Otteeni lapsen kanssa ovat kuulemma "epävarmoja"
Olen lapsen käsittelyn suhteen varovainen. Tällainen on kuitenkin sitten tulkittavissa epävarmuudeksi. Pitäisikö pientä vauvaa käsitellä kuin räsynukkea?
Ilmeisesti kaikki pitää tehdä elämässä huolettomasti huiskien kun se on varmuutta. Varovaisille ihmisille ei ole tilaa, mutta montako onnettomuutta syntyy meidän varovaisuutemme vuoksi? Ilmeisesti toimin silti väärin ja pitäisi olla niin VARMA.
Kommentit (107)
Mitä pahaa siinä epävarmuudessa on? Jos on eka lapsi kyseessä, täysjärkinen ihminen on aluksi epävarma. Se kertoo siitä, että ymmärtää olevansa paljosta vastuussa ja ennakoi pikemminkin hyvää vanhemmuutta.
Aivan varmasti olisi niinkin, että jos olisin todella varma ja näppärä hoitaja niin sekin käännettäisiin siihen, että olen liian varomaton ja aiheutan sillä vaaratilanteita...! Kyllä aina keinot keksitään toisten naisten alentamiseen!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, mäkin olen joskus varovainen, silti koen, että olen varma ja itsevarma. Joskus tämä tulkitaan "epävarmuudeksi". Pitäisikö sitten vain mennä ja tehdä, ja lopulta "oho".. olen vain turvallisuushakuinen ja tykkään miettiä..
No just näin. Jos vauva on vaikka imettäessä liian hankalassa asennossa käsitellä turvallisesti saatan muuttaa asentoa tai vaihtaa imetyksen korvikeruokintaan. Kun menen kaikessa näin vauvan turvallisuus edellä se on jotenkin väärin.
Kun ihan järjellä ajattelee niin ei tarvita kuin YKSI tilanne jossa käsittely menee pieleen niin vauva voi loukkaantua. Mihin siinä on sitten niin kiire, että asiat pitää suorittaa jotenkin lennosta? Esim. vaatteet (bodyt yms.) vaihdan kuin vettä vain kun siinä vaaratekijät ovat pienempiä. Mitä ihmeen haittaa tästä muka on?
AP
Aluksi ihmettelin aloitusta, mutta mitä enemmän selittelet kiihkossasi (raivoa? Hysteriaa?) Sitä huolestuttavalta tilanne kuulostaa. Ei taida olla ihan tasapainoinen.
Niin kuka nyt näin sanoi? Joku tuttava vai neuvolassa hoitaja/lääkäri? Sillä nyt ehkä eniten tässä merkitystä.
Itselläni on 6 lasta. Olen ollut, myös ensimmäistä lastani hoitaessa, suhteellisen reipasotteinen enkä ole aristellut käsitellä vauvaa. Ja voin käsi sydämmellä sanoa, etten ole lapsille käsittelylläni kipua aiheuttani enkä esim.kynsiä leikatessa saanut verta valumaan. Tiettyä varovaisuutta ja järkeä pitää tietysti käyttää, mutta vauvat ovat todella vahvaa tekoa eikä mene rikki tai saa edes kipeää normaaleista otteista tai kääntämisistä. Esim.juuri imettäminen. Jos vauva on jotenkin hankalassa asennossa, vauva tietysti siirretään parempaan asentoon, ei siinä muiden apukäsiä tarvita, omat kaksi kättä riittää, toisella kannatellaan vauvaa ja toisella siirretään.
Ymmärrän kyllä halun olla varovainen ja tietyn arkuudenkin, varsinkin ensimmäisen kohdalla, mutta vauvasi on jo 2kk, joten tiettyä otevarmuutta pitäisi jo olla. Vauva oppii käyttämään omaa kehoaan myös sinun liikkeittesi avulla ja saa jäntevyyttä lihaksiin. Jos olet ylivarovainen, vauva aistii epävarmuuden ja ehkä jopa alkaa pelkäämään tiettyjä liikkeitä. Vauva elää vielä elämäänsä sinun kauttasi ja vaistoaa tunteesi ja mahdollisen epävarmuuden.
