Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö sinkut kaipaa rakkautta?
16.11.2024 |
Mä luulen, että nykysuuntaus on se, että ihmiset eivät osaa rakastaa parisuhteessa.
Siis että joku toinen välittää susta niin paljon, että tekee sun vuoksi ihan mitä vaan ja haluaa sulle pelkästään kaikkea hyvää.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Haetaan dopamiinikiksit deittisovelluksista, vaikka pitkässä, hyvässä pitkässä parisuhteessa saisi oksitosiinia ja serotoniinia senkin edestä.
Lähinnä siinä erittyy stressihormoneja, ainakin jos kumppani rakastaa päihderiippuvuuttaan enemmän kuin mitään muuta.
T. Eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna en tiedä mihin tarvitsisin miestä parisuhdemielessä. Läheisyyttä kaipaan joskus, jotain jonka kanssa söpöillä viltin alla tvtä katsoen ja jonka viereen mennä pimeänä iltana nukkumaan. Mutta jos se hinta siitä on 24/7 parisuhde, niin se ei välttämättä ole mua varten. Kaipaan paljon omaa tilaa ja olen sitä myös valmis miehelle antamaan. Joku kevyempi tapailusuhde jossa ollaan kuitenkin sitouduttu vain toisiin vois ehkä mennä. Sellainen jossa molemmat tietäisi että homman ei ole tarkoitus kestää viittä vuotta paitsi jos molemmat sitä ehdottomasti haluaa. Sellainen katotaan mihin tää menee -asenne olis hyvä. N
Ahdistava ajatuskin, että joku asettaisi minut itsensä edelle.
Ei ole sen kaiken sählingin väärti.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ajatuskin, että joku asettaisi minut itsensä edelle.
Tai eläisi vain minun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa toista päivätyötä.
Sekin on aika ahdistava ajatus, että esim sen työpäivän jälkeen joutuu taas ottamaan sen jonkun ns roolin päälle ja vetämää sen illan läpi kaavan mukaan. Tai tämä lauantai päivä. Mitä se puoliso haluaa tai ei halua, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nii ei semmosta naista enää oikei osaa rakasta joka on siinä ihailun aikana käyny monen 'rakastamattoman' miehen ruhjottamana seksisuhteissa.
Kaipaan, mutta ei sitä varten tarvitse parisuhdetta eikä sitä läheskään kaikissa parisuhteissa saa. Pahimmillaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yllättynyt ja järkyttynyt tästä ketjusta.
Kyllähän elämässä tärkeintä on RAKKAUS.
Siis rakkaus lapsiaan, puolisoaan, läheisiään jne. kohtaan.
Kyllä mä olisin valmis kuolemaan mun aviomieheni ja lasteni takia, koska rakastan heitä.
En ole tavannut miestä, joka tekisi naiselle "hyvää". Itse pystyn olemaan itselleni paljon "hyvempi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on anhedoniaa tai tunnekylmä ihminen muuten niin miksi he kaipaisivat?
En kaipaa. Minua ei ole kukaan koskaan rakastanut joten en tiedä mitä se on ja miltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt ja järkyttynyt tästä ketjusta.
Kyllähän elämässä tärkeintä on RAKKAUS.
Siis rakkaus lapsiaan, puolisoaan, läheisiään jne. kohtaan.
Kyllä mä olisin valmis kuolemaan mun aviomieheni ja lasteni takia, koska rakastan heitä.
No tiedoksi, että ne ei rakasta sinua. Olet vain käyttökelpoinen ja hyödyllinen, sen kautta arvosi on jotain heidän elämässään. Ei kuitenkaan mitään mitä ei voisi korvata jollain muulla mikä tekee saman jos sinulle jotain sattuu.
Tietenkin kaipaan, mutta en määräilyä, kontrollia tai pahimmillaan väkivaltaa.
Jos leikkautan hiukseni, en kaipaa mieheltä analyysia hiusteni pituuteen. En ota kantaa hänenkään pituuksiinsa missään kohdassa. .
