Lue keskustelun säännöt.
Minulla on sellainen muisto lapsuudesta, että istutaan autossa juhlapaikan ulkopuolella parkissa,
14.11.2024 |
on ollut tarkoitus mennä jonkun sukulaisen häihin, mutta sitten äidille tulee joku ahdistus ja lopulta me ei mennäkään. Samantyyppisiä tapauksia muistan lapsuudesta lukuisia, mitään ei voinut koskaan ennakoida ja äidin vaihtuvat fiilikset olivat pääosassa.
Tänään äiti laittoi viestiä, ja kysyi että mennäänkö kahville. Olin sattumalta siinä kauppakeskuksessa johon hän oli muutenkin tulossa ja ehdotin, että odotan häntä kahvilassa. Hän ei vastannut enää mitään, joten soitin. Silloin äiti sanoikin että ei kannata häntä odottaa, mene kotiin vaan, ja nähdään joskus toiste.
Isänpäivänä hän kielsi tuomasta isälleni leivonnaisia, jotka olin valmistanut. Syynä oli se, että äitiä väsytti ja hän ei jaksanut vieraita sille päivälle, vaikka kerroin että tuon vain leivonnaiset ja lähden samantien.
Millainen vaikutelma teille tästä syntyy?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä "toisen kotiin", siis tyttären isän kotiin pitää voida mennä isänpäivänä. Sitä ei mielenvikainen äiti voi estää. Se koti on myös isän!
Isähän se tässä viestintuojana oli, eli hänen päätös myötäillä vaimoaan. Olisin kutsunut isän meille tai käynyt viemässä leivonnaiset oven taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla itsellä on paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Kotona nuo eivät minulla näy.
Olisin kyllä ottanut sinut ja leipomukset ilomielin vastaan. Ehkä äitisi ei vaan jaksanut mitään ylimääräistä ääntä.
Tiedän miltä sinun äidistäsi tuntuu esim tuolla häissä parkkipaikalla. Itse olen kyllä jäänyt yksin autoon tai käynyt vähän aikaan tilaisuudessa.
Mies on mennyt lasten kans tilaisuuteen.
Sosiaalisen tilanteen pelko ja ahdistus, ja taustalla voi hyvin olla autismi, jota naisilla ei kovin herkästi hoksata.
Onko isä liikuntarajoitteinen? Ihmettelen, ettette istuneet hetkeä vaikka ulkoportailla tai autossasi ja isä olisi saanut leivokset.
Varmaan vähentäisin reippaasti yhteydenpitoa tuollaiseen äitiin. Riippuu myös siitä, osaako hän hyvinä hetkinä pahoitella ja keskustella sairaudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en haluaisi tuollaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä. En haluaisi arvailla ja miettiä millä tuulella läheinen milloinkin on ja pahoittaa mieltäni. Oli sairaus tai ei niin läheisiä ihmisiä kunnioitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ei toisen kotiin voi tunkeutua leivonnaisten kanssa, huono neuvo.
Ap:na olisin soittanut suoraan isälle ja kertonut, että on tulossa.
Sulle luonnollisesti on ihan ok estää perheenjäseniä näkemästä toisiaan.
AP kertoi isänpäivänä tekemässään aloituksessa soittaneensa ensin isälleen, mutta ei saanut häntä kiinni, joten oli soittanut seuraavaksi äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kun ei isä ole lähtenyt omilleen, menee elämä hukkaan tuollaisen kanssa.
Tietenkin ovat. Et ole ilmeisesti kokenut voimakasta paniikkihäiriötä tai masennusta. Helppoa se on sanoa, kun ei ole kokemusta miten hirveää se on eikä silloin kaipaa ketään lähelleen. Sivusta