lapset ovat jokainen oma persoona,omien tapojen ja heidän käyttäytymistä ajatellen.Uhmaikä ilmenee lapsilla eri tavoin.Eli ei pidä huolestua,jos lapsella on pienenä uhmaikä.Se menee yleensä ohi.Eli ei jää pysyväksi ilmiöksi.Lasten vanhemmilta.Ja heiltä jotka tekevät työtä lasten parissa.Heiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja myös ymmärrystä monissa eri tilanteissa.Lasta ei tule tuomitatai rangaistasen vuoksi,että hänellä on esim.uhmaikä.Tietyt terveet rajat tulee olla lapsen kasvatuksessa!Mutta ei liian ankaraa kohtelua kuitenkaan.Koska siinä on omat vaaransa.Ja pitää muistaa,että niin kauan kun on kysymys pienestä lapsesta.Häntä tulee kohdella niin hyvin kuin mahdollista.Antaa rakkautta.Vaikka se ei aina olisi niin yksinkertaista ja helppoa heille osoittaa.Varsinkin jos on kysymys uhmaikäisestä lapsesta.Täytyy aikuisen ihmisen pystyä lapsen vanhempana huolehtimaan hänestä ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa.
Ei varhaiskasvattaja voi lähteä väkisin pukemaan lasta. Fyysisten keinojen käyttö on sallittu vain äärimmäisissä tilanteissa (missä esimerkiksi lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna) ja fyysisten keinojen käyttö on myös aina kirjattava sekä raportoitava vanhemmille, varhaiskasvatusyksikön johtajalle ja kaupungin virastoon.
Myöskään se, että lapsi jäisi yksin varhaiskasvattajan kanssa sisälle ei ole resurssien puutteesta johtuen mahdollista. Kaikkien varhaiskasvattajien läsnäolo lähtökohtaisesti tarvitaan ulkona, ja jos joku varhaiskasvattajista jää sisälle, niin hänellä on muuta työtä kuten suunnitelmien laatimista tai palavereja.
Mikään ei ole hyvä. Ei ole hyvä, jos ei sanota mitään päivästä, eikä sekään ole hyvä, jos mitään ei sanota tai sanotaan vääriä asioita.
Ei sitä hoitohenkilökuntaa niin kiinnosta, kunhan jakavat "väinönne" päivää kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa.
Ei varhaiskasvattaja voi lähteä väkisin pukemaan lasta. Fyysisten keinojen käyttö on sallittu vain äärimmäisissä tilanteissa (missä esimerkiksi lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna) ja fyysisten keinojen käyttö on myös aina kirjattava sekä raportoitava vanhemmille, varhaiskasvatusyksikön johtajalle ja kaupungin virastoon.
Myöskään se, että lapsi jäisi yksin varhaiskasvattajan kanssa sisälle ei ole resurssien puutteesta johtuen mahdollista. Kaikkien varhaiskasvattajien läsnäolo lähtökohtaisesti tarvitaan ulkona, ja jos joku varhaiskasvattajista jää sisälle, niin hänellä on muuta työtä kuten suunnitelmien laatimista tai palavereja.
MIten sinä 'määrittelisit "fyysisten" keinojen käytön? Kai nyt 1-2-vuotiaan voi pukea, kun sellainen ei yleensä edes osaa? Ei kai se nyt ole rinnastettavissa mihinkään fyysiseen rajoittamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa.
Ei varhaiskasvattaja voi lähteä väkisin pukemaan lasta. Fyysisten keinojen käyttö on sallittu vain äärimmäisissä tilanteissa (missä esimerkiksi lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna) ja fyysisten keinojen käyttö on myös aina kirjattava sekä raportoitava vanhemmille, varhaiskasvatusyksikön johtajalle ja kaupungin virastoon.