Eräällä tutullani oli aikoinaan todella arka ja varovainen mies. Käsitteli esikoistaan kuin höyhentä ja oli kauhuissaan, kun vaimonsa käsitteli vauvaa rennosti. Kun lapsi alkoi istumaan ja nousemaan seisomaan, isä ryntäili paniikissa viereen ja kun vauva pyllähti pepulleen, isä vasta paniikin aloittikin, puhkui ja puhalsi ja voivotteli. Tästä oppien lapsella alkoi hervoton parku ja ulina joka kerran kun tupsahti pyllylleen tai kumoon.
Kaikessa pieni lapsi, jo vauvakin, seuraa vanhempiensa reaktiota tilanteisiin. Oli se sitten kaatuminen, käsittely, vieraan ihmisen tapaaminen jne. Ja jos vauva tulkitsee vanhemman kehonkielestä jotain "pelottavaa", niin alkaa huuto.
En aapee epäile, ettetkö ole hyvä äiti, varmasti olet, mutta kyllä kirjoituksestasi paistaa läpi se, että olet ylivarovainen vauvasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
erityisherkkien ei pitäisi lisääntyä
Mielenterveysongelma AP.lla on, eikä mitään erityisherkkyyttä, joka on vain itsensä nostamista esille
Vierailija kirjoitti:
Niin kuka nyt näin sanoi? Joku tuttava vai neuvolassa hoitaja/lääkäri? Sillä nyt ehkä eniten tässä merkitystä.
Itselläni on 6 lasta. Olen ollut, myös ensimmäistä lastani hoitaessa, suhteellisen reipasotteinen enkä ole aristellut käsitellä vauvaa. Ja voin käsi sydämmellä sanoa, etten ole lapsille käsittelylläni kipua aiheuttani enkä esim.kynsiä leikatessa saanut verta valumaan. Tiettyä varovaisuutta ja järkeä pitää tietysti käyttää, mutta vauvat ovat todella vahvaa tekoa eikä mene rikki tai saa edes kipeää normaaleista otteista tai kääntämisistä. Esim.juuri imettäminen. Jos vauva on jotenkin hankalassa asennossa, vauva tietysti siirretään parempaan asentoon, ei siinä muiden apukäsiä tarvita, omat kaksi kättä riittää, toisella kannatellaan vauvaa ja toisella siirretään.
Ymmärrän kyllä halun olla varovainen ja tietyn arkuudenkin, varsinkin ensimmäisen kohdalla, mutta vauvasi on jo 2kk, joten tiettyä otevarmuutta
Sinua ei olekaan ehkä kiusattu järjiltäsi jo tarhaikäisestä lähtien! Helppo sanoa silloin! Helppoa on olla rennosti joten pidä ***tana turpasi kiinni!!!
AP
Vierailija kirjoitti:
"Ei vauva putoa tms. mutta ilmeisesti en saisi pyytää apua jos asento on huono tietyssä kulmassa mitä tulee vaikka vauvan nostoon - kun imetystyynyn ja vatsan väliin putoavaa vauvaa ei saisi kunnolla aseteltua tai nosto on juuri sillä hetkellä em. syistä hankalaa niin pitäisi vain varmaan runtata vauva jotenkin siitä ylös. Se on sitä "varmuutta" voi sanonko-mikä..."
Eli sinulla täytyy olla kokoajan joku lähellä auttamassa sinua, kun et edes istualla ollessasi voi vauvaa nostaa? Ei tuo ole normaalia. Et selviä siis hetkeäkään yksinäsi?
Olen arkipäivät yksinäni vauvan kanssa! Oletko aivan vajaa? Osaatko lukea, toope?
AP
Vierailija kirjoitti:
"Ei vauva putoa tms. mutta ilmeisesti en saisi pyytää apua jos asento on huono tietyssä kulmassa mitä tulee vaikka vauvan nostoon - kun imetystyynyn ja vatsan väliin putoavaa vauvaa ei saisi kunnolla aseteltua tai nosto on juuri sillä hetkellä em. syistä hankalaa niin pitäisi vain varmaan runtata vauva jotenkin siitä ylös. Se on sitä "varmuutta" voi sanonko-mikä..."
