Te joilta lapsi huostaanotettu muista kuin vanhemmuudesta johtuvista syistä
Olen aivan lohduton. Tänään jouduin tekemään päätöksen että rakas lapseni huostaanotetaan. Hänellä oli avohuollon sijoitus, eli vapaaehtoinen sijoitus, kuntoutusyksikköön jossa oli puolisen vuotta. Takana diagnoosiin liittyvät isot haasteet ja koulupudokkuus. Olin täysin keinoton ja uupunut. Sijoitus teki hyvää ja suunta on ollut huimasti ylöspäin, koulussakin saa ysejä ja kymppejä kun pääsi erityisen tuen piiriin. Akateemiset taidot ovat huikeat, vaikka toiminnanohjaus ja tunnetaidot tarvitsevat harjaantumista ehkä läpi elämän.
Nyt avohuollon sijoitusaika tuli päätökseen ja seurauksena olisi ollut kotiinpaluu ilman yhtä vahvaa tukea. Itse olen työssäkäyvä yksinhuoltaja toisellekin lapselle. Sijoituksen jatkumisen ehtona oli huostaanotto. Tein päätöksen luopua huoltajuudesta jotta lapseni saa jatkoa vielä edes kevääseen asti samassa tutussa paikassa.
Olin palaverissa reipas ja hyväntuulinen - huumorintajuinenkin olen usein vaikka olisi vaikea paikka. Kun halasin lastani ja lähdin palaverista, otin pyöräni ja ajoin läheiseen metsään ulvomaan tuskasta ja itkemään silmät päästäni, räkä nenästä valuen ilman että viitsin edes pyyhkiä. Että tämäkin piti kokea ja nähdä.
Elämä ollut itsellänikin pelkkää traumaa lapsuudesta asti, olen myös ollut huostaanotettu itsestäni riippumattomista syistä. Kaikki on ollut räpiköintiä ja nenä on hädintuskin pysynyt pinnalla. Perusasiat on silti kunnossa koulutusta ja ulkoisia puitteita ajatellen. Yhden lapsen olen jo kasvattanut aikuiseksi ja hän valmistuu pian yliopistosta.
Onneksi on vapaapäivä, en olisi työkykyinen. En edes ymmärrä miten olen selviytynyt haastavassa työssäni koko saakelin vuoden hymyillen ja reippaana. En käytä alkoholia, mutta nyt tekisi mieli juoda pää täyteen.
Kommentit (29)
Paljon haleja ja voimia sinulle! Rankka juttu!
Vähän vastaavaa kokeneena: olin pienessä sievässä muutaman viikon, sen jälkeen itkin n. vuoden joka päivä (selvin päin), nyt tapahtumista on pari vuotta ja olen pikku hiljaa piristymässä takaisin elämään ja toimintakykyinen. Kyseessä oli pieni lapsi ja imetin vielä, eli sinänsä menetys oli rajumpi
Sinun kohdallasi taisi olla kyseessä poika. Monella on täysin harhainen kuvitelma siitä, että nainen voisi kasvattaa poikalasta ilman miehen tukea. Ei voi, viimeistään murrosiässä homma räjähtää käsille, jos pojalla ei ole kunnollista miehen mallia ja kuria
Ymmärrän tuskasi täysin, mutta uskon myös, että tuo on sinulle itsellesi turvallisempi ja parempi vaihtoehto
Olen tavannut myös tuollaisia aikuisia miehiä, joilla on korkea suorituskyky, mutta myös korkea aggressiivisuus ja huonot sosiaaliset taidot. Heidän elämänsä on parhaimmillaan miesvaltaisessa työssä. Naisten kanssa eivät tule toimeen, eikä kaikkien tarvitsekaan
Et sinä kai huoltajuudesta ole luopunut? Miksi olisit?
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Paljon voimia. Ajattelit lapsesi parasta etkä omaa itseäsi. Pyyteetön teko. Toivottavasti lapsesi toipuminen jatkuu hyvin. Olet edelleen äiti lapsellesi, vaikka asuu muualla. Kaikkea hyvää elämääsi!