Myöskään se, että lapsi jäisi yksin varhaiskasvattajan kanssa sisälle ei ole resurssien puutteesta johtuen mahdollista. Kaikkien varhaiskasvattajien läsnäolo lähtökohtaisesti tarvitaan ulkona, ja jos joku varhaiskasvattajista jää sisälle, niin hänellä on muuta työtä kuten suunnitelmien laatimista tai palavereja.
MIten sinä 'määrittelisit "fyysisten" keinojen käytön? Kai nyt 1-2-vuotiaan voi pukea, kun sellainen ei yleensä edes osaa? Ei kai se nyt ole rinnastettavissa mihinkään fyysiseen rajoittamiseen?
Jos lapsi suostuu yhteistyöhön eli haluaa tulla puetuksi niin sitten se on totta kai ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa.
Ei varhaiskasvattaja voi lähteä väkisin pukemaan lasta. Fyysisten keinojen käyttö on sallittu vain äärimmäisissä tilanteissa (missä esimerkiksi lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna) ja fyysisten keinojen käyttö on myös aina kirjattava sekä raportoitava vanhemmille, varhaiskasvatusyksikön johtajalle ja kaupungin virastoon.
Myöskään se, että lapsi jäisi yksin varhaiskasvattajan kanssa sisälle ei ole resurssien puutteesta johtuen mahdollista. Kaikkien varhaiskasvattajien läsnäolo lähtökohtaisesti tarvitaan ulkona, ja jos joku varhaiskasvattajista jää sisälle, niin hänellä on muuta työtä kute
Kun 3-vuotias ei pue päiväkodissa, niin olen pukenut hänet sitten. Ei nyt sentään ole tapellut vastaan, mutta yrittänyt karata. Meillä systeemi on, että laitetaan jalat 3-vuotiaan ympärille siten, ettei pääse karkuun ja sitten aletaan ahtamaan vaatteisiin. Toimii ok, jos ei siis itse vapaaehtoisesti pue.
Ikävä kyllä, joskus on tilanteita että se lapsi on vaan puettava sinne ulos.
Tavalla tai toisella.
Tää on just tätä nykyajan lässytystä jonka vuoksi lapset hyppii kaikkien silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se napero ei halua pukea niitä sukkia ja kumppareita, niin sitten joko aikuinen pukee ne tai toteaa lapselle, että sitten ei pääse ulos leikkimään kaverien kanssa.
Ei varhaiskasvattaja voi lähteä väkisin pukemaan lasta. Fyysisten keinojen käyttö on sallittu vain äärimmäisissä tilanteissa (missä esimerkiksi lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna) ja fyysisten keinojen käyttö on myös aina kirjattava sekä raportoitava vanhemmille, varhaiskasvatusyksikön johtajalle ja kaupungin virastoon.
Myöskään se, että lapsi jäisi yksin varhaiskasvattajan kanssa sisälle ei ole resurssien puutteesta johtuen mahdollista. Kaikkien varhaiskasvattajien läsnäolo lähtökohtaisesti tarvitaan ulkona, ja jos joku varhaiskasvattajista jää sisälle, niin hänellä on muuta työtä kuten suunnitelmien laatimista tai palavereja.
Päiväkodeissa on tosi paljon lapsia per aikuinen. Väkisin pukeminen on työlästä noinkin nuoren kanssa. Jos siinä yksikin alkaa jatkuvasti kieltäytymään ja kiukuttelemaan, jää moni muu asia vähemmälle huomiolle. Siksi asiaan pitäisi tietysti keksiä kestävämpi ratkaisu, ja siihen ei oikein pysty ilman kotiväen yhteistyötä.
Meidän päiväkodissa taas uhmaikä sanaa ei edes tunneta.
Kaikki oireet on aina nepsyä, autismia, kirjoa yms diagnosoitavaa kamaa. Hölmöä se.
Seurausten täytyy olla loogisia tuloksia siitä, mitä lapsi on tehnyt, ja niiden on sovelluttava lapsen ikään ja kypsyyteen, jotta hän ymmärtää ne. Tarkoitushan on opettaa lasta ymmärtämään, että yhteistyö on parasta.