Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten varhaiskasvatus on huijausta
14.11.2024 |
Olen pienten ryhmässä töissä. Siellä kaivataan äitiä, vierastetaan ihmisiä, häiriinnytään hälystä, leikitään itsekseen, taistellaan huomiosta ja sylistä.
Työntekijät ovat väsyneitä, huonosti johdettuja ja täystyöllistettyjä, eivätkä ehdi vastaamaan lasten tarpeisiin.
Alke 3 -vuotias ei hyödy päiväkodista millään mittareilla, eli lapsen edulla laitosta on turha markkinoida.
Tarhan täti
Kommentit (77)
Hoidin lasta kotona 2,5-vuotiaaksi. Sen jälkeen meni perhepäivähoitajalle. Lapsi meni päiväkotiin vasta 4-vuotiaana. Ei tykkää olla päiväkodissa yhtään ja kaipaa perhepäivähoitoon. Sanoo, että päiväkodissa on liikaa lapsia ja liikaa meteliä. Sanoo lisäksi, että päiväkodissa on rankkaa, vaikka päivä pyritään pitämään 7 tunnissa. Tämä tuntuu kyllä pahalta. Olen katsonut siellä niitä 1-vuotiaita, että mitenhän ihmeessä ne pärjää. Perhepäivähoito olisi paras lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen ihan samaa mieltä kuin ap. Olen eskariryhmässä töissä, ja nostan hattua niille ketkä pienten ryhmissä jaksavat työskennellä.
Pienten, alle 3v lasten paikka olisi kotona äidin TAI isän hoivissa, mutta mikäs teet kun nykyinen talous-ja työelämäpolitiikka on mitä on. Ei ole mahdollista monellakaan.
Toisaalta nykyään on vallalla sellainen eetos, että kun syntyy vauva, niin 1-2 -vuotias pidetään päivät päiväkodissa. Oi miksi... Onko jaksaminen kaikilla perheillä niin vähäistä?
Useimmila perheilä on nykyään puute paitsi jaksamisesta, myös järjestä. Lapsi sysätään virikehoitoon koska sillä on muka niin kivaa siellä. Ja paskat.
Varmasti näin. Oletko miettinyt, kuka sen lapsen kanssa siellä kotona olisi kun isä ja äiti joutuvat käymään töissä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän käytetään "laadukasta varhaiskasvatusta" ja mitä korkeammin koulutetaan henkilökuntaa, sen huonommat tulokset. Ja koulu jatkaa huonoa kasvatusta nykyään täysi-ikäisiksi saakka.
Vanhempia syytetään vaikka hyvin suuri osa heistä on töissä lastensa hereilläoloajasta suurimman osan.
Töissäkäynnin lisäksi vanhempien ilmeisesti pitäisi hoitaa kaikki kasvatus sekä myös opettaminen kotona.
No onnea vaan, toivottavasti jokaiselle riittää terapeutteja sekä psykiatrista hoitoa.
Mitä ihmettä juuri luin? Totta hemmetissä vanhempien pitää myös kasvattaa ne omat lapsensa.
Naulan kantaan. Meno oli päiväkodissa niin kamalaa pikkuisimpien lapsiparkojen kannalta, etten itse enää kestänyt sitä. Isompienkin osalta lyhyempi päivä hälyssä riittäisi: 4-5-vuotiaat on hyvä jo viedä sosiaalisiin tilanteisiin ikätovereidensa kanssa, mutta 2-3h kerhopäivä tai viikoittaiset harrastukset ja / tai toisten kotona olevien luona kyläilyt tai vaikka ihan leikkipuistoilu pari tuntia päivittäin ajavat saman asian!
Omat lapseni hoidan kotihoidontuella (joo, se on vain muutaman satasen kuussa, mutta keskiluokkainen perhe kyllä pärjää menoista väliaikaisesti tinkimällä sillä, kun on toinenkin keskituloinen vanhempi lapsella saman katon alla).
Valintakysymyksiä monelle ok-tuloiselle nämä, viekö pienen alle 3-vuotiaan lapsensa säilöön päiväksi vai tarjoaako hyvän startin elämään. Toki ei varmaan esim. kaikille yksinhuoltajille taloudellisesti mahdollista, sen ymmärrän. Sääli niitä pikkuisia vauvoja ja taaperoita, jotka päiväkotiin viedään, vaikka vanhemmat voisivat tehdä toisenlaisenkin valinnan.
T. Entinen varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3v saakka olin lapseni kanssa kotona, sitten oli pakko töihin lähteä ja lapsi hoitoon koska rahatilanne alkoi olla jo varsin huono. Tuttuni joutui laittamaan 9kk lapsen päiväkotiin kun miehensä sai lomautuksen niin meni itse töihin koska pakko on rahaa jostain saada.
Ja se mies ei sitten voinut hoitaa omaa lastaan, vaikka ei ollut töissä?
