Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilta lapsi huostaanotettu muista kuin vanhemmuudesta johtuvista syistä
18.11.2024 |
Olen aivan lohduton. Tänään jouduin tekemään päätöksen että rakas lapseni huostaanotetaan. Hänellä oli avohuollon sijoitus, eli vapaaehtoinen sijoitus, kuntoutusyksikköön jossa oli puolisen vuotta. Takana diagnoosiin liittyvät isot haasteet ja koulupudokkuus. Olin täysin keinoton ja uupunut. Sijoitus teki hyvää ja suunta on ollut huimasti ylöspäin, koulussakin saa ysejä ja kymppejä kun pääsi erityisen tuen piiriin. Akateemiset taidot ovat huikeat, vaikka toiminnanohjaus ja tunnetaidot tarvitsevat harjaantumista ehkä läpi elämän.
Nyt avohuollon sijoitusaika tuli päätökseen ja seurauksena olisi ollut kotiinpaluu ilman yhtä vahvaa tukea. Itse olen työssäkäyvä yksinhuoltaja toisellekin lapselle. Sijoituksen jatkumisen ehtona oli huostaanotto. Tein päätöksen luopua huoltajuudesta jotta lapseni saa jatkoa vielä edes kevääseen asti samassa tutussa paikassa.
Olin palaverissa reipas ja hyväntuulinen - huumorintajuinenkin olen usein vaikka olisi vaikea paikka. Kun halasin lastani ja lähdin palaverista, otin pyöräni ja ajoin läheiseen metsään ulvomaan tuskasta ja itkemään silmät päästäni, räkä nenästä valuen ilman että viitsin edes pyyhkiä. Että tämäkin piti kokea ja nähdä.
Elämä ollut itsellänikin pelkkää traumaa lapsuudesta asti, olen myös ollut huostaanotettu itsestäni riippumattomista syistä. Kaikki on ollut räpiköintiä ja nenä on hädintuskin pysynyt pinnalla. Perusasiat on silti kunnossa koulutusta ja ulkoisia puitteita ajatellen. Yhden lapsen olen jo kasvattanut aikuiseksi ja hän valmistuu pian yliopistosta.
Onneksi on vapaapäivä, en olisi työkykyinen. En edes ymmärrä miten olen selviytynyt haastavassa työssäni koko saakelin vuoden hymyillen ja reippaana. En käytä alkoholia, mutta nyt tekisi mieli juoda pää täyteen.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vähän vastaavaa kokeneena: olin pienessä sievässä muutaman viikon, sen jälkeen itkin n. vuoden joka päivä (selvin päin), nyt tapahtumista on pari vuotta ja olen pikku hiljaa piristymässä takaisin elämään ja toimintakykyinen. Kyseessä oli pieni lapsi ja imetin vielä, eli sinänsä menetys oli rajumpi
Sinun kohdallasi taisi olla kyseessä poika. Monella on täysin harhainen kuvitelma siitä, että nainen voisi kasvattaa poikalasta ilman miehen tukea. Ei voi, viimeistään murrosiässä homma räjähtää käsille, jos pojalla ei ole kunnollista miehen mallia ja kuria
Ymmärrän tuskasi täysin, mutta uskon myös, että tuo on sinulle itsellesi turvallisempi ja parempi vaihtoehto
Olen tavannut myös tuollaisia aikuisia miehiä, joilla on korkea suorituskyky, mutta myös korkea aggressiivisuus ja huonot sosiaaliset taidot. Heidän elämänsä on parhaimmillaan miesvaltaisessa työssä. Naisten kanssa eivät tule toimeen, eikä kaikkien tarvi
Miten voit verrata itseäsi ja ap:ta? Mikä muu syy kuin nimenomaan vanhemmuudesta (sen puutteesta) johtuva muka selittäisi imeväisikäisen lapsen huostaanoton? Ja vielä väität että sinun menetyksesi oli jotenkin vielä rajumpi kuin ap:n?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, että meillä edessä sama, jos asiat eivät etene. Voimia sinulle ap. Haluaisin myös tietää, miten selvitä, mitä lastensuojelun toimia onkaan tulossa.
Älä pelkää. Sinun tai lapsesi ei tarvitse olla objektejaa jolle vain tapahtuu asioita. Saat, ja on toivottavaa, että olet aktiivinen toimija. Kaikki tekeminen tähtää lapsen hyvinvointiin ja siihen että lapsi voi palata kotiin paremmassa kunnossa. Minulta kysellään jatkuvasti, tiedotetaan, huomioidaan. Mitenkään en ole sivuutettu äitinä. Sydäntä lämmitti kuulla että olen hyvä äiti ja kotimme on hyvä. Jokainen lasussa työskentelevä tietää miten sydäntäraastavaa vanhemman on myöntää että oma kyky ja osaaminen ei enää riitä, vaan lapsi tarvitsee monialaista tukea.
Ap
Teit oikein, jos lapsi voi paremmin. Kahden erityisnuoren yksinhuoltajana tiedän todellakin, millaiseksi toivottomaksi taisteluksi elämä voi pahimmillaan mennä. Ole armollinen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein, jos lapsi voi paremmin. Kahden erityisnuoren yksinhuoltajana tiedän todellakin, millaiseksi toivottomaksi taisteluksi elämä voi pahimmillaan mennä. Ole armollinen itsellesi.
Kiitos! Paljon, paljon voimia teille myös.
Ap
Missä laissa on määritelty avohuollon sijoituksen kesto? Miksi ei voitu muka jatkaa avohuollon sijoituksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle ap. Näit mikä on lapsellesi parasta ja toimit sen mukaan. Teit oikein. Miten nuori itse asian otti?
🇺🇦🇮🇱
Ap on edelleen huoltaja. Toki huostaanotetun lapsen asioista ja tiharjoitteluista päättää sosiaalityöntekijä viime kädessä, mutta kotiharjoittelut voi sopia vaikka joka viikonlopuiksi ja lommilla pitempiä aikoja. Wilma tunnukset on vanhemmalla edelleen ja joka palaverissa vanhempi on mukana. Voit myös vierailla laitoksessa ja käydä viikollakin lapsen kanssa viettämässä aikaa yksikön ulkoopuolella ja lapsi voi käydä kaveriajoilla kotona vaikka joka päivä.
Mitä mieltä lapsi on huostaanotosta? Viihtyykö hän laitoksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus sinulle. Olet tehnyt parhaan mahdollisen päätöksen niillä tiedoilla jotka sinulla tällä hetkellä on. Enempään ei tarvitse pystyä. Lapsi on edelleen rakas ja edelleen sinun. Tuostakin selviää, vaikka nyt tuntuu lohduttomalta. Kun lapsesi kasvaa ja pääsee elämään kiinni, tuo ajanjakso on vain yksi muiden joukossa. Näin meillä kävi.
Alue: Aihe vapaa
Kato ittees perseeseen. Ja syvälle!