Lue keskustelun säännöt.
Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?
16.11.2024 |
Kun ei saa tai voi enää asua tutussa ympäristössä omassa kodissa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Se on suorastaan suotavaa. Passivoimalla objekti saadaan ylivilkas liikkumminen ja loputkin turhasta ajattelukyvystä asioihin. Tätä tuetaan tuhdilla neuroleptilääkityksellä. Kipuihin ei tarkoituksella puututa, koska kiou vie tunnetusti energiaa, eikä objekti jaksa riehua, kun kaikki huomio menee kivun kanssa elelyyn. Ulosteiden harvatahtinen eliminoiminen vaipoista mahdollistaa erilaiset infektiot, joiden tehtävä on auttaa objektin poistumaa luonto hoitaa-periaatteella. Ruokailun avustamisen unohtamisella saadaan lihasmassa alas, vauhditetaan laihtumista ja säädän objekti mahtumaan pienempään arkkuun, joka on tehty kevyestä materiaalista, mieluiten pahvista, joka palaa nopeasti matalammassa lämpötilassa. Aina voi säästää, se on vain asenteesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti tuohon edelliseen vielä kirjoittaa, että jotenkin nää laitokset vaan haluaa päästä eroon potilaistaan. Toki he saa rahaa, mutta
" vi***u toi tyyppi makaa vielä siinä."
näin vähän koin isäni kohtalon. ei oikeestaan mitään hyvää sanottavaa, paitsi yksi nuori nainen, joka oli siellä hoitajana. Hän kyllä jaksoi puhutella isäni kanssa ja oli iloinen ja pirtsakka. Minun isänä oikein heräsi eloon juuri silloin <3 Mutta se ravinto ja masennus(laitoksen takia) ajoi hänet siihen pisteeseen, että hän halusi kuolla pois. Ei enää minun ja muiden käymiset siellä auttaneet, ei edes koira, jota hän rakasti. Hän oli pahasti laihtunut ja masentunut. Toivottavasti en itse ikinä joudu tuollaiseen paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa käydä katsomassa lähiomaista hoitokodissa siinä vaiheessa, kun tämä ei enää edes tunnista ketään? Onko kyse velvollisuudentunnosta? Vai toivotaanko vielä kuitenkin sitä, että jos muistisairas vaikka juuri tällä käyntikerralla sattuisi muistamaan käymään tulleen sukulaisen?
Minä ainakin silittelin mummiani ja pidin häntä hyvänä. Näki, että se tuntui hänesrä hyvältä ja oli tärkeää, että joku oli lähellä. Siksi siellä kävin. On osa ihmisyyttäni, että halusin tehdä hänen viimeisistä vuosistaan hyviä. Ei hän muistisairaana tiennyt, kuka olen, mutta kyllä hän loppuun asti tiesi, että olen juuri hänelle joku.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa käydä katsomassa lähiomaista hoitokodissa siinä vaiheessa, kun tämä ei enää edes tunnista ketään? Onko kyse velvollisuudentunnosta? Vai toivotaanko vielä kuitenkin sitä, että jos muistisairas vaikka juuri tällä käyntikerralla sattuisi muistamaan käymään tulleen sukulaisen?
Muistin menettänyt nauttii siitä hetkestä, kun omainen on läsnä. Vaikka ei tunnista henkilöä, hän tuntee läheiseksi. Vaikka ei muista omaisen lähdettyä, se mukava tunne jää muistiin tunneiksi hermostoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa käydä katsomassa lähiomaista hoitokodissa siinä vaiheessa, kun tämä ei enää edes tunnista ketään? Onko kyse velvollisuudentunnosta? Vai toivotaanko vielä kuitenkin sitä, että jos muistisairas vaikka juuri tällä käyntikerralla sattuisi muistamaan käymään tulleen sukulaisen?
