Lue keskustelun säännöt.
Lasten lahjamäärät ja eri-ikäiset lapset?
22.11.2024 |
Miten olette menetelleet lasten joululahjojen suhteen eri-ikäisten lasten kanssa?
Lapset ovat meillä aina saaneet tasa-arvon nimissä saman määrän suunnilleen samanarvoisia joululahjoja. Nyt esikoinen on kuitenkin kohta täysi-ikäinen, mutta kuopus edelleen ala-asteella. Mietin, että mikä nyt olisi reilua? Voiko esikoisen lahjoja alkaa vähentämään, vaikka kuopus ja keskimmäinen edelleen saavat lahjoja vanhaan tahtiin? Esikoinen on luonnollisesti saanut ikänsä puolesta lahjoja vuosia kauemmin.
Mikä olisi reilua lasten kesken tasa-arvon nimissä? Oletteko te toimineet ikäperusteisesti, vai miten?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani saivat iltatähden, kun olin jo teini. Hän oli tietysti lellittävä lapsi, sai paljon arvokkaampia lahjoja kuin me vanhemmat lapset. En ikinä ymmärtänyt sitä ja pidin hyvin epäreiluna. Toki muunkinlaista epäreiluutta oli perheessämme, ei pelkästään lahjojen muodossa, mutta tunnistan itsessäni edelleen toisinaan sen katkeruuden tunteen. Pieninkin sisarukseni on jo aikuinen ja olemme hyvissä väleissä, mutta edelleen ne epäreiluuden tunteet vaikuttavat suhteeseeni vanhempiani kohtaan.
Vähän samat kokemukset. Ne rahamäärät, jotka pikkuveljeen on laitettu on ihan jotain muuta, kuin meihin kolmeen vanhempaan. Myös silloin, kun vanhemmilla oli jo enemmän rahaa. Kaikki ollaan jo omillamme ja aikuisia, hyvä työpaikat jne. mutta silti nuorin saa jotenkin enemmän. Vanhemmat esim. viettävät aikaa veljen kanssa ja meitä muita ei kutsuta jne. Sinänsä ihan h
Kateellisuus ja katkeruus on ajanut teidät kauemmas vanhemmista ja veljestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voisiko jo jotenkin vähentää. omista lapsista jo muutamakin on täysi-ikäinen, yksi asuu omillaankin, Mutta kyllä mä lasken vieläkin, että kaikki saa saman määrän suurinpiirtein samanarvoisia lahjoja.
Tasapuolisuuden kokemus lapsuudenperheessä on hyvin tärkeä asia ihmiselle. Juuri lahjat usein konkreettisena kuvaavat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luinko nyt ihan oikein?!
Omillaan asuva lapsi saattaa muutenkin välillä kokea ulkopuolisuutta, kun muu perhe asuu yhä samassa kodissa, joten en vahvistaisi sitä ostamalla vähemmän arvokkaita lahjoja.
Mitä helvettiä?! Voi lapsi parkaa kun on joutunut muuttamaan lapsuuden kodistaan itsenäiseen ja aikuiseen elämään.Teet nyt ihan omia johtopäätöksiäsi. Omilleen muuttaminen on iloinen tapahtuma ja tärkeää nuorelle. Tottahan toki myös se nuori haluaa asua omillaan. Mutta lapsuudenperhe on silti edelleen hyvin tärkeä ja voi aiheuttaa negatiivisia tunteita, jos kokee, ettei enää samalla tavalla kuulu siihen yksikköön. Se on luonnollista, mutta haluan osoittaa, että omillaan asuva nuori on edelleen aivan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kotona asuvat lapset.
Muista tämä sitten kun
Kaupankäynninkulttuuri. Tämäkin joulun rakkauden osoituksia maksetaan vielä pitkään ensi vuoden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani saivat iltatähden, kun olin jo teini. Hän oli tietysti lellittävä lapsi, sai paljon arvokkaampia lahjoja kuin me vanhemmat lapset. En ikinä ymmärtänyt sitä ja pidin hyvin epäreiluna. Toki muunkinlaista epäreiluutta oli perheessämme, ei pelkästään lahjojen muodossa, mutta tunnistan itsessäni edelleen toisinaan sen katkeruuden tunteen. Pieninkin sisarukseni on jo aikuinen ja olemme hyvissä väleissä, mutta edelleen ne epäreiluuden tunteet vaikuttavat suhteeseeni vanhempiani kohtaan.
