Lue keskustelun säännöt.
Otteeni lapsen kanssa ovat kuulemma "epävarmoja"
15.11.2024 |
Olen lapsen käsittelyn suhteen varovainen. Tällainen on kuitenkin sitten tulkittavissa epävarmuudeksi. Pitäisikö pientä vauvaa käsitellä kuin räsynukkea?
Ilmeisesti kaikki pitää tehdä elämässä huolettomasti huiskien kun se on varmuutta. Varovaisille ihmisille ei ole tilaa, mutta montako onnettomuutta syntyy meidän varovaisuutemme vuoksi? Ilmeisesti toimin silti väärin ja pitäisi olla niin VARMA.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on yhdessä raajassakin kosketusarkuutta jonka vuoksikin olen varovainen. Mutta ei, pitäisi olla niin hiton varma ja käännellä ja väännellä pientä miten sattuu.
Ilkeyttä, siihen kannattaa tottua tässä valtiossa ja siihen että aina löytyy parantamisen varaa, koskaan ei olla tyytyväisiä eikä kukaan ota vastuuta mistään kuitenkaan. Nauttivat arvostelemisesta vaikka sille ei olisi oikeasti edes tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun teksteistä näkyy, että sua tosi paljon huolettaa, että vauvalle sattuu jotain. Onko sulla kokemusta sellaisesta, onko esim. sulle lapsena tai sun lähipiirissä ollut jotain lapsiin kohdistuvaa liian rajua tai väkivaltaista käytöstä?
Ei ole. Tunnistin tosin itse jo tarhaiässä vaaratilanteita. En esim. halunnut Lucia-neidoksi kun takana olevalla tytöllä oli kädessään oikea kynttilä ja minulla helposti syttyvä kaapu. Siis alle kouluikäisenä tunnistin tällaisen tilanteen jossa takana ollut olisi voinut kompastua ja sytyttää minut tuleen. Siksi sanoin hoitajille etten halua Lucia-neidoksi.
AP
varmuus ei merkitse sitä, että pitäisi käsitellä kuin räsynukkea (se olisi sitten liian rajua lapsen hoitoa), vaan sitä, että otteet ja käsittely on varmaa ja vakaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun teksteistä näkyy, että sua tosi paljon huolettaa, että vauvalle sattuu jotain. Onko sulla kokemusta sellaisesta, onko esim. sulle lapsena tai sun lähipiirissä ollut jotain lapsiin kohdistuvaa liian rajua tai väkivaltaista käytöstä?
Ei ole. Tunnistin tosin itse jo tarhaiässä vaaratilanteita. En esim. halunnut Lucia-neidoksi kun takana olevalla tytöllä oli kädessään oikea kynttilä ja minulla helposti syttyvä kaapu. Siis alle kouluikäisenä tunnistin tällaisen tilanteen jossa takana ollut olisi voinut kompastua ja sytyttää minut tuleen. Siksi sanoin hoitajille etten halua Lucia-neidoksi.
AP
Koen myös, että vilkkaan mielikuvitukseni takia saan näitä vaaratilanteiden mahdollisuuksia usein mieleeni ja todennäköisesti ne tosi itsevarmat tyypit eivät koskaan edes mieti näitä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun teksteistä näkyy, että sua tosi paljon huolettaa, että vauvalle sattuu jotain. Onko sulla kokemusta sellaisesta, onko esim. sulle lapsena tai sun lähipiirissä ollut jotain lapsiin kohdistuvaa liian rajua tai väkivaltaista käytöstä?
Ei ole. Tunnistin tosin itse jo tarhaiässä vaaratilanteita. En esim. halunnut Lucia-neidoksi kun takana olevalla tytöllä oli kädessään oikea kynttilä ja minulla helposti syttyvä kaapu. Siis alle kouluikäisenä tunnistin tällaisen tilanteen jossa takana ollut olisi voinut kompastua ja sytyttää minut tuleen. Siksi sanoin hoitajille etten halua Lucia-neidoksi.
AP
No syttyikö se Luciaksi sijastasi valittu tyttö tuleen? Tuskin.
Eli siis sinulla on taipumus yliarvioida normaalin elämän riskejä ja siksi olet ylivarovainen. Ja siitä sinulle siis neuvolassa sanottiin.
Katsoisin asiaa siltä kantilta, että voiko liiallisesta varovaisuudesta olla jotain oikeaa haittaa, vai onko se vain turhaa sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varmuus ei merkitse sitä, että pitäisi käsitellä kuin räsynukkea (se olisi sitten liian rajua lapsen hoitoa), vaan sitä, että otteet ja käsittely on varmaa ja vakaata.
Nämäkin ovat kaikki pelkkää tulkintaa. Olen jopa nähnyt tällaisen "varman" hoitajan lähes tukehduttavan vauvan peitolla kun jätti sairaalassa peiton vauvan kasvoille! Että se siitä vakaudesta!