Minä ainakin silittelin mummiani ja pidin häntä hyvänä. Näki, että se tuntui hänesrä hyvältä ja oli tärkeää, että joku oli lähellä. Siksi siellä kävin. On osa ihmisyyttäni, että halusin tehdä hänen viimeisistä vuosistaan hyviä. Ei hän muistisairaana tiennyt, kuka olen, mutta kyllä hän loppuun asti tiesi, että olen juuri hänelle joku.
Ystävällisen kosketuksen muistisairaskin tuntee hyvänä. Hyvä sinä, teit oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että kun kotona edelleen asuva Alzheimeria sairastava ei suostu käyttämään vaippoja öisin vaikka tarvetta olisi, niin miten tuo on oikein ratkaistu, mitä olette tehneet? Voiko joku mieto lääkitys auttaa, siis sellainen joka ei vie esim. kävelykykyä? Kiitos jos joku ehtii vastata.
Jos hänelle antaisi unilääkettä. Sitten, kun hän on nukahtanut, voisi laittaa vaipan.
Ainakin muovilakana kangaslakanan alle, niin patja säästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä lähipiirissä huomannut, että ihan normaalijärkisenkin ihmisen henkinen kunto heikkeni nopeasti esim. pidemmän sairaalajakson aikana.
Ja outoa kyllä tila palasi normaaliksi, kun pääsi kotiin. Sairaalassa siis henkinen tila meni niin omituiseksi, että keikkalääkäri (joka ei tuntenut kyseistä ihmistä yhtään), alkoi vihjata, ettei kannata kotiuttaa vaan hakea suoraan hoivakotipaikkaa. Tämä siis seitsemänkymppisestä ihmisestä, jolla ei ollut sitä ennen - eikä sen jälkeen - minkäänlaisia pieniäkään muistisairauden oireita.
Aloin kyllä pohtia, annetaanko sairaalassa salaa jotain lääkkeitä, millä vanhukset pidetään hiljaisina. En oikein osaa muuten selittää, miten ihmisestä tulee sairaalassa houraileva ja kotona palaa normaaliksi.
(Ja tämä oli siis vuosia sitten, joten kyseessä ei ollut mitään dementian esiastetta, vaan hän oli kotona aina ihan normaali ja vieläpä harvinaisen teräväjärkinen mihin ikäluokkaan tahansa verrattuna. On sittemmin kuollutkin, ihan eri tautiin kuin dementiaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä lähipiirissä huomannut, että ihan normaalijärkisenkin ihmisen henkinen kunto heikkeni nopeasti esim. pidemmän sairaalajakson aikana.
Ja outoa kyllä tila palasi normaaliksi, kun pääsi kotiin. Sairaalassa siis henkinen tila meni niin omituiseksi, että keikkalääkäri (joka ei tuntenut kyseistä ihmistä yhtään), alkoi vihjata, ettei kannata kotiuttaa vaan hakea suoraan hoivakotipaikkaa. Tämä siis seitsemänkymppisestä ihmisestä, jolla ei ollut sitä ennen - eikä sen jälkeen - minkäänlaisia pieniäkään muistisairauden oireita.
Aloin kyllä pohtia, annetaanko sairaalassa salaa jotain lääkkeitä, millä vanhukset pidetään hiljaisina. En oikein osaa muuten selittää, miten ihmisestä tulee sairaalassa houraileva ja kotona palaa normaaliksi.
(Ja tämä oli siis vuosia sitten, joten kyseessä ei ollut mitään dementian esiastetta, vaan hän oli kotona aina ihan normaali ja vieläpä harvinaisen teräväjärkinen mih
Jotkut kipulääkkeet voivat auiheuttaa sekavuutta, harhoja, vainoharhaisuutta yms. Esim Lyrica.
Juoksen sitä karkuun, jotta se ei saisi minua kiinni. Sukurasitetta on, siksi pyrin olemaan melkein koko ajan liikkeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juoksen sitä karkuun, jotta se ei saisi minua kiinni. Sukurasitetta on, siksi pyrin olemaan melkein koko ajan liikkeessä.
