Spirituaalisen narsismin on havaittu olevan yleisempää joogan ja meditaation harrastajilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihmisen peruslaatuinen valuvika on kuvitella itsestään liikoja ja pitää omia pierujaan kaikkein aromikkaimpina. Ei koske tietenkään aivan kaikkia, mutta todella monia. Joku hyvin mainitsikin, että henkisissä piireissä osa tekee elantonsa valaistuneina, jolloin tuo turahdus leviää sakeampana ilmoille. Henkisiin piireihin myös hakeutuu rikkinäisiä ihmisiä ja kun joku kertoo vähän elämän perusoppeja mitä koululaitos ei kerro, niin kevytluonteinen kultismi alkaa nousta mukaan kuvioon. Mikä taas edesauttaa ns. valaistuneen mesoajan itsetunnon karkailua korkeuksiin. 

 

Eli joku pieni totuus tuossa spirituaalisessa narsismissa varmaan on. Itse näen tuon vain pienenä osana ihmisen kokonaisvaltaista viallisuutta. 

 

Itsellä vähän koke

Oppimistahan tämä elämä on suurimmalla osalla. Osalla enemmän ja osalla vähemmän. Nuorena sitä helposti hairahtuu vähän vaikka mihin kun on energiaa poukkoilla, mutta vähänlaisesti tietoutta suitsimassa menoa. 

Eikä ollut tarkoitus halveerata amiksia vaan kuvata, ettei sillä viiteryhmällä ole niin väliä mistä niitä oppitunteja haetaan. Valoa ja iloa kaikille.

Itse olen spirituaalinen ja harrastan sekä meditaatiota että joogaa. Olen myös törmännyt näissä piireissä ilmiöön, että moni joka väittää olevansa spirituaalisia ei todellakaan elä moraalisesti ja muita kunnioittaen. Pahin narsisti, jonka olen tavannut esitti olevansa äärimmäisen henkinen, mutta oli patologinen valehtelija ja manipuloiva narsisti. 

Voisihan sitä sanoa ihan suoraankin ettei vain pidä joogan ja meditaation harrastajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse harrastanut joogaa pitkään ja käynyt retriiteillä ulkomailla. Kyllä joogaan liittyy ajattelua tietoisuuden avautumisesta ja yhteyden saavuttamisesta devine, eli jonkinlaiseen valoon ja pyhyyteen. Myös hatha joogaan liityen ( yamas, niamas) monet joogaa harrastavat julistaa noudattavansa joogista elämän tapaa, eli esittävät olevansa vähintään Jeesuksia. Seuraamalla tiettyjä sääntöjä ja ohjeita ( ei kahvia tms) kuvitellaan olevansa puhtaita ja parempia ihmisinä. Tämähän on täyttä puppua ja itse olen tavannut monta besser wisseriä, joiden taustalla on hoitamattomia traumoja, joita pitävät sääntöjen voimalla aisoissa. 

Minusta se on ihan hyvä, että on olemassa tällainenkin sääntökoulu. Askeettinen elämäntapa on hyvin lähellä sitä, mikä tekee ihmisen aidosti onnelliseksi. Psykopatia varmaan sitten se toinen, eli ei piittaa mistään muusta kuin itsestään

Psyykkisesti epävakaat ihmiset löytää myös uskonnoissa kodin nk. sääntöuskonnoista kuten Jehovalaisuus. Perinteinen hatha jooga on täynnä sääntöjä. Miten hengitän, miten syön ja ajattelua energian tasapainosta. Oikeastaan on ihan sama, mitä joogan valon löytäneet itse puuhailee. Ongelmallisempaa on joogaterapia ja traumafokusoitu jooga ym, joita markkinoidaan hoitona.