Pystytkö rehellisesti sanomaan että miehesi on elämäsi rakkaus?

Mistäs sitä vielä tietää oliko ainoa elämäni rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn tottakai helposti. Mitä muuta kuvittelit.

No aika monella on useampi suhde elämänsä aikana, ja kaikki niistä tuskin voivat olla niitä "elämän rakkauksia". Kiva jos satut juuri nyt olemaan sen elämäsi rakkauden kanssa. 

Miksi useampi ei voisi olla se elämän rakkaus?

Kyllä ! ...vaikka muitakin kokeiltu. Päällimmäiset syyt:



* Molemmin puoleinen kunnioitus ja huomiointi

* Kommunikointi pelaa, ihan kaikesta voidaan jutella

* Omia ja yhteisiä harrastuksia ja menemisiä

* Seksi = aikuisten leikki edelleen kokeilunhaluista ja jännittävää (n.2-3 kertaa viikossa)

* Melko yhteinen tausta/kulttuuri

* Talous suht kunnossa

* Lapset (nyt aikuisia) molemmille kaikkein tärkeintä

As simple as that / M 55

Vierailija kirjoitti:

En pysty. Haluaisin kyllä, mutta en vain voi. Mikään mitä teen, ei ole saanut miestä muuttumaan ystävälliseksi.

On aika jättää se sika, siskoseni.

Kyllä, hyvänä ja huonona aikana. Ja huonoa aikaa on ollut paljon, valehtelua ja jopa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta niistä on selvitty ja päästy yli yhdessä. Nykyään elämme hyvinkin rauhallista ja seesteistä, onnellista elämää ja on tosi hyvä olla yhdessä 😍

Että kyllä, on todellakin elämäni rakkaus, ollut jo yli 30 vuotta ja tulee aina olemaan.

Mistä tällaisia voi tietää. Mieheni on paras mies nyt eikä muut miehet kiinnosta. Sitä en voi tietää löytyisikö tuolta jostain sopivampikin. Ei ole tarvetta etsiä. 

Se miten rakkaus koetaan, riippuu paljon elämänvaiheestakin. Nuorena koetut rakkaudet jäävät yleensä mieleen ja niitä voidaan pitää suurina, vaikka todellisuudessa niissä ei ollut juuri mitään. 

Saavuttamattomat rakkaudet jäävät yleensä myös kummittelemaan mieleen. 

Elämän rakkaus kuulostaa aika lapselliselta ainakin näin vanhempana. Kaikilla meillä on menneisyys ja sinne mahtuu rakkauksia. Se kumppani jota juuri nyt rakastamme, ei olisi välttämättä ollut meille oikea nuorempana. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän rakkaus kuulostaa aika lapselliselta ainakin näin vanhempana. Kaikilla meillä on menneisyys ja sinne mahtuu rakkauksia. Se kumppani jota juuri nyt rakastamme, ei olisi välttämättä ollut meille oikea nuorempana. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat. 

Eikä se libidopohjainen, eroottinen rakkaus ole edes mitään rakkautta. Tätä tosin on turha lähteä selittämään egosentriselle ihmiselle, kehittömättömälle libidovetoiselle liskoaivolle. 

Olen enemmän käytännön ihmisiä ja vierastan romanttista ilmaisua kumppanistani, mutta varmaa on etten vaihtanut ja vaihtaisi edelleenkään arvostamaani yksin olemista takaisin edesmenneen puolisoni kuin nykyisenkään puolisoni vuoksi. Hyvin erilaiset persoonat, jotka ovat molemmat tuoneen elämääni hyviä asioita ihmisinä.

Uskon, että meillä kaikilla on useampia elämämme rakkauksia. Usein se rakkaus on suppea näkökulma toisesta ihmisestä ja joka toivon mukaan järkiperäistyy sekä suhde löytää vakaamman pohjan muustakin kuin rakkaudesta. Ihmisiä liimaa toisiinsa hyvin monet muutkin tekijät. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän rakkaus kuulostaa aika lapselliselta ainakin näin vanhempana. Kaikilla meillä on menneisyys ja sinne mahtuu rakkauksia. Se kumppani jota juuri nyt rakastamme, ei olisi välttämättä ollut meille oikea nuorempana. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat. 

Ei se kaikkien kohdalla noin päde. On ihmisiä, joille ensimmäinen on myös viimeinen. Yhdessä koko elämän, nuoruudesta loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Elämän rakkaus kuulostaa aika lapselliselta ainakin näin vanhempana. Kaikilla meillä on menneisyys ja sinne mahtuu rakkauksia. Se kumppani jota juuri nyt rakastamme, ei olisi välttämättä ollut meille oikea nuorempana. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat. 