Vähän samat kokemukset. Ne rahamäärät, jotka pikkuveljeen on laitettu on ihan jotain muuta, kuin meihin kolmeen vanhempaan. Myös silloin, kun vanhemmilla oli jo enemmän rahaa. Kaikki ollaan jo omillamme ja aikuisia, hyvä työpaikat jne. mutta silti nuorin saa jotenkin enemmän. Vanhemmat esim. viettävät aikaa veljen kan
Voi varmaan vaikuttaa. Mutta vaikea tuppautua seuraan, kun ei pyydetä. Joistain tapahtumista ei puhuta meille muille ollenkaan etukäteen, velikään, vaikka on puhelias. Pidetään vähän salassa, koska tiedetään, että se loukkaa meitä muita. Ei se raha niinkään ketuta, koska tiedän, että oltiin köyhempiä kun olin lapsi ja iltatähden aikaan elintaso oli jo parempi vanhemmilla. Varmaan se vanhempien rakkaus on se, mitä ne lapset aina kaipaa ja jos tulee tunne, että on häiriötekijä, niin onhan se aika musertavaa, näin aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lahjat tuottivat vain kateutta ja tyytymättömyyttä, lopetin niiden antamisen tasapuolisesti kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lahja molemmille
Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.
Lahjaköyhä? Kuka määrittelee sen, että jouluna pitää saada kymmenittäin lahjoja?
Meillä lapset ovat joka joulu saaneet yhden lahjan ja sukulaisilta 1-2 lahjaa lisää per lapsi, koska pieni suku. Lapset ovat aina olleet onnellisia lahjoistaan eivätkä ole kaivanneet enempää, kun meillä joulu koostuu kaikesta muustakin kuin vain lahjoista. Puhun mieluummin joulun taiasta; hyvää jouluruokaa, yhdessäoloa, luistelua, pulkkailua, joululeffoja, joulukirkko, jouluvaloja ja kaiken tämän keskellä lapset ovat onnellisia siitä yhdestä (tai kahdesta) lahjastaan.
Halutessaan voihan lahjoja olla pari tai muutama, mutta tuskin kukaan tarvitsee toistakymmentä lahjaa. Omassa lapsuudessani lahjoja sai, mutta sitten katsottiinkin porukoiden ryypiskelyn koko joulu. Onnellisuus oli siitä kaukana eikä se lahjoista tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luinko nyt ihan oikein?!
Omillaan asuva lapsi saattaa muutenkin välillä kokea ulkopuolisuutta, kun muu perhe asuu yhä samassa kodissa, joten en vahvistaisi sitä ostamalla vähemmän arvokkaita lahjoja.
Mitä helvettiä?! Voi lapsi parkaa kun on joutunut muuttamaan lapsuuden kodistaan itsenäiseen ja aikuiseen elämään.Teet nyt ihan omia johtopäätöksiäsi. Omilleen muuttaminen on iloinen tapahtuma ja tärkeää nuorelle. Tottahan toki myös se nuori haluaa asua omillaan. Mutta lapsuudenperhe on silti edelleen hyvin tärkeä ja voi aiheuttaa negatiivisia tunteita, jos kokee, ettei enää samalla tavalla kuulu siihen yksikköön. Se on luonnollista, mutta haluan osoittaa, että omillaan asuva nuori on edelleen aivan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kotona asuvat lapset
Kaupankäynninkulttuuri. Tämäkin joulun rakkauden osoituksia maksetaan vielä pitkään ensi vuoden puolelle.
En rakasta vanhempiani enää ensi vuonna, jos en saa samaa kun vielä kotona asuva pikkuveljeni. Ja vertailen myös mitä jo kotoa muuttaneet isosiskot ja heidän lapsensa saa. Siskotkaan ei varmaan rakasta mua jos en heiltäkään saman arvoista lahjaa kuin pikkuveli. Mitä jos he ostavat lapsilleenkin paremmat lahjat kuin mulle? Apua, mitä jos siskot ostaa vanhemmille paremman lahja kuin minä? Kuka mua sitten enää rakastaa? Ja eron ainakin otan jos saa mieheltä avobemaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani saivat iltatähden, kun olin jo teini. Hän oli tietysti lellittävä lapsi, sai paljon arvokkaampia lahjoja kuin me vanhemmat lapset. En ikinä ymmärtänyt sitä ja pidin hyvin epäreiluna. Toki muunkinlaista epäreiluutta oli perheessämme, ei pelkästään lahjojen muodossa, mutta tunnistan itsessäni edelleen toisinaan sen katkeruuden tunteen. Pieninkin sisarukseni on jo aikuinen ja olemme hyvissä väleissä, mutta edelleen ne epäreiluuden tunteet vaikuttavat suhteeseeni vanhempiani kohtaan.