AP
Jäin kanssa miettimään, miten korvikkeen antaminen on turvallisempaa kuin imettäminen?
Imettäessä vauva yleensä kai on siinä sylissä tai makoilee vieressä sängyllä tai lattialla, missä nyt imettääkin. Molemmat kädet vapaana pitelemään vauvaa.
Korviketta kun antaa, on ainakin toinen käsi varattu pullon pitelemistä varten?
Entä se aika kun äiti lämmittää korvikkeen, onko vauva turvallisesti sylissä tai kantoliinassa tms? Vai turvallisesti jossain pedissä yksin, ehkä itkuisena?
Entä jos korvike on liian kuumaa, polttaa vahingossa vauvan suuta? Imetyksen kanssa ei ainakaan ole tätä riskiä.
Itse näen imettämisen kaikin puolin turvallisempana vaihtoehtona.
Älä mene imettämään sellaiseen paikkaan tai asentoon minkä koet vaarallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, mäkin olen joskus varovainen, silti koen, että olen varma ja itsevarma. Joskus tämä tulkitaan "epävarmuudeksi". Pitäisikö sitten vain mennä ja tehdä, ja lopulta "oho".. olen vain turvallisuushakuinen ja tykkään miettiä..
Ihmiset on yleisesti ottaen huonoja tulkitsemaan toisten motiiveja, ja niitä perustellaan enemmänkin oman kokemusmaailman perusteella
Vierailija kirjoitti:
No ei se lapsi mene rikki normaalista pitelystä. Kyllä usein jos vanhempi on kovin arka pitelemään lasta niin siinä on taustalla muutakin epävarmuutta lapsenhoidossa.
Asia, jolla ei ole mitään merkitystä ja joka ei kuulu sinulle itseäsi toisia paremmaksi luulevalle kyylälle vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat neuroottiselta. Ennustan lapsellesi mielenterveyden haasteita tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun teksteistä näkyy, että sua tosi paljon huolettaa, että vauvalle sattuu jotain. Onko sulla kokemusta sellaisesta, onko esim. sulle lapsena tai sun lähipiirissä ollut jotain lapsiin kohdistuvaa liian rajua tai väkivaltaista käytöstä?
Ei ole. Tunnistin tosin itse jo tarhaiässä vaaratilanteita. En esim. halunnut Lucia-neidoksi kun takana olevalla tytöllä oli kädessään oikea kynttilä ja minulla helposti syttyvä kaapu. Siis alle kouluikäisenä tunnistin tällaisen tilanteen jossa takana ollut olisi voinut kompastua ja sytyttää minut tuleen. Siksi sanoin hoitajille etten halua Lucia-neidoksi.
AP
Okei, no tosi hyvä ettei ole. Kuulostaa kyllä raskaalta tollainen, että koko ajan skannaa ympäristöstä mahdollisia vaaratilanteita. Mulla on ollut samantyyppistä, mutta sosiaalisissa tilanteissa. Koko ajan käyn tilanteita läpi, et ne menisi "oikein" ja muut tykkäisi musta enkä joutuisi ulkopuoliseksi jne. Samanlaista turvan hakemista molemmilla, vaikka se vaarallisuuden tuntu tulee eri asioista. Uskallan siksi sanoa, että voin päästä tohon sun mielentilaan.
Mun esikoisen vauvavuosi oli ihan kauhea kun meni kaikki pelot ihan ylikierroksille. Se helpotti ajan myötä jonkun verran, mutta selkeimmin auttoi mielialalääkkeet ja terapia. Sitä ennen piti kyllä romahtaa ja maata sängyssä pari vuotta ennen kuin olin valmis siihen. Lääkkeet rauhoittaa hermostoa ja terapeutti osaa sanoa tosi hyvin niistä tilanteista niin, että osaan (ainakin siellä ollessa :D) nähdä, ettei ne jotkut pelottavilta tuntuvat tilanteet ole todellisuudessa niin vaarallisia kuin miltä ne tuntuu. Suosittelen lämpimästi jos alkaa tuntua arki liian kuluttavalta ja raskaalta. Ja ei kannata odottaa sitä romahdusta, sitä en toivoisi kenellekään.
Anteeksi jos vaikuttaa liian tungettelevalta, oon vaan ihan terapiakäännynnäinen nyt kun viimein uskalsin aloittaa ja elämä alkaa tuntua siltä, että se voisi olla paljon kevyempää kuin olisin ikinä uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sitä perusteltiin että millä tavalla epävarma.