Ai, minusta se ei kuulosta lainkaan lapselliselta. Mentiin yhteen mieheni kanssa 20-vuotiaina ja edelleen yli 50-vuotiaina ollaan yhdessä, hyvin onnellisesti, ja kyllä voin jo sanoa että tämä on elämäni rakkaus. Jos hän tuosta viereltä vaikka 10 vuoden kuluttua tavalla tai toisella lähtee pois, niin se ei poista sitä faktaa että hän oli elämäni rakkaus. Eikä se, vaikka joskus vielä tapaisin jonkun toisen. Mielestäni elämäni rakkautta mitataan myös ajassa, elämän pituudessa.

Jos sillä elämän rakkaudella tarkoitetaan sellaista elokuvien ikuista intohimoista "en voi elää ilman sinua"-rakkautta, niin ei, mieheni ei ole minulle sellainen. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä toisaalta ole ollut kukaan muukaan.

Olen silti rakastunut ja kiintynyt mieheeni ja meillä on hyvä yhdessä. Ainakaan toistaiseksi en kaipaa muutakaan. 

Tietenkin on. Miksi muuten olisin hänen kanssaan yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn tottakai helposti. Mitä muuta kuvittelit.

No aika monella on useampi suhde elämänsä aikana, ja kaikki niistä tuskin voivat olla niitä "elämän rakkauksia". Kiva jos satut juuri nyt olemaan sen elämäsi rakkauden kanssa. 

Miksi useampi ei voisi olla se elämän rakkaus?

Samaa mietin.

Sieltähän se rakkaus tuntuu. Juuri se rakkauden kohde on elämän rakkaus, jota ilman ei voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty. Haluaisin kyllä, mutta en vain voi. Mikään mitä teen, ei ole saanut miestä muuttumaan ystävälliseksi.

On aika jättää se sika, siskoseni.

Juuri näin. Ja seuraavalla kerralla valitsee sellaisen miehen, joka on valmiiksi hyvä. Sellaisen jonka ei tarvitse muuttua.

Yksi ja ainoa, ainut ja oikea, ainutkertainen.

Vielä 30 vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen enemmän käytännön ihmisiä ja vierastan romanttista ilmaisua kumppanistani, mutta varmaa on etten vaihtanut ja vaihtaisi edelleenkään arvostamaani yksin olemista takaisin edesmenneen puolisoni kuin nykyisenkään puolisoni vuoksi. Hyvin erilaiset persoonat, jotka ovat molemmat tuoneen elämääni hyviä asioita ihmisinä.

Uskon, että meillä kaikilla on useampia elämämme rakkauksia. Usein se rakkaus on suppea näkökulma toisesta ihmisestä ja joka toivon mukaan järkiperäistyy sekä suhde löytää vakaamman pohjan muustakin kuin rakkaudesta. Ihmisiä liimaa toisiinsa hyvin monet muutkin tekijät. 

Joo-o, mullakin on ollut elämässäni useampi rakkaus ja useampi pidempi suhdekin. Ja, kaikkia olen rakastanut eri tavoin, aivan kuten muitakin läheisiä. Mutta, vain yksi näistä rakkauksista on ollut SE elämäni rakkaus. Ja se tunne on ollut jotain aivan muuta kuin muiden kanssa. Muiden, joita kohtaan olen tuntenut myös rakkautta, ehkä välittävää, arvostavaa tai toverillista, ja jopa kumppanuutta. Tämä yksi on myös kaikkea tuota, mutta myös paljon enemmän. Siksi hän on elämäni rakkaus. 

Mitäs sitten, jos sen elämän rakkauden kanssa ei suhde toteudu tai menettää hänet. Pitääkö olla yksin vai saako olla jonkun kanssa, vaikka hän ei olekaan elämän rakkaus. Kun se oli ja ja meni jo. 

Ei ole edes koko miestä. Erosin viime partnerista kun tajusin että minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan, ja hän löysi elämänsä rakkauden ja lastensa äidin sitten parin vuoden päästä.

Olen alkanut miettimään että jokaiselle jos jokaiselle vakalle on kerran kantensa, niin itse olen joku microplane tai perunansurvin joita on keittiössä tasan yksi, kukaan ei muista milloin sitä on viimeksi tarvittu, ja joka jumittaa laatikoston kiinni kaappeihin katsoessa. Luovutan.