Tuleeko sisarusparven vanhimmasta aina hiukan omituinen

Esikoisen harmistus taitaa johtua lähinnä siitä, että esikoinen on ensin ainoa vanhempien huomion kohde. Kun syntyy enemmän hoitoa tarvitseva vauva, niin vauva vie jotain sellaista, joka on kuulunut joka hetki esikoiselle. Seuraavat lapset oppivat heti enemmän tai vähemmän, että kaikki pitää jakaa (riippuen tietenkin siitä, kuinka vanhemmat lellivät nuorinta).

Meidän suvussa esikoisen olemassaolo melkein unohdettiin, kun reilun vuoden päästä syntyi se kaivattu ja palvottu poika. Esikoisen piti pärjätä omin avuin jo varhain, ja hänet vietiin sukulaisten hoitoon, kun kerran ottivat.  Selviytymistaistelua sitten siitä eteenpäin, ei elämä helppoa ollut jo lapsena hyljeksityllä.  Tulee mieleen Lippe Suomalaisen muistelmat, jossa todettiin, ettei äidillään riittänyt rakkautta enää siihen esikoiseen, kun poika syntyi.

Vanhimmat lapset (aikuisenakin) saattaa joutua ottamaan perheessä aikuisen roolin, hoitamaan pienempiä ym varsinkin, jos vanhemmilla vaikeuksia alkoholi tai mielenterveys ongelmia.

Olemme puolisoni kanssa lapsuuden perheittemme vanhimmat. Puolison sisaruksilla pienet 2 v:n ikäerot ja minulla reilusti nuorempi sisarus.

Jostain syystä äitimme jakavat kaikki sisarusten murheet myös meille, siis ihan kaikki... parisuhdeongelmatkin.

En ihan ymmärrä miksi aikuiset sisarukset edes kertovat tuollaisia asioita vanhemmalleen... Ihan kuin ikuisesti pieniä lapsia äidin helmoissa. 

Lopulta ei jaksa soittaa kotiin juuri ollenkaan, kun joutuu tahtomattaan kuuntelemaan ihan omituisia kertomuksia huonosti toimivista parisuhteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vanhimmat kai tilastollisestikin pärjää elämässä paremmin.

Ja tämä juuri voikin todistaa tämän ap:n ajatuksen oikeaksi. Pärjäämisellä on haluttu täyttää omassa mielessä ollut aukko suhteessa ympäristöön, muihin sisaruksiin. "Katsokaa nyt muut. Äiskä hoiti teitä eniten, mutta olisi kannattanut keskittyä minuun, pärjääjään".

Kun se äiskä hoitaa edelleen niitä nuorempia jo aikuisia lapsia, niin ei pidä ihmetellä jos eivät oikein pärjää itsenäisinä aikuisina.  

No ei ainakaan minusta tullut eikä monesta kaverista joka on esikoinen. Kukaan ei piikittele tai ole tiukasti kiinni vanhemmissaan.

Oma esikoinen on ihan tavallisen oloinen.

Enemmän mielestäni sellaista että vanhin kasvaa tunnolliseksi ja nuorin saattaa jäädä "vauvaksi " mutta ei voi yleistää 

EI KUN ison perheen nuorimmista tulee ärsyttäviä aikuisena. He riitelevät aina tahtonsa läpi. Huutavat ja vaativat. Ovat oppineet tavan jo lapsena että saivat äänensä kuuluville.

Tytöt on pahimpia.

Vierailija kirjoitti:

EI KUN ison perheen nuorimmista tulee ärsyttäviä aikuisena. He riitelevät aina tahtonsa läpi. Huutavat ja vaativat. Ovat oppineet tavan jo lapsena että saivat äänensä kuuluville.

Tytöt on pahimpia.

