Lasten lahjamäärät ja eri-ikäiset lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja molemmille 

Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.

Tarviiko tulla? 

Ideaalimaailmassa ei tarvitsisi. Reaalimaailmassa lapset kuitenkin vertailevat paljon lahjojaan kavereiden kesken, eli silloin yhden lahjan lapsella on aika ankea oli.

Jokaisella on paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia, kun he vanhempana pyrkivät estämään niitä pettymyksiä. Ja se on johtanut tähän nykyiseen harhaiseen minäkuvaan. Todellisuus on kuin märkä turbaani vasten kasvoja. 

No ei tulisi mieleenkään pahoittaa omaa mieltä siitä, että nuorin veli saa enemmän lahjoja. Mulle todella riittää se, että multa kysytään mitä tarvitsisin. Yleensä saan sen ja jotain laadukasta suklaata lisäksi. Toki muistan myös itse vanhempiani ja sisaruksiani. Olen siis jo itse aikuinen.

En oikein pääse kiinni aloittajan ajatusmaailmaan. Kuulostaa siltä, että mennään lahjojen määrä edellä eikä sen mukaan, että ajatuksella valitaan kaikille jotain mieleistä. Itse ajattelen päin vastoin niin että pennulle lapsille voi ostaa jotain pientä ja suhteellisen edullista kuten leluja, mutta täysi-ikäiselle mielekäs lahja voi olla sitten kalliimpi. Tai halvempi, riippuu mistä lahjan saaja tykkää ja millaisen löydön teen. Meillä ei tosin yleensä osteta kenellekään mitään kalliita lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymys on neutraali ja silti sataa alapeukkuja? On tämä av hassu.

Meillä lasten lahjat muuttuivat, sillä heidän toiveetkin  pienenivät heidän kasvaessaan. 

No, särähtäähän se vähän korvaan että tasa-arvon mittari on elämän aikana saadut lahjojen määrä. Esikoiselle voi ostaa vähemmän kun hän kerran on jo saanut? 

Oletko koskaan kuullut sisarruskateudesta? Meillä ainakin se elää ja voi paksusti. Taitaa rehellisyyden nimissä olla jo jopa hengenvaarallisesti lihava.

Kun ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja molemmille 

Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.

Meillä lapset on aina saaneet yhden toivomansa lahjan ja jotain pienempää lisäksi. Ihan tyytyväisiä ovat olleet. Ei tarvitse totuttaa lahjaröykkiöihin. 

Jos on pieni suku, niin lahjaröykkiöitä ei synny, vaikka vanhemmat ostavat useamman lahjan.

Meillä lapsi olisi kirjaimellisesti saanut tasan kaksi lahjaa aikoinaan tuolla politiikalla. Lahjaröykkiöksi en edelleenkään katso sitä, että lapsi saa jouluna 4 - 5 lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja molemmille 

Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.

Okei, eli teillä kasvatetaan lahjakeskeisyyteen? 

Mikä vika lahjoissa? Lahjat on yksi aika tärkeä elementti joulussa. Paitsi tietenkin sinulle, joka saarnaat ilmastosta ja materialismista ja tunnet näin itsesi ah, niin paljon paremmaksi, kuin me raukat, jotka vain sokeina nautimme saamistamme lahjoista ja antamisen ilosta. Pitääkö oikeasti olla tuollainen ankeuttaja? Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymys on neutraali ja silti sataa alapeukkuja? On tämä av hassu.

Meillä lasten lahjat muuttuivat, sillä heidän toiveetkin  pienenivät heidän kasvaessaan. 

No, särähtäähän se vähän korvaan että tasa-arvon mittari on elämän aikana saadut lahjojen määrä. Esikoiselle voi ostaa vähemmän kun hän kerran on jo saanut? 

Oletko koskaan kuullut sisarruskateudesta? Meillä ainakin se elää ja voi paksusti. Taitaa rehellisyyden nimissä olla jo jopa hengenvaarallisesti lihava.

Kun ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja lapsuutta on helppo syyttää.

Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet. Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.  Aikuisuus on vastuuta. Omien lapsuuden traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme itseämme, eikä odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymys on neutraali ja silti sataa alapeukkuja? On tämä av hassu.

Meillä lasten lahjat muuttuivat, sillä heidän toiveetkin  pienenivät heidän kasvaessaan. 

No, särähtäähän se vähän korvaan että tasa-arvon mittari on elämän aikana saadut lahjojen määrä. Esikoiselle voi ostaa vähemmän kun hän kerran on jo saanut? 

