plussat ja miinukset 3,5 vuoden ikäero?

Ikäero 3v4kk. Esikoinen odotti kovasti vauvan syntymää ja oikein mukavasti on mennyt nämä ekat 3kk. Esikolla oli kyllä uhmaa jo ennen vauvan syntymää ja sitä on edelleenkin, mutta vauvalle hän ei ole yrittänyt tehdä mitään.



Olemme toki myös ajatelleet asiaa ja yrittäneet järjestää niin, että vauvan nukkuessa äiti tekee yhdessä isomman kanssa isojen juttuja ja välillä äiti käy isomman kanssa kahdestaan kaupassa tai jossain. Isä otti enemmän vastuuta esikoisesta jo odotuksen loppupuolella, joten vauvan tulo ei päivittäisissä toimissa aiheuttanut juurikaan muutosta hänen päiviinsä.



On myös korostettu sitä, kuinka vauva tykkää isoveljestään ja kehuttu, kuinka hieno isoveli hän on. Poika leikkii välillä pitkäänkin itsekseen ja osaa tehdä monia asioita itse sekä tuntuu ymmärtävän, että vauva tarvitsee välillä äitiä, mutta äiti tulee hänen luokseen heti kun pääsee. Tietysti tärkeää, että hänen annetaan myös olla pieni eikä vaadita liikoja. Meillä esikoinen jatkoi tutussa hoitopaikassa kolmena päivänä viikossa ja se tuntuu monelta kantilta ajatellen tosi hyvältä ratkaisulta (mm. äidille lepoa päivällä rikkinäisten öiden jälkeen ja isommalle kavereita ja toimintaa sekä rauhallisia kotipäiviä).



Onnellista odotusta ja onnea uuteen elämäntilanteeseen kaikille! Tämä on oikein hyvä ikäero :-)



- tiukkis

Meillä on tytöillä juuri tuollainen ikäero. Minusta se on ihanteellinen =) Isompi on jo erittäin omatoiminen joten ei ole kahta puettavaa tms. Meillä vanhemmasta on myös ollut todella paljon apua vauvan hoidossa esim. olen voinut käydä suihkussa, viemässä roskat jne. Isomåi ei ollut juuri lainkaan mustasukkainen vaan ymmärsi oikein hyvin, että vauva tarvii jonkin aikaa enemmän huomiota. Tytöistä alkaa olla toisilleen jo paljon seuraa ja leikkivät pitkijä aikoja keskenään kun nuorempi on nyt 1v.

Minä olen tyytväinen tähän ikäeroon ja onnellien siitä, että emme tehneet lapsia pienellä ikäerolla :)



Birdy

Eli poika oli 3v 3 kk, kun sisko syntyi. Alku oli hankaa...poika ei osannut pukea, ei syödä, hyppi sohvalla, kun imetin jne. Kun kotiuduimme sairaalasta (minä melko huonokuntoisena), niin parin päivän päästä juoksi aina omaan huoneeseensa ja viskoi leluja seiniin. Kuin teini-ikäinen olisi asunut meillä.



Sen jälkeen on ollut melko paljon tönimistä ja tuuppimista. Nyt, kun sisko on jo reilun vuoden, niin jonkinlainen leikki alkaa jo sujua. Odottelen vielä, että pikkuinen oppisi puhumaan, niin ehkä sitten leikkisivät paremmin yhdessä.



Oman jaksamisen kannalta en olisi jaksanut välttämättä pienemmällä ikäerolla. Toisaalta olisi kiva, jos molemmat nukkuisivat yhtä aikaa päikkäreitä. Nyt se tapahtuu ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Sikäli pienemmällä ikäerolla ehkä on puolensa.



Meillä isompi käy 2x3h seurakunnan kerhoa. Sanoisin, että vieminen ja hakeminen on vauvan kanssa hankalaa, kun sotkee vauvan unirytmiä. Esikoinen tykkää kerhosta tosi paljon ja on kavereita vailla. Pitäisin itse ehkä ihanteellisena kahta kokonaista tarhapäivää viikossa, jos tarhapaikka on mahdollisuus säilyttää kerran. Osa-aikaisia päiviä en kannata, kun tuntuu, että sitten on koko ajan viemistä ja hakemista.



Esim. esikoinen kävi kesäkerhoa neljänä päivänä viikossa 3 h. Olin aivan puhki, kun sai joka aamu kiirehtiä viemään ja panikoida aamuehtimistä kahden lapsen kanssa. Eli minusta sopii hyvin, että välillä on päiviä, kun ei tarvitse lähteä minnekään tai oman aikataulun mukaisesti puistoon.



Voimia ja jaksamista! Meillä painitaan uniongelmien parissa ja väsyttää...ja lapset on ihania ja kyllähän kaikesta selviää, kun on pakko selvitä...tiukat aikataulut vaan kannattaa kahden pikkuisen kanssa unohtaa.

Itselläni on 3,5 vuotta nuorempi sisko. Äitini mukaan pikkusiskoni vauva-aika meni hyvin. Suurempia mustasukkaisuuskohtauksia ei ollut ja tosiaan olin jo sen verran omatoiminen, että äiti pääsi helpommalla. Yhteisiä leikkejä oli jonkin verran, mutta pääsääntöisesti leikimme omien kavereidemme kanssa koko lapsuusajan. Johtui luultavasti myös siitä, että molemmille oli tarjolla ikäistään seuraa naapurustossa. Muistan elävästi kertoja, kun en halunnut kavereideni kanssa ottaa pikkusiskoja mukaan leikkeihin ja pakoiltiin näitä " maanvaivoja" ;-).