On hitautta ja kömpelöyttä käsittelyssä. Minä kun en halua, että lapseen sattuu tai lapsi taittaa vaikka niskansa niin teen kaiken huolellisesti. Se on sitten näemmä väärin. Äitinä ja naisena kun pitää olla syntynyt kaikin puolin täydelliseksi. AP
Siis kuka sulle näin on sanonut? Ainoa, jota ehkä kannattaa kuunnella on neuvolantäti tai lääkäri, mutta niistäkin löytyy kaikenlaista höyrypäätä jotka keksii lennosta mielipiteitä. Jos otteesi ovat helliä, mutta sillä tavalla varmoja ettei vauva putoa ja niska tuettuna jos on niin pieni, niin ei pitäisi olla muuten väliä.
Ei kukaan ole täydellinen äiti heti tai siis koskaan. Vanhemmuuteen kasvaa yhdessä lapsen kanssa. Minullekin sanoi yksi kätilö että hän vähän mietti mitä tuostakin tulee mutta hyvinhän se jo menee. Juu sorry etten ollut superäiti heti. Ja toisella kerralla jo tullessa synnärille yksi kätilö sanoi minulle ettei sitä olisi tarvinnut kahden edestä syödä ja nauroi toisen kätilön kans ohi mennessään. Juu painoin 68kg niin olikin ihan hirveä läski ja vauva oli 4kg. Kaikkea kökköä sitä kuulee mutta luota itseesi ja ole omanlaisesi äiti.
Vedä hyvää henkeä, tekstien perusteella ajattelen, että sinulla voi olla yleinen ahdistushäiriö. Vauvan saaminen on iso muutos ja varmasti nyt pistänyt aistit äärimmilleen. Minulla on itselläni se ja siihen kuuluu juuri nuo kauhukuvat..selkeästi se on jo lapsuudessa oireillut tuon Lucia tarinan perusteella. On tosi raskasta kun näkee vaaran paikkoja kaikkialla ja itselläni kun en ole tasapainossa niin hysterisoin muittenkin puolesta..peitto vauvan naamalla ei vauvaa hetkessä tukehduta, toki ei suositella näin nukutettavan. Älä ota kommenttia liikaa itseesi vaan mieti, jos kävisit jossain vaikka juttelemassa..olet selkeästi nyt äärimmilleen kuormittunut. Vauvalle/isommalle lapselle voi sattua jotain vaikka olisit 24/7 vieressä ja varoisit..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun teksteistä näkyy, että sua tosi paljon huolettaa, että vauvalle sattuu jotain. Onko sulla kokemusta sellaisesta, onko esim. sulle lapsena tai sun lähipiirissä ollut jotain lapsiin kohdistuvaa liian rajua tai väkivaltaista käytöstä?
Ei ole. Tunnistin tosin itse jo tarhaiässä vaaratilanteita. En esim. halunnut Lucia-neidoksi kun takana olevalla tytöllä oli kädessään oikea kynttilä ja minulla helposti syttyvä kaapu. Siis alle kouluikäisenä tunnistin tällaisen tilanteen jossa takana ollut olisi voinut kompastua ja sytyttää minut tuleen. Siksi sanoin hoitajille etten halua Lucia-neidoksi.
AP
Koen myös, että vilkkaan mielikuvitukseni takia saan näitä vaaratilanteiden mahdollisuuksia usein mieleeni ja todennäköisesti ne tosi itsevarmat tyypit eivät koskaan edes mieti näitä.
Tuo on ns. katastrofiajattelua. Se ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on yhdessä raajassakin kosketusarkuutta jonka vuoksikin olen varovainen. Mutta ei, pitäisi olla niin hiton varma ja käännellä ja väännellä pientä miten sattuu.
Ilkeyttä, siihen kannattaa tottua tässä valtiossa ja siihen että aina löytyy parantamisen varaa, koskaan ei olla tyytyväisiä eikä kukaan ota vastuuta mistään kuitenkaan. Nauttivat arvostelemisesta vaikka sille ei olisi oikeasti edes tarvetta.
Tämä valitettavasti on tosiasia. Lapsia käytetään tässä maassa ihan erityisedti ilkeilyn välineenä. Monelle perheille pikkulapsiaika on kaikkein raskain jo sen takia, että erityisesti vanhemmat naiset oikein kiusaavat tuoretta äitiä ja yrittävät häntä horjuttaa. Jonkinlaista kateutta varmasti tuokin. Muuten pikkulapsiaika oli ihanaa. Ite ratkaisin asian niin, etten ollut ollenkaan tekemisissä arvostelevien ja myrkyllisten ihmisten kanssa. Jatkuvas paheksuntaa ei kukaan tarvitse tai halua, kun on tunnollinen äiti ja tekee parhaansa. Mutta sellaisia haukutaan kaikkein eniten.
Jo on taas ongelmat jollain lumihiutaleella.
"Kun ihan järjellä ajattelee niin ei tarvita kuin YKSI tilanne jossa käsittely menee pieleen "
Jos käsittely menisi kovin helposti "pieleen" niin vauvoja olisi sairaalat täynnä koko ajan.
Vauva ei mene rikki normaalista käsittelystä vaikka ei olisi koko ajan valtavan varovainen.