Jatkuva huono omatunto kaikesta
Juu ei tarvitse miettiä, että onko huonoja kokemuksia. On vaikka ja kuinka. Kotoa ja töistä ja kaikkialta. Tästä on nyt tullut ongelma, kun minulla on aina, siis aaaaaina ollut uniongelmaa. Siitä olen kiitollinen, että aina saan nukuttua. Mutta ajankohta onkin sitten asia erikseen. Eilen olin koko päivän hereillä ilman, että olin nukkunut minuuttiakaan yöllä. Iltapäivällä alkoi tuntumaan kuin takana olisi huonosti nukuttu yö. Ajattelin nukkua pienet iltapäiväunet. No nehän venähtikin sitten niin, etten saanut taas yöllä nukutuksi. MUTTA ison osan ajasta ei ole kyse mistään itse sotketusta rytmistä, vaan siitä, etten vain kykene nukkumaan vaikka väsyttäisi. Tulen myöhään illalla töistä kotiin, aivan uupuneena. Silti en välttämättä nuku yöllä ollenkaan. Eikä ole kyse siitä että joisin energiajuomia tmv. että aiheuttaisin sen itse. Uni ei vain tule. Ja kun uni ei tule, en jaksa mitään. En muista mitään, en jaksa mennä edes lähikauppaan. Olen totaalisen loppu siis. Lisäksi kärsin PMS-vaivoista (en juuri nyt), jotka kaatavat minut sänkyyn. Ihan hirveä väsymys jatkuvasti. Kipuja siellä sun täällä. Yleisesti vain aivan voimaton ja jotenkin kipeä olo. Tätäkin ollut aina. No nyt siihen asiaan, eli vaikka kärsin näistä kaiken maailman vaivoista niin silti tunnen ihan hirveän huonoa omatuntoa siitä, etten pysty esim. työskentelemään kun on kipuja, epämääräisiä oireita tai unettomuutta. Siis silloinkin, kun en saa edes palkkaa, tunnen tekeväni hirveää vääryyttä ja kuvittelen kuinka minulle ollaan vihaisia ja suunnitellaan minun heittämistä pihalle yms. Tunnen itseni luuseriksi, kun en jaksa suorittaa kuten muut. Henkiset murheetkin vievät yöunia ja sitten siitä tulee kierre. Tulen todennäköisesti tänäänkin olemaan pois töistä, koska en vain kykene fyysisesti kun en lepää säännöllisesti. Aina lepään, mutta mihin aikaan milloinkin. Mutta tämä huono omatunto kalvaa jatkuvasti ja on tosi raskasta tuntea tekevänsä jatkuvasti hirveitä vääryyksiä kaikkia kohtaan. Miten saisin ajatuksia vähän kirkkaammiksi??
Aloittaja palailee aiheeseen: minusta on "hauskaa" kuinka olen aivan selkeästi uupunut loputtomien velvollisuuksien takia, joita hoidan VAPAALLA. Kaikki merkit täyttyvät. En palaudu ikinä, en saa ikinä levätä. Fyysisesti voin maata sängyssä tai sohvalla, mutta mieleni ei lepää ikinä. Ei ole levännyt vuosiin. Johtuu vaativista asioista, joita minulle tulee loputtomasti. En halua sen tarkemmin selittää. Olen kuitenkin saanut niin vaativan kasvatuksen, etten kykene myöntämään uupumusta. Paitsi nyt. Ei kotona ikinä välitetty vaikka olisi ollut henkisiä ongelmia. Sairaalassa olisi saanut levätä. Muuten lepääminen oli jotenkin aina kauhea synti. Kukaan ei ymmärrä minua, koska ulkoisesti olen ihan terveen ja hyvinvoivan näköinen. Olen aina puhdas ja huoliteltu. Puhtaat vaatteet sun muuta sellaista. Ei kukaan ota jaksamisongelmaani vakavasti. Uupumustani.