Niitä nuorimpia kun on koko perheen voimalla ihailtu ja hemmoteltu kuin jotain ihmettä. Ovat saaneet tahtonsa läpi vaikka kantelemalla tai veikistelemällä.  Aikuisenakin tekevät mitä haluavat piittaamatta muista. Useimmiten tytöt vielä niitä isin lempityttäriä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI KUN ison perheen nuorimmista tulee ärsyttäviä aikuisena. He riitelevät aina tahtonsa läpi. Huutavat ja vaativat. Ovat oppineet tavan jo lapsena että saivat äänensä kuuluville.

Tytöt on pahimpia.

Niitä nuorimpia kun on koko perheen voimalla ihailtu ja hemmoteltu kuin jotain ihmettä. Ovat saaneet tahtonsa läpi vaikka kantelemalla tai veikistelemällä.  Aikuisenakin tekevät mitä haluavat piittaamatta muista. Useimmiten tytöt vielä niitä isin lempityttäriä.  

Se on just näin!

Se vanhin joutuu yleensä raivaamaan tiensä yksin, kun muut kullanuput tulevat beesissä. Vähemmästäkin v*tuttaa. 

Vanhimmat lapset ovat yleensä tunnollisia ja pärjääviä, tottuneet ottamaan vastuuta

Haha joo, kyllä meillä ainakin. Nuoremmat sisarukset välttelee vanhinta, jolle ei parane edes peruskuulumisiaan kertoa ilman valtaisaa kritiikkivyöryä. Lisäksi vanhin sisarus on aina arvostelemassa meidän muiden ulkonäköä, elämänvalintoja, asuntoa, kaikkia mielipiteitä ym. Siinä missä muut sisarukset aidosti haluavat toistensa parasta niin tämä vanhin tuntuu kilpailevan kaikessa nuorempien kanssa ja olevan vain tyytyväinen, jos heillä menee aina vähän huonosti.

Olen ajatellut, että siinä vasta huonokäytöksinen aikuinen, eikö tuo itse tajua millainen moukka on. Mutta mikään keskustelu asiasta ei auta. Niinpä ainut keino elää edes jonkinlaisessa sopusoinnussa vanhimman sisaruksen kanssa on ajatella, että se johtuu juurikin tuosta esikoisuudesta eikä hän siksi voi itselleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina, mutta meidän on tai siis; täti on vielä elossa, mutta kuulemma ihan "muissamaailmoissa". Surullista, en pääse katsomaan, mutta tuskin hän enää minua tunnistaisi. Lupasin joskus nuorempana, että käyn "siiten kun"; ... omat vanhemmat nukkuivat pois ja sitten vielä omat "ikä"sairaudet.

 

Viestisi perusteella myös sinä taidat olla muissa maailmoissa, miten juttusi liittyy ketjun aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

EI KUN ison perheen nuorimmista tulee ärsyttäviä aikuisena. He riitelevät aina tahtonsa läpi. Huutavat ja vaativat. Ovat oppineet tavan jo lapsena että saivat äänensä kuuluville.

Tytöt on pahimpia.

Ei onneksi meillä ainakaan. Ihania ovat 😍

Kyllä se näin on. Mun äiti on vanhin lapsi ja ihan karmea tyyppi, mä olen vanhin lapsi ja täysin sietämätön ja mun vanhin lapsi on elävä painajainen 😱

Ei oo tullut, ihan mukava nuori ihminen siitä on tullut.

Kaikki tuntemani esikoiset, myös oma isosiskoni, ovat muista huolehtivia ja rohkeita tienraivaajia.

Ainakin siniverisissä on esikoinen kruununperijä. 

Nopealla otannalla omasta ja lähisuvuista on vanhimmat pärjänneet parhaiten elämässään. Etenkin isosiskot jatkavat nuorempien tukemista vielä aikuisinakin ja ottavat paljon vastuuta suvun asioista. Piikittelyä tms. ilkeilyä en ole havainnut, sitä tekevät keskimmäiset ja nuorimmat "ikuiset vauvat".