Huoltajuus sinulla edelleen. Saat tavata lastasi ja hän voi käydä kotiharjoitteluissa ja lomilla. Jos lapsen tilanne muuten parantunut, se on hyvä asia. Pysy lapsesi tukena, tämäkin vaihe menee vielä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Ap ei ole enää huoltaja eikä hänellä ole lapseensa enää minkäänsortin päätäntävaltaa. Lapsen huoltaja on hänen hyvinvointialueensa. Ap n vaatimuksilla tai mielipiteillä ei ole enää helkatinkaan väliä ja parempi niin.
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Provoillaan taas aiheella, josta ei tiedä mitään.
Missä lasten isät ovat? Ilmeisesti toinen isä on normaali ja toinen oli sitten se jännittävä kalju tatuoitu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Ap ei ole enää huoltaja eikä hänellä ole lapseensa enää minkäänsortin päätäntävaltaa. Lapsen huoltaja on hänen hyvinvointialueensa. Ap n vaatimuksilla tai mielipiteillä ei ole enää helkatinkaan väliä ja parempi niin.
Kyllä huostaanotetun huoltajasuus on edelleen sillä jolla olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Ap ei ole enää huoltaja eikä hänellä ole lapseensa enää minkäänsortin päätäntävaltaa. Lapsen huoltaja on hänen hyvinvointialueensa. Ap n vaatimuksilla tai mielipiteillä ei ole enää helkatinkaan väliä ja parempi niin.
Aika kovaa puhetta, kuulostaa tiketiltä helvettiin.
Pelottaa, että meillä edessä sama, jos asiat eivät etene. Voimia sinulle ap. Haluaisin myös tietää, miten selvitä, mitä lastensuojelun toimia onkaan tulossa.
Ei huostaanotto tarkoita että olet menettänyt huoltajuuden. Aivan eri asia . Olet edelleen huoltaja
T. Sossu
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotto tarkoita että olet menettänyt huoltajuuden. Aivan eri asia . Olet edelleen huoltaja
T. Sossu
Niinkö? En tiennyt. Tämä tietysti lievittää tuskaa hieman. En oikein ymmärrä mitään tuon juridiikasta. Kiitos että oikaisit.
Ap
Kiitos teille muillekin jotka pystyitte kokemaan empatiaa. Olen kiitollinen jokaisesta kauniista sanasta ja ajatuksesta.
Ap
Huostaanotto ei poista huoltajuutta. Se antaa hyvinvointialueelle päätäntävallan sellaisissa asioissa, jotka olennaisesti liittyvät huostaanoton tarkoitukseen. Päätökset pitää silti mahdollisuuksien mukaan tehdä huoltajia kuullen ja yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa.
Asiat on kunnossa, lapsi voi paremmin, miksi tehdä itselleen siitä kriisi, sä oot toiminut oikein. Ihmisten pitäisi olla ylpeitä niistä hyvistä päätöksistä mitä tekee lapsensa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaanotossa kyllä huoltajuudesta luovuta.
Ap ei ole enää huoltaja eikä hänellä ole lapseensa enää minkäänsortin päätäntävaltaa. Lapsen huoltaja on hänen hyvinvointialueensa. Ap n vaatimuksilla tai mielipiteillä ei ole enää helkatinkaan väliä ja parempi niin.
Voi huostaanotetun alaikäisenkin asioissa vanhempi olla mukana edelleenkin. Ei sijoituspaikka tee kaikkia lasta koskevia päätöksiä kysymättä vanhemman mielipidettä/lupaa joistakin terveyteen liittyvistä asioista tai esim. kouluun tarvittavista kuvausluvista jne. Yhteistyö lapsen asioiden kuntoon saamiseksi voi jatkua huostaanotosta huolimatta. Sijoituspaikat eivät edes saa lapsesta juuri mitään tietoa ja vanhempana voi olla mahdollisuus kertoa niitä asioita, mitkä auttaa ja tukee lasta voimaan paremmin. Lapsen sitten joko saa takaisin kotiin tai hän saattaa siirtyä jälkihuoltoon täysi-ikäistyttyään, mikäli haluaa ottaa sen tuen vastaan.
Ja siis kysymäni piti että miten te saman kokeneet jaksoitte henkisesti?
Ap