Oletko koskaan kuullut sisarruskateudesta? Meillä ainakin se elää ja voi paksusti. Taitaa rehellisyyden nimissä olla jo jopa hengenvaarallisesti lihava.

Kateus johtuu yleensä itsetunto-ongelmista ja riittämättömyyden tunteesta. Kateuteen taipuva henkilö syyttää usein muita omasta huonosta olostaan.

Ohis.

Ihmiset elävät kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos he kuvittelevat että lapset eivät vertailisi koko ajan keskenään saamaansa kohtelua perheen siellä tai kavereiden kesken.

Ihme jeesustelijoita ketju täynnä.

Totta hemmetissä muksut tarvitsevat lahjoja ja he myös vertailevat keskenään. Meillä aikoinaan keskusteltiin nämä lahja-asiat avoimesti lasten kasvaessa ja uskon, että traumoilta vältyttiin, kun lahjat pieneni/väheni heidän kasvaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis.

Ihmiset elävät kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos he kuvittelevat että lapset eivät vertailisi koko ajan keskenään saamaansa kohtelua perheen siellä tai kavereiden kesken.

Totta hitossa he vertailevat, jne. Tämä on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannattaisi ohittaa. Terveen itsetunnon kehitys vaatii myös niitä negatiivisten tunteiden käsittelyä. Vai leikkimälläkö sitä pitäisi opetella, että kun esim haetaan opiskelemaan vain osa saa sen haluamansa paikan ja kun haetaan työtä vain yksi saa sen paikan. Lapsuus tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja vanhemman loputon tehtävä tuottaa myös niitä pettymyksiä ja olla läsnä, kun lapsia näitä kohtaa. Ei jumalauta koko ajan voi miettiä miten saataisiin kaikille koko ajan kiva olo. 

Itse koen tärkeäksi, että kaikkien lahjat ovat saman arvoisia. Ennemmin niin päin olen joustanut, että taapero, joka ei vielä ymmärrä lahjojen rahallista arvoa, on saanut vähemmän arvokkaita (mutta mieleisä) lahjoja. Omillaan asuva lapsi saattaa muutenkin välillä kokea ulkopuolisuutta, kun muu perhe asuu yhä samassa kodissa, joten en vahvistaisi sitä ostamalla vähemmän arvokkaita lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis.

Ihmiset elävät kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos he kuvittelevat että lapset eivät vertailisi koko ajan keskenään saamaansa kohtelua perheen siellä tai kavereiden kesken.

Totta hitossa he vertailevat, jne. Tämä on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannattaisi ohittaa. Terveen itsetunnon kehitys vaatii myös niitä negatiivisten tunteiden käsittelyä. Vai leikkimälläkö sitä pitäisi opetella, että kun esim haetaan opiskelemaan vain osa saa sen haluamansa paikan ja kun haetaan työtä vain yksi saa sen paikan. Lapsuus tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja vanhemman loputon tehtävä tuottaa myös niitä pettymyksiä ja olla läsnä, kun lapsia näitä kohtaa. Ei jumalauta koko ajan voi miettiä miten saataisiin kaikille koko ajan kiva olo. 

Onko joulu kuitenkin se ajankohta jolloin niitä pettymyksiä tulisi opettaa?

Meillä ainakin elämä on tuottanut lapsille ihan riittävästi pettymyksiä, joten joulu ei mielestäni ole oikea aika niiden kokemiseen. Mutta ymmärrän, että toisilla perheillä niitä pettymyksiä pitää ehkä tuottamalla tuottaa, kun muuten elämä ei päähän potki. Mutta edelleen jouluna??

Omat vanhempani saivat iltatähden, kun olin jo teini. Hän oli tietysti lellittävä lapsi, sai paljon arvokkaampia lahjoja kuin me vanhemmat lapset. En ikinä ymmärtänyt sitä ja pidin hyvin epäreiluna. Toki muunkinlaista epäreiluutta oli perheessämme, ei pelkästään lahjojen muodossa, mutta tunnistan itsessäni edelleen toisinaan sen katkeruuden tunteen. Pieninkin sisarukseni on jo aikuinen ja olemme hyvissä väleissä, mutta edelleen ne epäreiluuden tunteet vaikuttavat suhteeseeni vanhempiani kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ohis.

Ihmiset elävät kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos he kuvittelevat että lapset eivät vertailisi koko ajan keskenään saamaansa kohtelua perheen siellä tai kavereiden kesken.