Aikuisena tuolla ikäerolla ei ole kauheasti merkitystä ja olemme siskoni kanssa todella läheisiä. Selvästi olen kuitenkin edelleen isosiskon roolissa eli mielestäni emme ole koskaan pahemmin " kilpailleet" vaan olen ollut enemmänkin neuvojen ja ohjeiden antajan roolissa.



Itse kuitenkin päätin haluta lapset lyhyellä ikäerolla (2 v). Tottakai alku oli rankaa, kun esikoinen oli puolisen vuotta vielä vaipoissa vauvan synnyttyä, mutta muuten meni ihan hyvin. Teillä esikoinen jatkaa hoidossa, mikä on varmasti ihan hyvä juttu. Lyhyen ikäeron plussapuoli on se, että esikoinenkin viihtyy vielä kotona eikä kaipaa niin kovasti kavereita tms. Toinen plussapuoli on, kun nyt ruvetaan taas miettimään kesälomareissuja ja muuta perheen yhdessä tekemistä, on mielestäni hyvä, että lapset ovat pienellä ikäerolla. Heitä kiinnostavat hyvin pitkälle samat asiat eli molemmat saavat yhtä paljon irti esim. Muumimaailmasta tai Ti-Ti-Nallen talosta. Lisäksi harrastusasioissa pystyy yhdistää sisarukset eli viedä vaikka samaan jumppaan tai vastaavaan.



Mutta tosiaan ei tuo 3,5 vuottakaan ole mikään pitkä ikäero, joten tuskin sitä kannattaa murehtia. Muutenkin luulen, että kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa eli mitään ainoaa oikeaa tapaa tuskin löytyy ;-).

Tulossa toinen 3 ja puolen vuoden ikäerolla. Luulen, että ikäero on ihan sopiva, isompikin voisi olla. Itselläni kaksi pienempää sisarusta, toinen 4 vuotta nuorempi ja toinen 8 vuotta nuorempi ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen aina touhunnut enemmän tuon nuoremman kanssa yhteisistä kiinnostuksen kohteista johtuen. Meillä esikoinen odottaa jo kovasti sisarusta, mutta jännä silti nähdä, miten neiti reagoi vauvan tultua kotiin :) Ehkä sekin helpottaa, että kakkonen syntyy kesällä, onpahan muutakin tekemistä, kuin kiukuttelua ja mustasukkaisuuden virittelyä :)

Meillä on lapset 3,5 vuoden ikäerolla ja aluksi oli TOSI helppoa. Niin helppoa, etten meinannut todeksi uskoa... Isompi touhusi yksikseen paljon, jopa niin paljon, että välillä olin huolestua. Vein kuitenkin isompaa kerhoon ja siellä kävi edelleen mielellään ja muutenkin hänen rutiininsa pysyivät kutakuinkin samoina. Isompi oli aluksi äidin pikku apulainen: toi sideharsoa tai vaippaa ja auttoi muutenkin. Olisi varmaan tehnyt enemmänkin, jos olisin antanut.



Näin eleltiin n. 5kk ja sitten tuli syksy... ja kaikki muuttui. Isompi alkoi tosissaan osoittaa mustasukkaisuuttaan, oli äksy, kiukutteli meille vanhemmille paljon. Kertaakaan ei tuolloin vielä kiusannut pikkuveljeään vaan kaiken pahan olonsa kohdisti meihin vanhempiin. Järjestimme vuorotellen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa ja silloin kun vauva nukkui ja molemmat vanhemmat olimme kotona, teimme jotain mukavaa esikoisen kanssa.



Sitten tuli taas tasaantuminen ja isompi oli tosi innoissaan kaikesta, mitä pikkuveli oppi ja osasi. Hänestä tuli ylpeä isosisko:)



Nyt eletään sitä vaihetta että nuorempikin on jo 2v ja hänelläkin alkaa olla melkoisesti omaa tahtoa. Konflikteja tulee usein, joinain päivinä enemmän kuin toisina. Isompi on reilu 5v ja hänelläkin uhmaa, joten toistaiseksi meillä eletään rankinta aikaa ainakin lastenkasvatuksellisessa mielessä. Mutta ikäeroon olen tyytyväinen, pienempää en ainakaan olisi halunnut ja en nyt välttämättä kovin paljon isompaakaan.

Ja hyvin on mennyt. Ainoa, mikä isoasiskoa kiukuttaa on se, kun nuoremman allergioista johtuvat huudot vievät minulta voimat kokonaan ja aikaa esikoiselle ei jää niin paljon... Nyt tosin alkaa helpottaa, kun yöt ovat alkaneet sujua ja minä olen sitä myöten paljon paljon pirteämpi. :)

Kovasti tuo isompi tahtoo auttaa ja leikkiä pienemmän kanssa. Meidän nuorempi on nyt 7kk ja nauttii täysillä siskon antamasta huomiosta.

tyytyväinen olen ollut ikäeroon juuri siksi, että esikoinen on niin omatoiminen ja avulias. Välillä täytyy oikein muistuttaa neitiä, ettei tarvitse huolehtia pikku siskosta niin paljon, vaan että me vanhemmat kyllä huolehdimme molemmista lapsista niin kuin vanhempien täytyy.

Onnea kaikille vauvan saaville!