Tiedättekö sen reaktion kun ihminen jää kiinni valheesta ja onkin yhtäkkiä hyökkäävä ”ilman syytä”?

Kyllä minua ainakin v-tuttaa kun puhun totta ja toinen ei usko.

Onko sitten niin vaikea olla rehellinen parisuhteessa?

Kuten VVM Riikka Purra kyselytunnilla.

Vierailija wrote:

Kyllä minua ainakin v-tuttaa kun puhun totta ja toinen ei usko.

Mutta jos kukaan ei sano suoraan ettei usko toista. Se vain käy ilmi ihan todellisuudessa. On ihan faktoja mitä vastaan ei voi väittää mitään. Silti toinen reagoi oudosti, hyökkäävästi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä minua ainakin v-tuttaa kun puhun totta ja toinen ei usko.

 

Mutta jos kukaan ei sano suoraan ettei usko toista. Se vain käy ilmi ihan todellisuudessa. On ihan faktoja mitä vastaan ei voi väittää mitään. Silti toinen reagoi oudosti, hyökkäävästi.

No otetaanpa tapaus, minä sanon toiselle että tein asian A ja toinen puhuu siihen malliin kierrellen ettei tätä usko, lopuksi kuitenkin väittää että luottaa minuun täysin niin kyllä tuollainen valehtelu ainakin saa verenpaineet nousemaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä minua ainakin v-tuttaa kun puhun totta ja toinen ei usko.

 

Mutta jos kukaan ei sano suoraan ettei usko toista. Se vain käy ilmi ihan todellisuudessa. On ihan faktoja mitä vastaan ei voi väittää mitään. Silti toinen reagoi oudosti, hyökkäävästi.

No otetaanpa tapaus, minä sanon toiselle että tein asian A ja toinen puhuu siihen malliin kierrellen ettei tätä usko, lopuksi kuitenkin väittää että luottaa minuun täysin niin kyllä tuollainen valehtelu ainakin saa verenpaineet nousemaan.

Mitäs valehtelet

Ai niin kuin Kiina nyt? 

Hyökkäys on paras puolustus. Narsisti varsinkin peittää valheensa ylimitoitetuilla reaktioilla joilla pelästyttää toisen hiljaiseksi. 

Ärähtäminen kuulostaa rajojen pitämiseltä.

Kunioitatko muiden rajoja? Käsitteletkö konfliktit asiallisesti, vai liioitellen? Pistätkö vettä myllyyn? 

Enemmän ne joihin kalikka kalahtaa, alkaa v***uilla, kun tietävät, että nyt riitti. Saatetaan laittaa yksipuolista syyllistämistä ja suoranaista valhetta tulemaan aivan turhaan. Ei se mitään muuta. Jokaisella on oma totuutensa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä minua ainakin v-tuttaa kun puhun totta ja toinen ei usko.

 

Mutta jos kukaan ei sano suoraan ettei usko toista. Se vain käy ilmi ihan todellisuudessa. On ihan faktoja mitä vastaan ei voi väittää mitään. Silti toinen reagoi oudosti, hyökkäävästi.

No otetaanpa tapaus, minä sanon toiselle että tein asian A ja toinen puhuu siihen malliin kierrellen ettei tätä usko, lopuksi kuitenkin väittää että luottaa minuun täysin niin kyllä tuollainen valehtelu ainakin saa verenpaineet nousemaan.

Mitäs valehtelet

Mina osa lukea

Niin, miksi nähdä vaivaa ja alkaa ärhennellä, kun lopputulos on kuitenkin tiedossa?

Miehen taskusta löytyi kondomit, jotka "ilmaisnäytteitä". Siiten niitä pomppasi laukusta melkein silmille, kun kapsäkkiään tyhjensi matkan jälkeen. Ne olivat "kaverin" tietenkin.

Hirvittävä riita, mikä hämmästytti ennen kaikkea sillä, kuinka hiljaisesta, luotettavana pitämästäni ja rauhallisesta miehestä kuoriutuikin räyhäävä ja henkeen ja vereen itseään puolusteleva huutava ja riehuva raukkis.

Kun asiaa aikamme vatkattiin, tokaisi vain kuinka oli suorastaan tehnyt minulle palveluksen ja hyvän työn, kun käyttää kortsuja. Tällainen toisesta huolta pitävä mies.

Kyllä minulla käämit paloi kun rehellisesti kerroin itseni syyllistävästä asiasta minkä olisin hyvin voinut jättää kertomatta ja näin välttää koko tilanteen ja minua alettiin vielä siinäkin valehtelijaksi päälle epäilemään. Tuli tunne että seuraavalla kerralla jätän kertomatta.

No se on lapsellista puolustautumista, jäi kiinni valheesta, yrittää vääristää koko jutun ettei tarvitsisi myöntää että valehteli, heittää jotain ihan omituista siihen sekaan.

Vierailija wrote:

Kyllä minulla käämit paloi kun rehellisesti kerroin itseni syyllistävästä asiasta minkä olisin hyvin voinut jättää kertomatta ja näin välttää koko tilanteen ja minua alettiin vielä siinäkin valehtelijaksi päälle epäilemään. Tuli tunne että seuraavalla kerralla jätän kertomatta.

Hyvä! Opit sinäkin ettei rehellisyys kannata, parempi vain salailla viimeiseen asti kun ei siitä mitään hyvää seuraa.

Vierailija wrote:

Hyökkäys on paras puolustus. Narsisti varsinkin peittää valheensa ylimitoitetuilla reaktioilla joilla pelästyttää toisen hiljaiseksi. 

Tähän vielä lisäksi se että tää valehtelija yrittää kääntää tilanteen tämän toisen syyksi tai alkaa syytellä tätä toista-tää kaikki on niin tuttua, pari eksää ollut tällaisia. 

Työpaikan juristi oli laatinut jonkinlaisen ohjeen joka osoitti täyttä perehtymättömyyttä itse aiheeseen ja kun sitten kyseltiin siltä että miten tämä nyt sitten käytännössä menee niin se otti hirveet pultit.  Tajusi itsekin mokanneensa mutta sen sijaan että olisi fiksannut ohjeen, tokaisi vaan että en nyt ehdi tässä koko päivää jankata, tehkää ohjeen mukaan ja sillä selvä. Noloa.  IHmiset oppivat laakista että ainakaan tältä ei kysytä koskaan neuvoa. 

Tuota käytöstä näkee palsta-inceleillä päivittäin. Naurettavaahan se on.

Miten käyttäydytte kun kerrotte miten asia on eikä teitä uskota, vaan sanotaan suoraan että valehtelet? Eikö se loukkaa kun sananne on täysin arvoton toisen silmissä, jota olette pitänyt läheisenä?

Rehelliselle "valehtelet" on yksi kaameimmista asioista mitä voi kuulla

Vierailija wrote:

Ärähtäminen kuulostaa rajojen pitämiseltä.

Kunioitatko muiden rajoja? Käsitteletkö konfliktit asiallisesti, vai liioitellen? Pistätkö vettä myllyyn? 

Enemmän ne joihin kalikka kalahtaa, alkaa v***uilla, kun tietävät, että nyt riitti. Saatetaan laittaa yksipuolista syyllistämistä ja suoranaista valhetta tulemaan aivan turhaan. Ei se mitään muuta. Jokaisella on oma totuutensa. 

Kyllä nyt vaan on olemassa ihan universaaleja totuuksia. Tää ”jokaisella on oma totuus/näkemys/tms” on oikein tyypillinen kommentti niiltä jotka katsovat etteivät koskaan tee mitään väärin, ei tarvi pyytää anteeksi tai mennä itseensä.