.nyt 30 vuotta myöhemmin menetetty rakkauteni on pälvikalju kaljamaha ... Sydämeen sattuu...oli niin kaunis mies nuorena

Vierailija kirjoitti:

Hän on elänyt hyvän elämän. 

Niin on..ja nyt on puolet jäljellä pälvikaljuna pallomahana..on ilmaa  naisille 

Hyvä elämä= LIHAVA????

Aika lapsellisia mietteitä teillä vielä keski-ikäisinä.

Ehkä kannattaisi alkaa panostamaan enemmän henkiseen kehitykseenne kuin ulkonäköön.

Hyvällä ulkonäöllä kun ei tunnetusti tee yhtään mitään, jos se sisin on sysiruma.

Vaikka olisit kuinka kaunis/ komea, mutta ilkeä luonteeltasi, et ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on elänyt hyvän elämän. 

Niin on..ja nyt on puolet jäljellä pälvikaljuna pallomahana..on ilmaa  naisille 

Etkö älykääpiö tajua ettei hiustenlähdölle voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vanha ruma noita-akka, joka ei koskaan ole saanut mieheltä. Krooninen munanpuute on aiheuttanut vakavan mielisairauden, joka on puolestaan tuhonnut tämän aivojen kognitiiviset toiminnot täysin.

Nauroin niin että kahvit purskahti näppikselle...

Tuo ensi rakkauteni oli poikkeuksellisen kaunis poika..haaveilin hänestä vuoden päivät.Onneksi tapasin nykyiseni, joka oli vielä komeampi..ja on edelleen.

Kaunotar56v

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsellisia mietteitä teillä vielä keski-ikäisinä.

Ehkä kannattaisi alkaa panostamaan enemmän henkiseen kehitykseenne kuin ulkonäköön.

Hyvällä ulkonäöllä kun ei tunnetusti tee yhtään mitään, jos se sisin on sysiruma.

Vaikka olisit kuinka kaunis/ komea, mutta ilkeä luonteeltasi, et ole mitään.

Kauniit ja komeat eivät ole sen ilkeämpiä kuin rumat ihmiset..sori siitä

Ap

Etkö älykääpiö tajua ettei pallomahalle voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

 

Etkö älykääpiö tajua ettei pallomahalle voi mitään.

Kyllä muuten voi....hyvä ruoka ja liikunta koko elämän.

Ap

Mulle on sisältö tärkein. Itse olen yli viisikymppinen,  nykyään ruma ja lihava nainen. Mieheni on lyhyt, hoikka ja puolikalju. Kuitenkin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsellisia mietteitä teillä vielä keski-ikäisinä.

Ehkä kannattaisi alkaa panostamaan enemmän henkiseen kehitykseenne kuin ulkonäköön.

Hyvällä ulkonäöllä kun ei tunnetusti tee yhtään mitään, jos se sisin on sysiruma.

Vaikka olisit kuinka kaunis/ komea, mutta ilkeä luonteeltasi, et ole mitään.

Kauniit ja komeat eivät ole sen ilkeämpiä kuin rumat ihmiset..sori siitä

Ap

No sinä olet kuitenkin.Kirjoituksesi paljastaa sinut lapsellisuuden lisäksi ilkeäksi,hiukan tyhmäksikin, kun et kerran tajunnut edellistä kommenttiani edes oikein.

Minulle ei tulisi mieleenikään alkaa haukkumaan jonkun ulkonäköä , saati sitten jonkun johon olen joskus ollut ihastunut/rakastunut.

Kuulostat siltä, kuin olisit katkera tälle haukkumallesi miehelle kun hän ei huolinut sinua aikanaan.Muuten en ymmärrä syytä siihen  miksi haluat haukkua hänen ulkonäköään vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kasva aikuiseksi.

Minä taas näin ensirakkauteni ja on TODELLA komea 45v edelleen! Tukka vain oli harmaantunut, mutta muuten kuin ei olisi päivääkään vanhentunut!

No, sen oman kumppanin pieni rupsahtaminen ei haittaa jos sen kanssa on elänyt vuosikymmeniä. Ei sellasta edes huomaa. Kuuluu elämään. Eihän se oman itsensä rupsahtaminen mitään mukavaa ole, mutta onneksi liikunta on keksitty - pysyy kroppa kuosissa ja onneks voi käydä vähän ottaa pientä ehostusta plastiikan puolella- pysyy naama ihan ok kunnossa. 

Sillee minä teen , enkä häpeä päivääkään, että olen käyttänyt rahaa omaan naamaan. Kukaan sitä ei huomaa. Mitään niin radikaalia en ole tehnyt. Mutta olen nuorekas.

Pälvikalju on autoimmuunisairaus.

Minun menetetty rakkauteni on nyt 30 vuotta myöhemmin haudassa. Toivoisin mieluummin, että eläisi kaljuuntuneena ja möhömahaisena.

Edelleen kaiholla muistelen sitä kaunista rokkaripoikaa, jonka kanssa aloin seurustelemaan, kun olin 16-vuotias, nuori ja nätti minäkin. Hän oli silloin 19-vuotias, suhteemme päättyi kun olin juuri tullut täysi-ikäiseksi.

Meidän ensimmäisestä yhteisestä rakkauden kesästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta, siitäkin on jo yli 20 vuotta, kun viimeksi näin hänet.

En tule unohtamaan häntä ikinä, vaikka tiedänkin sen suuren rakkauden olleen vain teinitytön haaveilua. Sellaisena jonakin elämää suurempana haavekuvana ja päiväunena haluankin hänet pitää.

Haluan muistaa sen suloisen kiharahiuksisen nuoren hurmurin, en halua nähdä onko hän nyt kohta viisikymppisenä plösähtänyt kaljuuntuva setämies.

Itsehän toki olen edelleenkin yhtä sievä ja sorja kuin 16-kesäisenäkin, en ole myöskään vanhentunut päivääkään!