Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80luvulla ihan yleistäkin että lasta vähäteltiin tai moitittiin jos sanoi vaikka että tomaatti sattuu suuhun tai villahousut kutittaa
19.11.2024 |
IKINÄ en pakottaisi omaa lasta syömään mitään mikä sattuu suuhun tai pukemaan mitään mikä kutittaa.
Kommentit (164)
En tiedä oliko yleistä, mutta meillä ainakin kaikki ei-toivottu käytös kuitattiin "esittämisenä", "huomion kerjäämisenä" tai "olevinaan olemisena".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kaverit on kertoneet, että noin tehtiin, joten varmaan se oli aika yleistä. Meillä ei, enkä omiakaan lapsia ole pakottanut mitään syömään, tai vähätellyt tai moittinut, jos jokin ei ole maistunut tai on kutittanut.
Nykylapsilla jää kyllä osa arvokkaista ruokamuistoista kehittymättä. :) Olen itse syntynyt 70-luvun alussa ja kun meidän luokka piti luokkakokouksen joku vuosi takaperin, niin antaumuksella muistelimme juuri hirveitä kouluruokailukokemuksia. Jokainen muisti munuaispadan, ja pöydässä istuttamisen jos ei pystynyt syömään jotain ruokaa esim. allergian takia. Tietenkään sanaa 'allergia' ei silloin maaseudulla tunnettu. Laktoosi-intoleranteille vaan naureskeltiin, kun niillä oli aina kiire vessaan.
Itse ostin pojilleni Ruskovillatuotteita, kypärätkään eivät kutittaneet.
Olin allerginen lapsi ja sain tehdä ruokani itse, kun ei äiti minua varten alkanut erikseen tekemään. Eikä mua synttäreillekään kutsuttu, kun se olisi ollut niin hankalaa tehdä tarjottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko yleistä, mutta meillä ainakin kaikki ei-toivottu käytös kuitattiin "esittämisenä", "huomion kerjäämisenä" tai "olevinaan olemisena".
Totta. Oma äitini totesi aina kun itkin, että se oli "tekoitkua". Muistan kyllä hyvin, että tajusin ennen kouluikää, että äidille ei kannata mitään kertoa ja kyyneleet on paras piilottaa.
Vierailija kirjoitti:
No tuskin, Kyllä ainakin äidit ovat aina tunteneet omat muksunsa ja etsineet näille sopivat kamppeet ja syöttäneet ruokaa, joka tenavalle maistuu.
Mitä vittua nyt taas. Olen syntynyt 1970-luvulla ja mun lapsuudessa ei tuollaista kiltteyttä vanhemmiltani tullut. Lautanen aina tyhjäksi, tykkäsi tai ei. Se oli sen ajan tapa, ei vain meillä. Samoin vaatteet - ostettiin mihin oli rahaa, eikä sitä mikä mukavimmin sopi. Valikoimat oli jotain ihan muuta kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin, Kyllä ainakin äidit ovat aina tunteneet omat muksunsa ja etsineet näille sopivat kamppeet ja syöttäneet ruokaa, joka tenavalle maistuu.
#ällöäitimyytti
Pyh. Kyse on normiäideistä, eikä mistään myyteistä. Sairaat sadistiyksilöt ovat sitten ihan oma lukunsa. Muistan jo 70-luvulta, että sain syödä esim. kaalikääryleistä vain täytteet. Inhottavat kaalit kipattiin iskän lautaselle.
Pyh, sinä sait = kaikki muutkin sai?
Joo, kaikki äidit oli 70-luvulla niitä pullantuoksuisia kotiäitejä jotka teki viideksi sen ruuan kun isät pääsi töistä.
- avainkaulalapsi
Ja kaikki me synnyttiin haluttuina ja rakastettuna.