Kuule, ei siinä auta maratonkaan!
Vierailija kirjoitti:
Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.
Se on se pahuksen itsemääräämisoikeus. Eikä muistisairas tunne/tiedä olevansa sairas. Hän ei ymmärrä, että hoitaja väsyy. Jos omaishoitaja ilmoittaa palveluohjaajalle, ettei jaksa enää hoitaa, niin kyllä se sairas viedään vaikka köysissä. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti voi olla kauhea paikka muutenkin introvertille muistisairaalle ihmiselle, koska hän jää helposti siellä yksin.
Ja kotonako sitten ei ole yksin? Asun yksin, mutta minulle olisi kauhistus sairauden vuoksi sulkeutua kotiin yksin, jos en pääsisi liikkumaan. Olen vasta 75-v ja monessa mukana.
Mieheni on oikein hyvässä hoitokodissa, ollut kohta neljä vuotta. Muistisairaus etenee, mutta sehän ei ole hoitokodin syy. Tarkistan silloin tällöin Kannasta hänen lääkityksensä.
"Vielä 2010-luvun puolivälissä arvoitiin, että Alzheimerin taudin riski oli pienentynyt useimmissa länsimaissa. Vuonna 2024 julkaistussa poikkeuksellisen laajassa suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että työikäisten Alzheimer-potilaiden määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 2010-2021." (Wikipedia)
Mitäs tästä tuumaatte? Miksi on käynyt näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti voi olla kauhea paikka muutenkin introvertille muistisairaalle ihmiselle, koska hän jää helposti siellä yksin.
Ja kotonako sitten ei ole yksin? Asun yksin, mutta minulle olisi kauhistus sairauden vuoksi sulkeutua kotiin yksin, jos en pääsisi liikkumaan. Olen vasta 75-v ja monessa mukana.
Mieheni on oikein hyvässä hoitokodissa, ollut kohta neljä vuotta. Muistisairaus etenee, mutta sehän ei ole hoitokodin syy. Tarkistan silloin tällöin Kannasta hänen lääkityksensä.
Kauhistushan se olisi.
Vierailija kirjoitti:
"Vielä 2010-luvun puolivälissä arvoitiin, että Alzheimerin taudin riski oli pienentynyt useimmissa länsimaissa. Vuonna 2024 julkaistussa poikkeuksellisen laajassa suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että työikäisten Alzheimer-potilaiden määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 2010-2021." (Wikipedia)
Mitäs tästä tuumaatte? Miksi on käynyt näin?
Jaa. No olisikohan osittain vaikka koronasta johtuvaa?
84-vuotias äitini on muistisairauden takia hoitokodissa. Fysiikka on edelleen hyvä: hän jumppaa joka päivä, mutta ketään hän ei tunnista, eikä lääkkeistä ole enää mitään apua.
Se on suorastaan suotavaa. Passivoimalla objekti saadaan ylivilkas liikkumminen ja loputkin turhasta ajattelukyvystä asioihin. Tätä tuetaan tuhdilla neuroleptilääkityksellä. Kipuihin ei tarkoituksella puututa, koska kiou vie tunnetusti energiaa, eikä objekti jaksa riehua, kun kaikki huomio menee kivun kanssa elelyyn. Ulosteiden harvatahtinen eliminoiminen vaipoista mahdollistaa erilaiset infektiot, joiden tehtävä on auttaa objektin poistumaa luonto hoitaa-periaatteella. Ruokailun avustamisen unohtamisella saadaan lihasmassa alas, vauhditetaan laihtumista ja säädän objekti mahtumaan pienempään arkkuun, joka on tehty kevyestä materiaalista, mieluiten pahvista, joka palaa nopeasti matalammassa lämpötilassa. Aina voi säästää, se on vain asenteesta kiinni.