N
Tavallaan kaipaan, mutta onko sellaista aitoa rakkautta mitä esimerkiksi elokuvissa näkee, todellisuutta? Olen ollut muutamassa ihan onnellisessa parisuhteessa ja aina väistämättä se rakkaus jossain kohti laimenee. Tietää, että se kumppani tulee todennäköisesti ihastumaan toiseen ja niin käy myös itsellenikin. Sitten yrittää luottaa siihen toiseen, että tässä ollaan oikeasti suhteessa ja sitouduttu elämään loppuelämä toisen kanssa, vaikka ihastuksia muihin tuleekin.
Tilastojen mukaan pettäminen on yleistä ja vierestä olen joutunut seuramaan parisuhteessa olevien flirttailua toisen kanssa. En enää oikein jaksa uskoa, että nykypäivänä aito kestävä rakkaus ja parisuhde onnistuisi helposti. Ainakin luotettavan kumppanin löytäminen on haastavaa enkä jaksa enää sellaista edes etsiä. Olen liian kyynistynyt.
Totta kai ainakin mä kaipaan, mutta just siksihän mä (iki)sinkku olenkin koska molemminpuolista rakkautta ei ole tarjolla.
Mihinkään kädenlämpöiseen ollako vaiko eikö olla- säätöön en enää jaksa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kaipaan, mutta en määräilyä, kontrollia tai pahimmillaan väkivaltaa.
Jos leikkautan hiukseni, en kaipaa mieheltä analyysia hiusteni pituuteen. En ota kantaa hänenkään pituuksiinsa missään kohdassa. .
N
... ja siksi en lopulta kaipaa naista, ainakaan tarpeeksi. En tarvitse työnjohtajaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt ja järkyttynyt tästä ketjusta.
Kyllähän elämässä tärkeintä on RAKKAUS.
Siis rakkaus lapsiaan, puolisoaan, läheisiään jne. kohtaan.
Kyllä mä olisin valmis kuolemaan mun aviomieheni ja lasteni takia, koska rakastan heitä.
Aviomiehesi ei olisi valmis kuolemaan sinun puolestasi. On jo pettänytkin sinua vuosia. Sinä elät omassa kupalassasi, mutta voi ja saa olla omassa kuplassaan. Rakkaus on vain tunne omassa pikkupäässäsi, eikä miehesi tunne samaa. Hänellä on oma tunne pikku päässään. Teillä on eri päätä ja 2 eri tunnetta. Tyttölapset on pienestä asti saduin ym. aivopesty uskomaan, että on ihana, täydellinen, yhteinen rakkaus, jota molemmat vaalivat. Sitten taas tosielämä on täynnä pettämistä, riitaa, jopa väkivaltaa ja eroja. Jos et ole sitonut miestäsi sänkyyn ja hän poistuu ulko-ovesta ilman sinua, niin vapaa maa. Joten ihan turhaan uhraisit henkesi miehesi puolesta, sillä on rakastajatar, joka voi tehdä sen.
Sen vuoksi naiset haluavat pitää kynsin hampain omasta sadustaan kiinni, koska se voisi olla niin kuvitteellisen ihanaa. Mutta se ei ole. Tulee pieniä epäjohdonmukaisuuksia, pikkuasioita, jotka eivät ole kivoja, mutta jotka ohitetaan, koska se oma satu on tärkein, eikä se saa särkyä. Ja sitten taas päivitellään miten kukaan ei olisi siitäkään miehestä, eikä siitäkään perheestä uskonut, koska näyttivät niin onnellisilta.
Hm... en tiedä mitä parisuhderakkaus on kun oon aina ollut sinkku. Enkä osaa realistisesti ajatella miltä tuntuisi että joku välittää romanttisessa mielessä niin paljon. Toisaalta sinkkuuden tuoma vapaus on niin hienoa, että on hankala miettiä miksi sille pitäisi väkisin etsiä korvaajaa parisuhde-elämästä. Koen elämässäni silti paljon kiintymyksen ja vahvan välittämisen tunteita muita kohtaan. Rakkaus parisuhdemielessä ei varmaan vaan ole tarkoitettu mua varten.
N32