Okei, eli se uusin iPhone pitää ostaa kun kaikilla muillakin on? Meilläkin tämä iPhonen kerjuu vaihe oli ja sen saamiseen asetettiin ehdot, toinen täytti ne toinen ei . . . 

a) olisiko pitänyt hankkia se joka tapauksessa kummallekin?

b) olisko pitänyt jättää hankkimatta kummallekaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja molemmille 

Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.

Okei, eli teillä kasvatetaan lahjakeskeisyyteen? 

Joulu on ilon juhla, muun muassa, ja on ihan ok  ostaa lahjoja, jos siihen on varaa, Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä ankeuttamista, että edes juhlapäivänä ei saisi saada mitään tai iloita. Perheet, joissa on työtä ja terveyttä eikä isoja huolenaiheita, arvostavat varmasti yhdessäoloa ja ehkä vieraita joulupöydässä. Toisin sanoen ne, joilla on resursseja. Jotkut ovat aina tiukoilla ja juluun liittyvät hankinnat aiheuttavat menoja ja huolta. Toivottavasti ihmiset muistavat kotimaan lähimmäisiä tänä vuonna. Myös yksin asuvia, syrjäytyneitä, niitä maan hiljaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis.

Ihmiset elävät kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos he kuvittelevat että lapset eivät vertailisi koko ajan keskenään saamaansa kohtelua perheen siellä tai kavereiden kesken.

Totta hitossa he vertailevat, jne. Tämä on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannattaisi ohittaa. Terveen itsetunnon kehitys vaatii myös niitä negatiivisten tunteiden käsittelyä. Vai leikkimälläkö sitä pitäisi opetella, että kun esim haetaan opiskelemaan vain osa saa sen haluamansa paikan ja kun haetaan työtä vain yksi saa sen paikan. Lapsuus tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja vanhemman loputon tehtävä tuottaa myös niitä pettymyksiä ja olla läsnä, kun lapsia näitä kohtaa. Ei jumalauta koko ajan voi miettiä miten saataisiin kaikille koko ajan kiva olo. 

Ajatteletko oikeasti, että lapselle täytyy opettaa epäreilua kohtelua? Tottakai vastoinkäymisiä tulee, kaikkea ei aina saa, mutta epäreiluuttako on tarpeen kokea vanhemmiltaan? Ajattelen aivan eri tavalla. Kyllä meilläkin opetetaan negatiivisten tunteiden käsittelyä, mutta elämme myös tasavertaisina perheenjäseninä ja kohtelemme toisiamme tasapuolisesti. Vaadin sellaista kohtelua myös lapsilta enkä voisi vaatia, jos en itse toimisi myös niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kyllä ikinä ole pakettien lukumäärään kiinnitetty huomiota. Pääasia on ollut se, että lahjojen arvo on suunnilleen sama. Eikä koskaan ole kitinää kuulunut aiheesta, aika pienikin lapsi ymmärtää tuollaisen kun ikätasoisesti puhuu asiasta.

Lapsi on vähempi arvoisempi kuin toinen jos hänen lahjaan käyttää vähemmän rahaa? 

Ei tietenkään, mutta lapset itse ajattelevat usein hyvin konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihme jeesustelijoita ketju täynnä.

Totta hemmetissä muksut tarvitsevat lahjoja ja he myös vertailevat keskenään. Meillä aikoinaan keskusteltiin nämä lahja-asiat avoimesti lasten kasvaessa ja uskon, että traumoilta vältyttiin, kun lahjat pieneni/väheni heidän kasvaessa. 

Onko joku nyt kiistänyt sen ettei lapset tarvitse lahjoja ja ettei he vertaile keskenään? Traumoilla suurimmaksi osaksi vältytään kun lapsiin  on se keskusteluyhteys ja vanhempi on psyykkisesti saatavilla eikä sillä että mennään sieltä mistä on aita on matalin, ettei tarvitse lapsen kohdata, esim vertailua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja molemmille 

Mikäli meillä toimittaisiin näin niin lapsilla olisi kyllä joulut lahjaköyhiä. Pieni suku, joten muualta ei pahemmin lahjoja tule.

Meilläkin pieni suku, mutta koen lahjojen antamisen vaikeaksi siksi etteivät annetut lahjat ole sukulaislapsille mieluisia. Pitäisi olla puhelimia, tabletteja, pleikkareita jne, muuta lentävät kaaressa nurkkaan. On tullut sellainen olo ettei kannata antaa mitään kun se kuitenkin on vääränlaista.