Eli sinulla täytyy olla kokoajan joku lähellä auttamassa sinua, kun et edes istualla ollessasi voi vauvaa nostaa? Ei tuo ole normaalia. Et selviä siis hetkeäkään yksinäsi?
"Kokoajan" ei ole yhdyssana. Mene kouluun, lehmä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Niin kuka nyt näin sanoi? Joku tuttava vai neuvolassa hoitaja/lääkäri? Sillä nyt ehkä eniten tässä merkitystä.
Itselläni on 6 lasta. Olen ollut, myös ensimmäistä lastani hoitaessa, suhteellisen reipasotteinen enkä ole aristellut käsitellä vauvaa. Ja voin käsi sydämmellä sanoa, etten ole lapsille käsittelylläni kipua aiheuttani enkä esim.kynsiä leikatessa saanut verta valumaan. Tiettyä varovaisuutta ja järkeä pitää tietysti käyttää, mutta vauvat ovat todella vahvaa tekoa eikä mene rikki tai saa edes kipeää normaaleista otteista tai kääntämisistä. Esim.juuri imettäminen. Jos vauva on jotenkin hankalassa asennossa, vauva tietysti siirretään parempaan asentoon, ei siinä muiden apukäsiä tarvita, omat kaksi kättä riittää, toisella kannatellaan vauvaa ja toisella siirretään.
Ymmärrän kyllä halun olla varovainen ja tietyn arkuudenkin, varsinkin ensimmäisen kohdalla, mutta vauvasi on jo 2kk, joten tiettyä otevarmuutta
Oletko yhtään miettinyt mitä kuuden lapsen hankkiminen tekee maapallolle? Etpä tietenkään. Säälin lapsiasi.
AP
Valitettavasti aloittajan vastaukset ovat sitä luokkaa, että ongelma lienee jossain muualla kuin liian epävarmoissa lapsenpitelyotteissa. Ei terve ihminen nimittele ventovieraita lehmiksi tai ala huutaa, että "pidä s-tana turpasi kiinni", jos vastaukset eivät ole varauksetonta komppaamista ja peesaamista. Huoli on luultavasti herännyt ihan aiheesta ja jos aloittaja on tosielämässä yhtä aggressiivinen ja herjaava kuin tässä ketjussa, niin en ihmettele, jos asiaa ei ole suoraan uskallettu ottaa hänen kanssaan puheeksi. Lähdetty kaarrellen liikkeelle siitä, että hänen otteensa lapsen kanssa vaikuttavat epävarmoilta mutta ei olla päästy sen pidemmälle, koska aloittaja lienee hermostunut jo siitä.
Tai sitten tämä on tyypillinen perjantaiprovo. Toivottavasti.
Ap, tunnistan monia ahdistuksen aiheitasi ja sen, että näet ns vaaratilanteita joka paikassa. Itselläni tämä johtuu pakko-oireisesta häiriöstä. Ja se on pitkässä juoksussa hyvin raskasta ja kuormittavaa sairaudesta kärsivälle. Sitä ajattelee aina että kaikista pahin mahdollinen tapahtuu. Jätä sinulle sanotut kommentit omaan arvoonsa, osaat kyllä hoitaa omaa lastasi parhaiten. Mutta noihin oireisiin kannattaa yrittää hankkia apua oman mielenterveytesi takia. Itsellä terapia ja masennuslääkkeet lievittävät ahdistuneisuutta, ja ylipäätään se että tiedosti mistä tämä kaikki johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunnistan monia ahdistuksen aiheitasi ja sen, että näet ns vaaratilanteita joka paikassa. Itselläni tämä johtuu pakko-oireisesta häiriöstä. Ja se on pitkässä juoksussa hyvin raskasta ja kuormittavaa sairaudesta kärsivälle. Sitä ajattelee aina että kaikista pahin mahdollinen tapahtuu. Jätä sinulle sanotut kommentit omaan arvoonsa, osaat kyllä hoitaa omaa lastasi parhaiten. Mutta noihin oireisiin kannattaa yrittää hankkia apua oman mielenterveytesi takia. Itsellä terapia ja masennuslääkkeet lievittävät ahdistuneisuutta, ja ylipäätään se että tiedosti mistä tämä kaikki johtuu.