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus eletään vain kerran. Jos se mitenkään on järjestettävissä, kannattaa hoitaa lasta kotihoidontuella 3-vuotiaaksi. Tekee hyvää lapsen psyykelle ja vanhemman ja lapsen terveelle kiintymyssuhteelle. Ei tule laiminlyöntejä niin kuin päiväkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Tämä on kyllä elitistinen lausunto. Moni meistä ei ajele uudella autolla tai asu edes omakotitalossa vaan ollaan keskipalkkaisia, opintovelkaisia työntekijöitä. Lasta ei sysätä hoitoon mistään elintaso -syistä vaan koska ei ole varaa maksaa asumista, autoa, lainoja ja muita kustannuksia jos toinen on kotona. On eri asia asua vuokralla Pihtiputaalla kun asua isojen kaupunkien lähistöllä opintolainan kanssa auton ollessa pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Tämä on kyllä elitistinen lausunto. Moni meistä ei ajele uudella autolla tai asu edes omakotitalossa vaan ollaan keskipalkkaisia, opintovelkaisia työntekijöitä. Lasta ei sysätä hoito
Keskipalkkaisilla on varaa säästää ennalta ja käyttää niitä lapsen hyvinvointiin. Oletko ajatellut, että jotkut laittavat menonsa minimiin, jotta kumpikin vanhempi on sen yhden vaivaisen vuoden pois töistä tienaamasta. Se taapero voi paremmin ilman autoa vaikka yksiössä kolmion sijaan, jos vanhemmat sillä ratkaisulla voivat sitten olla viemättä riskialttiiseen meluisaan päiväkotiin ihan pientä alle 3-vuotiasta.
Myisin itse omat vaatteenikin päältä, jotta lapseni ei tarvitsi mennä päiväkotiin vuoden ikäisenä.
-päiväkodissa työskentelevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Tämä on kyllä elitistinen lausunto. Moni meistä ei ajele uudella autolla tai asu edes omakotitalossa vaan ollaan keskipalkkaisia, opintovelkaisia työntekijöitä. Lasta ei sysätä hoito
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ei pitäisi olla keskipalkkaiselle mahdotonta, jos kumpikin vanhemmista on pois töistä 1/2 - 1v kotihoidon tuella.
Itse osasin säästää ennalta, vaikka omat tuloni olivatkin vain 1100 e nettona ennen äitiyslomaa. Keskituloisella lienee hiukan paremmat ansiot vai olenko käsittänyt jotain väärin?
Tietysti jos on tärkeämpää säilyttää sama elintaso kuin ennen lasta, niin silloin se palkan menetys sitten menee edelle. Harmi, sillä 2v lapsi tarvitsisi turvallisia tuttuja aikuisia päiviinsä eikä huutavaa lapsilaumaa ja sitä ettei syliin ehditä ottaa itkun tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin työskentelin päiväkodissa ennen omien lapsieni syntymää ja se ei todellakaan ole pienille lapsille sopiva paikka. Minun lapseni eivät tule koskaan päiväkotiin joutumaan.
Kummallisinta on, että nämä keskituloiset valittajat, jotka eivät voineet taloudellisista syistä muka olla pois töistä, ovat kuitenkin ostaneet n. 500 000 e asunnon. Ja ajavat alle 10 v vanhalla autolla.
Koomisinta oli, että lapset eivät edes halunneet omia huoneita, kun se uusi kalliimpi koti oli hankittu. Halusivatkin vain turvaa toisistaan yhteisessä lastenhuoneessa, eivätkä lisää tilaa.
Lapset menivät jo alle vuoden ikäisinä päiväksi säilöön ja toinen vanhempi vieläpä itse meni sitten töihin kasvattamaan muiden lapsia. Luulisi, että kasvatusalalla olisi ymmärrystä varhaisista kiintymyssuhteista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Tämä on kyllä elitistinen lausunto. Moni meistä ei ajele uudella autolla tai asu edes omakotitalossa vaan ollaan keskipalkkaisia, opint
Meillä kiinteät kulut on ihan vähintään 2k Eur/kk, aika kauan saa säästää että voi molemmat olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutku minä ja mun tulot ja rahat. Jos jään kotihoidontuella kotiin vuodeksi niin menetän rahaa. Riihikuivaa käteistä.
Ja jos mä olen vuoden kotihoidontuella ja mies vuoden niin ei saada kaikkia unelmia heti toteutettua.
Lapsi on onnellisempi kun saamme vähän uudemman auton ja muutettua hänen ollessaan 2-vuotias isompaan kotiin.
Eiku miten se nyt menikään lapsen kannalta? Oliskohan lapsi kuitenkin onnellisempi pienemmässä asunnossa ja vanhempien vastatessa hätään ja tarjotessa syliä, viedessä leikkipuistoon, piirtäessä, potkiessa lapsen kanssa palloa, lukiessa ja leipoessa. Tai auttaessa äitiä tai isiä kotitöissä. Ilman altistumista jatkuvalle 8-10 tunnin hälylle.
Tämä on kyllä elitistinen lausunto. Moni meistä ei ajele uudella autolla tai asu ed
Eiköhän riitä että molemmat vanhemmista on vuorotellen kotona sen pätkän. Ei lopulta tee kovin isoa lovea keskituloisen lompsaan, jos on etukäteen vähän säästänyt ja tinkii menoista. Menot merkkaavat enemmän kuin tulot.
Jännä miten kaikki keskiansioilla olevat eivät ole valmiita säästämään ja olemaan hetken verran kotona ihan sitä pientä lastaan varten. Siihen asti vaan, kunnes lapsi kasvanut ja kehittynyt niin, että kestää sen kuormittavan päiväkodin arjen. Kun se työpaikkakin pysyy siellä tallessa hoitovapaan ajan, jq kumpikin vanhempi voi 2 vanhemman perheessä vuorotella ja olla pienemmän ajan pois tienaamasta.
Upp