- vahinko vuodelta -76
Onpas täällä suvaitsevaisia porukkaa. Heti jos joku ei allekirjoita sitä, että ennen oli kaikki ihan päin helvettiä ja nykyään kyllä on kaikki tositosi hyvin sen kun vaan roikutaan vauvapalstalla aamusta iltaan ja lyödään lapsille medialaitteet kouraan, niin armoton ruoskiminen alkaa. Eikös teidän just pitäisi olla niitä kaiken suvaitsevia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mikään ihme, että nykyään eletään tällaisessa dystopiassa jos lähes kaikkialla on tuollaisia kokemuksia. Mä en edes ymmärrä miten joku "sattuu" suussa ellei kyse ole josta super tulisesta tai angiinasta jos nielaisu sattuu. Jos villahousut kutitti, niin äiti sanoi, että "mä tiedän, mutta siellä on niin kylmä ja kyllä se kutina loppuu" ja oli ihan oikeassa. Jos oli jotain ruokana mistä ei tykännyt niin sitten syötiin vähemmän ja toivottiin, että tilanne korjautuu iltapalalla. Vihanneksia ja muita mistä ei tykännyt, piti silti välillä maistaa jos vaikka mieli olisi muuttunut. Ikinä en missään törmännyt siihen, että ketään olisi pakotettu syömään jotain mille on allerginen paitsi jos kyseessä oli henkinen allergia. Mitään angsteja mulla ei ole, mun mielestä mulla oli ihan onnellinen lapsuus ja äiti oli ja on edelleen mun mielestä maailman paras äiti. Isä myös. Musta kasvoi henkisesti ja fyysisesti tasapainoinen ihminen joka on tyyt
Niin no kai tuo helvetti realisoitui juuri niiden aistiyliherkkien kohdalla, ei teidän, jotka ette edes tiedä, miltä tuntuu kun ruoat sattuu suuhun. Tai joilla se villahousujen kutina tosiaan loppui, eikä tuntunut jatkuvasti siltä, että on käärittynä piikkilankaan. Kai ne ongelmat on kohdistuneet juuri niihin lapsiin, jotka eivät ole taipuneet noihin oletettuihin muotteihin.
80-luvulla syntyneenä autistina tiedän tästä jotain. Mun vanhemmat onneksi ymmärsi mua (varmaan kun toinen vanhempi oli itse samanlainen), mutta muu maailma tosiaan ei. Ja kun mitään tietoa ei ollut siitä, miksi jotkut oli erilaisia sillälailla kuin minä, niin kyllä se koko erilaisuus yritettiin kiistää - että ei se ole mahdollista, että se ruoka sattuu suuhun, vaan lapsi on vaan huonotapainen ja nirso ja uppiniskainen, ja pitää laittaa kuriin. Vieraat aikuiset yritti vielä kahta kauheammin alistaa, kun mun vanhemmat ei heidän mielestään tehnet sitä tarpeeksi, ja totta kai heidän mielestä kaikki mun arkuus, pelokkuus, yliherkkyys jne. johtui muka kurin puutteesta.
Otan osaa kaikille huonoista vanhemmista kärsineille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on ollut ankea lapsuus jengillä. Legotkin patterin välissä ja ainoa ikkuna metsään päin. 😂
Kyllä vähäteltiin ja uhkattiin heti laittamisella kasvatuslaitokseen jos sanoi tai teki jotain väärää. Tunteiden näyttäminen oli täysin kielletty ja sanottiin vaan että tulee päähänpotkituksi jos on jotenkin heikko. Tämän seurauksena Itsetunto oli erittäin huono. Ja töitä pitää tehdä nykyäänkin kun hullu kun tuntee muuten olevansa arvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mikään ihme, että nykyään eletään tällaisessa dystopiassa jos lähes kaikkialla on tuollaisia kokemuksia. Mä en edes ymmärrä miten joku "sattuu" suussa ellei kyse ole josta super tulisesta tai angiinasta jos nielaisu sattuu. Jos villahousut kutitti, niin äiti sanoi, että "mä tiedän, mutta siellä on niin kylmä ja kyllä se kutina loppuu" ja oli ihan oikeassa. Jos oli jotain ruokana mistä ei tykännyt niin sitten syötiin vähemmän ja toivottiin, että tilanne korjautuu iltapalalla. Vihanneksia ja muita mistä ei tykännyt, piti silti välillä maistaa jos vaikka mieli olisi muuttunut. Ikinä en missään törmännyt siihen, että ketään olisi pakotettu syömään jotain mille on allerginen paitsi jos kyseessä oli henkinen allergia. Mitään angsteja mulla ei ole, mun mielestä mulla oli ihan onnellinen lapsuus ja äiti oli ja on edelleen mun mielestä maailman paras äiti. Isä myös. Musta kasvoi henkisesti ja fyysisesti tasapainoinen ihminen joka on tyyt
Jos on kuiva,herkkä ja atoppinen iho niin se kutina ei lopu! En pysty vieläkään pitämään vaikka villalapasta kädessä,siis niin että roikotan sitä sormissa.