Aivan kuin muka saisin mitään hoitoa mihinkään. Kyllä siinä pedataan lähinnä sitä, että saadaan tekosyy ottaa lapsi pois! Siksi ollaan mielin kielin! Rikkaille on apuja tarjolla kun niitä ei kirjata mihinkään mitä jossain omalla rahalla hankitussa terapiassa sanoo!
Enkä söisi ikinä masrnnuslääkettä siksi, että tarhasta asti on haukuttu ja tölvitty järjettömäksi joten ei ole vikani. Piilotan oikeassa elåmässä kaiken sisääni ja hymyilen ja sitäkös heikot paskaihmiset vihaavat. Kun en heille tuo KOSKAAN ilmi oikeita tunteitani!
AP
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aloittajan vastaukset ovat sitä luokkaa, että ongelma lienee jossain muualla kuin liian epävarmoissa lapsenpitelyotteissa. Ei terve ihminen nimittele ventovieraita lehmiksi tai ala huutaa, että "pidä s-tana turpasi kiinni", jos vastaukset eivät ole varauksetonta komppaamista ja peesaamista. Huoli on luultavasti herännyt ihan aiheesta ja jos aloittaja on tosielämässä yhtä aggressiivinen ja herjaava kuin tässä ketjussa, niin en ihmettele, jos asiaa ei ole suoraan uskallettu ottaa hänen kanssaan puheeksi. Lähdetty kaarrellen liikkeelle siitä, että hänen otteensa lapsen kanssa vaikuttavat epävarmoilta mutta ei olla päästy sen pidemmälle, koska aloittaja lienee hermostunut jo siitä.
Tai sitten tämä on tyypillinen perjantaiprovo. Toivottavasti.
En koskaan anna kiusaajille oikeassa elämässä sitä iloa, että toisin ilmi ne tunteet joita alas painamiseni aiheuttaa. Joten et ikinä edes tunnistaisi minua.
AP
Jotkut ihmiset ovat luonnostaan varovaisempia/harkitsevampia/hitaampia. Se voi ärsyttää toisentemperamenttista ihmistä, mutta tosiasia on, että varomattomuudesta ja huolettomuudesta on joskus haittaa. Jos hyötyäkin.
Hoidan työkseni vastasyntyneitä ja varovainen pitääkin olla.
Voi herran jestas mikä provo. Ap alkaa raivota vieraille ihmisille. Tämän aloituksen tekijän kyllä pitäisi miettiä omaa mielenterveyttään, ihan jo provon tarkoituksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sitä perusteltiin että millä tavalla epävarma.
On hitautta ja kömpelöyttä käsittelyssä. Minä kun en halua, että lapseen sattuu tai lapsi taittaa vaikka niskansa niin teen kaiken huolellisesti. Se on sitten näemmä väärin. Äitinä ja naisena kun pitää olla syntynyt kaikin puolin täydelliseksi. AP
Mieti miltä lapsesta tuntuu kun sinä pelkäät koskea ja normaalit hoitotoimenpiteet pelottaa. Lapset ei mene helposti rikki, enkä ymmärrä mikä sinua vaivaa, ei kukaan vahingossa vauvaa vahingoita normaaleilla otteilla. Pudota vielä koko lapsen kun et uskalla edes kiinni pitää
Ei vauva putoa tms. mutta ilmeisesti en saisi pyytää apua jos asento on huono tietyssä kulmassa mitä tulee vaikka vauvan nostoon - kun imetystyynyn ja vatsan väliin putoavaa vauvaa ei saisi kunnolla aseteltua tai nosto on juuri sillä hetkellä em. syistä hankalaa niin pitäisi vain varmaan runtata vauva jotenkin siitä ylös. Se on sitä "varmuutta" voi sanonko-mikä...
AP