Vähän samat kokemukset. Ne rahamäärät, jotka pikkuveljeen on laitettu on ihan jotain muuta, kuin meihin kolmeen vanhempaan. Myös silloin, kun vanhemmilla oli jo enemmän rahaa. Kaikki ollaan jo omillamme ja aikuisia, hyvä työpaikat jne. mutta silti nuorin saa jotenkin en
Surullista luettavaa.
Teidän perhedynamiikassa lienee sitten selvää, kuka lapsista vanhemmistanne tullee heidän huonontuessa huolehtimaan. Toivottavasti se yhteydenpito ei maagisesti muutu, kun konkreettinen avuntarve vanhuuden myötä alkaa...
Tämä olisi hyvä tehdä henkisesti ainakin itselle selväksi jo tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lahja molemmille
Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.
Lahjaköyhä? Kuka määrittelee sen, että jouluna pitää saada kymmenittäin lahjoja?
Meillä lapset ovat joka joulu saaneet yhden lahjan ja sukulaisilta 1-2 lahjaa lisää per lapsi, koska pieni suku. Lapset ovat aina olleet onnellisia lahjoistaan eivätkä ole kaivanneet enempää, kun meillä joulu koostuu kaikesta muustakin kuin vain lahjoista. Puhun mieluummin joulun taiasta; hyvää jouluruokaa, yhdessäoloa, luistelua, pulkkailua, joululeffoja, joulukirkko, jouluvaloja ja kaiken tämän keskellä lapset ovat onnellisia siitä yhdestä (tai kahdesta) lahjastaan.
Halutessaan voihan lahjoja olla pari tai muuta
Kyllä minä kutsuisin teidän lastenne 2 - 3 lahjan jouluja aika lahjaköyhiksi. Taaperoikäisillä tuo vielä menettelee, mutta ei enää kouluikäisillä lapsilla. Kahden lahjan ja kymmenittäin lahjoja välisellä janalla on aika monta vaihtoehtoa.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä lahjavuorta, meillä lapset saa joululahjaksi yleensä yhden asian mitä ovat toivoneet, iästä riippumatta ja arvoakaan en niin tuijota (sukulaisilta tulee sitten lisää yksi kultakin). Kun täysi-ikäistyvät, ajattelin jatkaa samaa käytäntöä. Kun saavuttavat sen pisteen elämässä, että pystyvät itse kustantantamaan toiveensa, annan varmaan elämyslahjakortteja tmv. mitä voivat sitten hyödyntää vaikka lomamatkan yhteydessä tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tätä lahjavuorta, meillä lapset saa joululahjaksi yleensä yhden asian mitä ovat toivoneet, iästä riippumatta ja arvoakaan en niin tuijota (sukulaisilta tulee sitten lisää yksi kultakin). Kun täysi-ikäistyvät, ajattelin jatkaa samaa käytäntöä. Kun saavuttavat sen pisteen elämässä, että pystyvät itse kustantantamaan toiveensa, annan varmaan elämyslahjakortteja tmv. mitä voivat sitten hyödyntää vaikka lomamatkan yhteydessä tmv.
Ihan mielenkiinnota kysyn, mikä on mielestäsi lahjavuoren määritelmä? Viisi lahjaa, kymmenen lahjaa, 20 lahjaa, jne.?
Meillä lapset saavat noin 5 - 7 lahjaa. Näistä sukulaisilta tulee kaksi ja loput vanhemmilta. Onko tämä lahjavuori? Olisiko mielestäsi sopivampaa, että lapset saisivat tasan kolme lahjaa per lapsi per joulu? Ettei vain syntyisi niitä lahjavuoria?
"Toimeentulotukeen tulee työvelvoite"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Toimeentulotukeen tulee työvelvoite"
Työttömiä on nytkin ollut työmarkkinatuella 595 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa /työpäivä työkokeilussa ja lapset on pitänyt viedä päiväkotiin.
Eli äidit jotka hakevat toimeentulotukea joutuvat jatkossa töihin.
Lahjatoiveissa lähtisin siitä mitä lapsi tai teini toivoo ja mikä on oma budjetti. Määrällisesti annan omille lapsille samaan määrän lahjoja ja samalla rahasummalla iästä riippumatta.
En ymmärrä logiikkaa, että esikoisen lahjoja vähennettäisiin. Erityisesti, jos perhe ei ole ydinperhe tuo on todella loukkaavaa.
Muista tämä sitten kun ne muutkin lapset muuttaa kotoaan ettei tämä yksi vaan saa nyt enemmän kuin muut. Osoita heille hautaan saakka lahjoin että he ovat sinulle tärkeitä ja arvokkaita.