Pitkä matka vapauteen..
Ollessani 19v. nuori nainen, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, elämääni ilmaantui ihminen, joka muutti elämäni suunnan aivan kokonaan. Mies oli liian täydellinen, ollakseen totta, mutta en sitä silloin tajunnut. Olin jo silloin käynyt läpi paljon asioita, mitä niin nuoren ei olisi tarvinnut tietää, joten mies tiesi, miten toimia saadakseen haluamansa...
Tästä alkoi painajainen, joka kesti kaiken kaikkiaan 9 vuotta. Käsitykseni elämästä vääristyi aivan täysin, elämän ilo katosi, itsetuntoni murrettiin pala palata. Ystävät katosivat, perhe ihmetteli sivusta katsoen...Lopulta olin jatkuvasti todistelemassa miehelleni, että minä olen " hyvä suomalainen nainen" .
Painajainen kävi todeksi itselleni kun olimme jo muuttaneet Afrikkaan, siihen asti itsepetos oli toiminut erittäin vahvasti. Yli kaksi vuotta taistelin pysyäkseni itse hengissä suojellakseni lapsiamme. Olin yksin keskellä köyhintä Afrikkaa, sairaan miehen valtakunnassa, olin oman kotini vanki, kirjaimellisesti. Kotimme muurien ulkopuolelle oli omat " sodat" käynnissä, mutta pahimmat ja veriset taistelut jouduin kestämään muurien sisäpuolella...
Pääsin pakenemaan! Suunnittelin sitä yli vuoden kunnes tilaisuus tuli... Selvisin takaisin Suomeen " takaa-ajettuna" kierrettyäni parin Euroopan maan kautta. Luulin vihdoinkin olevani vapaa ja ennen kaikkea turvassa lasteni kanssa, mites kävikään... Siitä on nyt 3,5 vuotta. Vasta nyt olen virallisesti vapaa! Viime vuodet olen saanut taistella viranomaisten kanssa täällä vapauteni ja turvallisuutemme puolesta. Joka puolella joutunut todistelemaan asioita, vähättelyn kohteeksi, korjaamaan viranomaisten selviä virheitä. Moni ihmettelee, miten olen pysynyt henkisesti kasassa ja vielä huolehtimaan, että lapseni tuntevat olevansa vihdoinkin turvassa. Vahvuuteni on lähtöisin vain ja ainoastaan siitä, että selvisin hengissä takaisin Suomeen ja toin lapsenikin mukana!
En kirjoita tätä ajatuksella " varokaa ulkomaalaisia" tms., En todellakaan! Kirjoitan tämän esimerkkinä kokemuksesta, jos joku joutuu kokemaan joskus jotain vastaavaa tai on kokenut. Mies on ulkomaalainen, mutta se ei ole pääasia tässä, hän on sairas narsisti. Järkyttäviä asioita voi tapahtua , en voi tajuta, mitä minun päässäni liikkui 9v. sitten, mutta niin vain kävi. Mutta virheistä oppii ja kauheistakin tilanteista selviää jos haluaa. Ennen kaikkea se voima selvitä pitää löytyä itsestä. Jos olisin luottanut viranomaisiin, en ikinä olisi selvinnyt hengissä takaisin Suomeen! Jos en olisi jaksanut täällä vääntää kättä viranomaisten kanssa ja vaatia oikeuksiani, olisin varmasti romahtanut lopullisesti.
Tämä kokemus ei myöskään tehnyt minusta katkeraa tai vihamaan joitakin asioita! Rakastan Afrikkaa ja aion mennä sinne jo tänä vuonna, mutta täysin omin ehdoin ja selustani turvaten. Teen kaikkeni lasteni ja oman turvallisuuden puolesta, olemme sitten Suomessa tai missä vain, mutta elämä jatkuu, vihdoinkin onnellisena!
Kommentit (7)
Moni olisi varmaan " jäätynyt" paikoilleen ja menettänyt toimintakykynsä, vielä kun niin erilaisella maaperällä olit.
Ei tarvitse vastata, mutta puhuit että huomasit jo kyllä alussa merkkejä miehessäsi, mutta et halunnut uskoa. Mitä nämä olivat konkreettisesti? Minkä tyyppisiä juttuja ja miten ne muuttuivat vuosien myötä?
dayanamam - Jos lukee jonkun lyhyen ja ytimekkään kuvauksen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, se osuu ja uppoaa tähän mieheen täysellisesti. Tosin en ollut kuullut koko aiheesta ennen kuin vasta kuukausia sen jälkeen kun palasin Suomeen. Se oli suuri helpoitus, koska olin vuosia etsinyt syitä ja vikoja itsestäni miehen käytökseen ja tapahtumiin. Jälkikäteen asioita selvitellessä, olin jo kolmas tai neljäs uhri, kaikkien kanssa hän oli käynyt samat kuviot läpi, pahenemalla kerta kerrasta...
Lapsillani on vanhempi sisarus, " löysin" heidät yli vuosi sitten ja olemme äidin kanssa läheiset ystävät ja hän on ollut suuri apu ja tuki minulle/meille ja olen siitä erittäin kiitollinen! :)
Tämä on mielenkiintoinen aihe, sillä liian moni nainen kuvittelee toisesta kulttuurista olevan puolisonsa " outojen piirteiden" johtuvat siitä toisesta kulttuurista, eikä osaa edes ajatella, että kyseessä onkin vain sairas, esim. juuri narsistinen ihminen.
Jos kiinnostaa, niin luepa Kata Kärkkäisen kirja " Jumalasta seuraava" . Kirja kuvaa miehen ja naisen parisuhdetta, ja narsistista persoonallisuushäiriötä. Suosittelen!
Niin hirveän väännön olet täällä kotimaassa joutunut kaiken muun kamalan päälle käymään, etten usko kovin monen kestävän vastaavaa! Vaikka edelleen on vaikeaa, niin kuitenkin pahin on ohi.. Olet ihan oikeasti hirveän vahva ihminen, vaikkei ehkä itsestä aina siltä tunnu..
T. Jenni (ja kiitos tosi paljon viimeisestä..)
Ja onnea ja jaksamista sinulle jatkossakin. Vaikeat kokemukset eivät aina katkeroita ja on tosi hienoa, että pystyt näkemään elämän positiiviset puolet. Vilpitön ihailuni, olet rautainen nainen. :)