Pystytkö rehellisesti sanomaan että miehesi on elämäsi rakkaus?
Kommentit (82)
Kyllä, 19-v naimisiin ja nyt oltu 49 vuotta. Joka päivä halataan ja sanotaan kauniita asioita. Olen onnekas, kun löysin hänet.
Ei tietenkään ole; Kristus on. Mieheni on elämänkumppanini.
Kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen: kyllä pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole; Kristus on. Mieheni on elämänkumppanini.
Voi miesparkaa. Paha kilpailija kyllä hänellä. Toivottavasti lapsesi edes menevät ensimmäisiksi.
Kyllä on. Yhteisiä vuosia on yli 30 ja en kyllä tiennyt rakkaudesta mitään ennen tämän ihanan miehen tapaamista.
Pystyn tottakai helposti. Mitä muuta kuvittelit.
Kyllä.
Mutta ensimmäinen aviomieheni ei sellainen ollut.
Kyllä vaikka tarina on surullinen ja olen katkera. Minä olin onnellinen ja rakastunut kunnes mies petti 30 vuoden jälkeen. En pystynyt jättämään koska rakastin edelleen niin paljon. Vähitellen olen alkanut vihata itseäni, en luota häneen ja olen katkera mutten edelleenkään voi jättää häntä. - elämäni rakkaus
Tämä ei ole vaikea vastaus, kun on myös ainoa, ja uskon kaikkien näiden vuosien jälkeen sellaisena pysyvänkin.
Hän ei ole elämäni rakkaus. Silti rakastan häntä, näen tulevaisuuteni hänen kanssaan ja olen uskollinen. Elämäni rakkaus on... no, liian boheemi tyyppi, jonka kanssa en olisi voinut haaveillakaan lapsesta tai omakotitalosta (vaatii vakaan talouden).
Lisään tähän vielä sen, että elämäni rakkaus ei ollut mikään jännämies. Hiljainen kotihissukka, kiltti kuin mikä sanan varsinaisessa merkityksessä. Elämänhallinta kuitenkin täysin nolla. Kello tai kalenteri ei merkinnyt mitään. Ei sellaisen kanssa voi jakaa arkeaan.
Ehdottomasti pystyn. Minulle tuli jo alussa hyvin vahvasti tunne, että meidät on tarkoitettu yhteen, ja kuin olisimme jo tunteneet ennestään. Eikä tunne ole vuosien varrella muuttunut.
Tottakai. Mulla hyvä tuuri kun nyt jo kolmas elämäni rakkaus, kahdelle ensimmäiselle vasta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole; Kristus on. Mieheni on elämänkumppanini.
Voi miesparkaa. Paha kilpailija kyllä hänellä. Toivottavasti lapsesi edes menevät ensimmäisiksi.
Mikään ei mene Kristusta edelle. Jos menisi, en minä olisi kuin narsistinen ego. Nyt olen Kristuksen heijastus, syntinen, puutteellinen, mutta pontentiaalinen. Ja sitä myöten varmasti parempi puoliso ja äiti.
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa että hän on ainoa, mutta voin sanoa, että tämän ihmisen kanssa näen sen mitä niiden päättyneiden suhteiden kanssa en nähnyt. Eli kyllä, hän on se jonka kanssa haluan olla, perustaa perheen ja mennä naimisiin. Venkosin kuitenkin kuutisen vuotta naimisiin menon kanssa edellisessä 11 vuoden parisuhteessani.
Vähän sama. Kuvittelin sen edellisen reilun 10 vuoden parisuhteen olevan elämäni rakkaus. Ja termin elämäni rakkaus tulkitsin niin, että se on ihminen, jonka kanssa ajattelin yrittäväni olla pitkään, ehkä lopun elämääni. Ajattelin rakkauden ja pitkän suhteen vaativan paljon työtä ja tahdonvoimaa. Eihän se riittänyt sitten kuitenkaan ja ero tuli vaikka lapsiakin tehtiin. Naimisiin en halunnut hänen kanssaan. Sitten tapasin sen todellisen elämäni rakkauden. Tämä on jotain ihan muuta, tämä on sitä rakkautta, ei mikään "me nyt ollaan päätetty pysyä yhdessä" suhde. Kohta 16 vuotta täynnä ja joka päivä olen onnellinen, että hän on osa elämääni.
Pointtini on kuitenkin se, että edellisessä suhteessa ollessni olisin voinut vastata, että olen elämäni rakkauden kanssa, koska ajattelin elämän rakkauden olevan lähinnä sama kuin pitkä suhde, jossa on päättänyt olla.
Pystyn! Nyt 12vuotta yhdessä, lapset, talo jne. Ja edelleen hän on mielestäni vastustamattoman ihana ja suhde on todella hyvä ja seksikin edelleen mahtavaa.
Vaalin tätä suhdetta, koska esimerkiksi exän kanssa ei todellakaan ollut näin auvoisaa ja osaan arvostaa tätä kaikkea, mitä minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn tottakai helposti. Mitä muuta kuvittelit.
No aika monella on useampi suhde elämänsä aikana, ja kaikki niistä tuskin voivat olla niitä "elämän rakkauksia". Kiva jos satut juuri nyt olemaan sen elämäsi rakkauden kanssa.
En pysty. Haluaisin kyllä, mutta en vain voi. Mikään mitä teen, ei ole saanut miestä muuttumaan ystävälliseksi.
En, mutta on tärkeä ja kolmen joukossa elämäni miehiä. Nyt kyllä mielessäni kummittelee mies joka tuntuu elämän mieheltä...