Pystytkö rehellisesti sanomaan että miehesi on elämäsi rakkaus?

Joo. Vaikka kaikkein päättömin ja sokein rakkausvaihe onkin hiipunut. Tuskin samaa koen kuitenkaan uudestaan, joten kyllä, mies on elämäni rakkaus.

Kyllä, tietysti. Muuten olisi jäänyt avioliitto solmimatta ja lapset hankkimatta. Yhdessä ollaan hautaan saakka.

Todellakin.

Joo ja ei. Ehdottomasti elämäni syvin ja paras rakkaus hän on. Lisäksi nuoruudessa on yksi rakkaus, joka ylitti aikoinaan intohimossaan ja hulluudessaan suhteeni nykyiseen elämänkumppaniini. Tuo nuoruuden rakkaus oli kuitenkin monin tavoin toksinen suhde vailla tulevaisuutta, olen onnellinen että en jäänyt siihen.

Tämä nykyinen on ehdottomasti. Kohtelemme toisiamme paremmin kuin kavereita, tehdään paljon yhdessä. Hän on turvallinen ikioma tavallinen mies. Tai näyttää tavalliselta mutta on sielukas ja älykäs.

Ei ole. Se on joku muu, jota en koskaan saa.

Kyllä on.

En pysty. Aviomieheni ei ole ikinä ollut elämäni rakkaus.

Biologinen kelloni tikitti kolmekymppisenä niin ylikierroksilla, että otin sen jonka pystyin saamaan, koska en pystynyt saamaan sitä jonka olisin oikeasti halunnut. Nyt sitten elän rakkaudettomassa liitossa. Kyllä, olen idiootti. 

Kyllä. 11 päivää yhteistä taivalta takana ja vieläkin yhdessä <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. 11 päivää yhteistä taivalta takana ja vieläkin yhdessä <3

🔥

Kyllä. Ja tiedän olevani sitä myös miehelleni. Molemmat tiedostamme myös sen että kaikille ei suoda tällaista rakkautta. Onhan meillä molemmilla elämää takanakin. Elämää ja aiempia parisuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän rakkaus kuulostaa aika lapselliselta ainakin näin vanhempana. Kaikilla meillä on menneisyys ja sinne mahtuu rakkauksia. Se kumppani jota juuri nyt rakastamme, ei olisi välttämättä ollut meille oikea nuorempana. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat. 

Eikä se libidopohjainen, eroottinen rakkaus ole edes mitään rakkautta. Tätä tosin on turha lähteä selittämään egosentriselle ihmiselle, kehittömättömälle libidovetoiselle liskoaivolle. 

Näin voi kirjoittaa vain pihtaava aseksuaali.

Mun suuri rakkauteni miestäni kohtaan perustuu kumppanuuteen, ystävyyteen, rakkauteen, luottamukseen, yhteisiin unelmiin - ja todella paljon fyysiseen vetovoimaan ja yhteyteen! Se on kirsikka kakun päällä, ihaninta mitä parisuhteessa voi 2 ihmisen välillä olla. 

Ihan turha haukkua liskoaivoiksi, ihan fiksuja ja menestyneitä olemme. 

Eikä ole mitään merkitystä silläkään että fyysinen puoli ja intohimo muuttuu sitten joskus kun rakastelu ei enää onnistu. On kädet, suu, hellyys ja läheisyys, kosketus joka välittää rakkauden. Onneksi nyt vielä 60+v homma toimii kaikilla tavoilla!

En.

Kyllä pystyn sanomaan. Hän ei ole mieheni, vaan miesystävä, mutta rakastan todella. Tiedän, että hän ei tunne samoin. Olemme olleet vuosia yhdessä. 

Kokemus minulla on aikaisemmasta pitkästä avioliitosta. Ne tunteet ei ole mitenkään verrattavissa tähän mitä nyt tunnen. 

Voin sanoa. En täytyisi olemaan ihan ok suhteessa. Rakastan miestäni palavasti, vuosi vuodelta vaan enemmän.

Teininä ei ollut, mutta kun aikuisena uudelleen tavattiin ja oltu yhdessä 20 vuotta niin vastaan kyllä. 

Jokapäiväisen elämän kannalta paras mahdollinen, mutta tunteiden kannalta ei.

Alussa ja nykyään, nyt ja aina <3 

Tämä on monella tavalla hyvä, toimiva, syvällinen ja turvallinen suhde, eli siinä mielessä voin sanoa, että on elämäni rakkaus. Tästä suhteesta tosin puuttuu fyysinen läheisyys ja intohimo, mitä suren. Intohimon, läheisyyden, syvän yhteyden ja tasavertaisuuden kannalta oli eräs toinen, jonka kanssa aikoinaan rakastuimme toisiimme ja jota en ole koskaan unohtanut. En alkanut suhteeseen hänen kanssa ja ainakin menetin siinä samalla elämästäni ne häneen liittyneet hyvät asiat. Nykyinen suhde on uskoakseni aineellisesti ja taloudellisesti vauraampi ja muutenkin vakaampi kuin siinä toisessa suhteessa olisi ollut, mutta tässä suhteessa en tunne itseäni naiseksi. Jotakin sillä alueella on kuollut. 

Valitettavasti en. Mutta en ylipäätään usko että läheskään jokaisella on mitään yhtä ja ainoaa elämän rakkautta. Jos olisin saanut valita, olisin edelleen yhdessä entisen avokkini kanssa, joka oli valtavan älykäs, hauska ja komea. Suhde nykyiseen mieheen on hyvä ja rakastava, mutta olisi silkkaa valehtelua sanoa, että hän on elämäni rakkaus.