Myöskään laktoosi--intoleranssi ei parantunut maidon pakkojuottamisella.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä suvaitsevaisia porukkaa. Heti jos joku ei allekirjoita sitä, että ennen oli kaikki ihan päin helvettiä ja nykyään kyllä on kaikki tositosi hyvin sen kun vaan roikutaan vauvapalstalla aamusta iltaan ja lyödään lapsille medialaitteet kouraan, niin armoton ruoskiminen alkaa. Eikös teidän just pitäisi olla niitä kaiken suvaitsevia?
Mitä ihmettä nyt taas? Kai siitä nyt sanotaan, jos joku väittää, että mitään tuollaista ei kasarilla ollut, kun hän ei oo ite kokenut. Ei se oo sitä, ettei allekirjoita että ennen oli kaikki päin helvettiä, vaan se on sitä, että kiistetetään toisten kokema todellisuus.
On ihan ok sanoa, että ei meidän kodissa pakotettu syömään, kuin sanoa, et höpö höpö, kun meidän kodissa ei pakotettu syömään niin ei kyllä varmasti kenenkään muunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa vuodesta 2024? Päiväkodissa on maistamispakko, jokainen ottaa sitä tomaattia ja jos ei maista, niin menee nälkäisenä nukkumaan eikä saa välipalaa. Sama toistuu päivästä toiseen. Kurahousut on pakko pukea, vaikka ne olisi hankalat, kukaan ei sano, että OK, ole ilman, jos ne tuntuu pahalta päällä.
Se että kannustetaan maistamaan, on eri asia kuin se, että istutetaan kolme tuntia jäähtyneen ruokalautasen äärellä kakomassa.
Kannustetaan? Pakotetaan maistamaan, koska jos et maista, et saa välipalaa. Mitä hiton kannustusta on se, että pakotetaan lapsi syömään 1/4 tomaattia ja jos et sitä syö, niin tomaattia ilmestyy lautaselle ihan jokaisella aterialla.
Oma lapsi ei ole saanut päiväkodissa välipalaa kohta 4 kuukauteen "kun se ei syö lounasaikaan lautasta tyhjäksi". Nykyisin menen päiväkodille voileipää ojentaen, jotta lapsi jaksaa kotimatkan ilman nälkäitkua.
Muistan kyllä istuneeni lautasen edessä tovin jos toisenkin, kun läskisoosi ei tahtonut mennä alas. Pöydässä oli oltava niin kauan, että lautanen oli tyhjä. Muistan myös, että minut heitettiin talvipakkasella yöpaidassa yön pimeyteen miettimään käytöstäni ja pahoja tekojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin aloitin aika monta kertaan lauseen minä en ikänä, ennen kuin minulla oli lapsia.😂
Olet ääliö. Mun lapset on jo aikuisia enkä kiristänyt ja uhkaillut heitä ruoalla tai pakottanut pukemaan huonolta tuntuvia vaatteita. Miksi ihmeessä edes olisin?
No kuka tässä nyt muita haukkuu?
Kyllä minä olen "uhkaillut" että ruokaa pitää ainakin maistaa, muuten ei voi ikinä tietää jos vaikka tykkäisikin jostain. Uhkailua? Kiristämistä? Saako makeaa jos ei ensin syö mitään? Kyllä mä aika useinkin taidan kiristää. "ensin on tehtävä näin, ennen kuin voi tehdä näin".
Ja huonolta tuntuvat vaatteet? Vaatteiden pitää olla säänmukaiset. Jos tenavaa vituttaa toppahaalari, niin mikä on vaihtoehto? Sukkahoususillaan -10 asteen pakkasella päiväkotiin?
Aivan kaikesta ei voi neuvotella. Seuraavat toppahaalarit voi hankkia erimalliset tai vaikka housut ja takki erikseen, mutta jos sillä hetkellä on se yksi vaihtoehto tarjolla ja ulkona pakkasta niin ei vaan ole vaihtoehtoja. Kaikesta ei voi aina neuvotella ja pieni epämukavuuskin kuuluu elämään. Harmi kyllä, kaikesta kun neuvottelee, niin kohtapuoliin on käsissä pieni narsistinalku, joka ei neuvottelematta tee yhtään mitään, ei edes koululäksyjä. Kun ei huvita, tuntuu ikävältä, niin ei mun tarvi.
Sentään en pakota lapsia syömään lautasta tyhjäksi, kuten minut pakotettiin.
Ja siltikin Suomessa vihataan vanhuksia panemalla ne julkisiin ja yksityisiin hoitokoteihin kostoksi omista lapsuudentraumoistamme.