Nautitko imetyksestä?

Nautin sen takia että se oli meillä niin mielettömän helppoa ja ei tarvinnut niiden maitopullojen kanssa touhuta. Imetys sujui kylläkin vain makuulla joten se vähän rajoitti elämää. Oli kyllä ihanaa saada lapsi rauhottumaan viereensä ja makoilla itsekin.



Miinusta siinä oli se suunnaton sitovuus, sillä lapsihan ei sitten pulloa huolinut ja pakastemaidotkin se yökki pihalle. Se rajoitti elämää entisestään mutta näin jälkeenpäin ajatellen vauva-aika oli niin lyhyt että ihan sama.

pidin vauvaa väärin rinnalla. Lätkäisin vauvan tyynylle selälleen (niin kuin synnärillä näyttivät), ja vauvan pää oli kierossa imiessä. Mun rinnat ei kestäneet sitä ja olivat verisillä ruvilla melkein 2 kk. Arvaa sattuiko! Asia rupesi nopeasti korjaantumaan, kun viimeinkin ymmärsin laittaa vauvan tiukasti kehoa vasten rinnan suuntaisesti, niin ettei vauvan tarvinut yhtään kääntää päätä saadakseen tissin suuhun.



Eli voi olla ap, että sullakin on joku vastaava ongelma, jos vielä sattuu.

Koskee koko ajan ja vauva taistelee vastaan naama punaisena huutaen.

Esikoinen huutaa vieressä jne. Naapurin ukko kyylää ikkunasta tissiä.

Ihan kauheaa! Onneksi ei tule enää enempää lapsia!

Oli ihana huomata, että pystyin ruokkimaan oman lapseni (onnistuuhan tuo toki pullollakin) ja että lapseni nautti siitä niin kovin. Kyllähän imetys erittää oksitosiinia, joten taitaa tuo " nautinto" osaltaan olla hormonaalistakin.

Vai naapurin ukkokin on kuvioissa mukana :DDD.

Tuota olen miettynyt että voiko vauvan asennolla olla merkitystä myös tuohon sattumiseen. Kun tuntuu että imuote on aika hyvä mutta olisiko sillä merkitystä miten kaukana muu keho on äidistä.. Olen pitänyt vauvaa " ruoto suorassa" monesti niin että vauvan keski- ja alakeho ovat jo melko etäällä minusta. En oikein tiedä miten tuon ruodon saa pidettyä suorassa niin että vauva olisi kokonaan ihan iholla kiinni (varsinkaan kainaloasennossa). No, täytyy yritellä tuotakin vielä.



Mukavaa kun asia on herättänyt keskustelua, kiitos kaikille mielipiteistä ja kokemuksista! Lisääkin saa kertoa, tämä ei ole keskustelun lopetus..



ap

kiitos 33:lle makeista nauruista! :D

Olenkin ihmetellyt, että odotusaikana varoitellaan unettomista öistä ja vaippavuorista, mutta ei sanaakaan siitä miten puuduttavaa, jatkuvaa ja ankeaa imettäminen on!



Meillä ei ole ollut mitään ongelmia:kyllä ne vauvat on syöneet ja maitoa on tullut.



Mutta en todellakaan ole siitä mitenkään nauttinut! Kun loputtomalta tuntunut imetys on sitten loppunut, niin molemmilla kerroilla olen ollut todella iloinen ja helpottunut.

Joo, mullakin oli aluksi vauvan kroppa kaukana itsestäni. Yritin jos mitä akrobatiatemppuja saadakseni vauvaa rasittamaan eri osaa kipeistä rinnanpäistäni. Sitten kun sain asennon kuntoon, imetin tasan yhdessä asennossa, ei tarvinnut vaidella ollenkaan enää. Harmi, etten muista enää tarkasti miten toimin... Mutta muistaaksen laitoin ison tyynyt syliin, vauvan siihen kyljelleen, niska suorana ja kiinni omaan kroppaan.

palikat kohdallaan jos imetys on hirveetä, niin ei kyllä oo musta kovinkaan terveen kuulosta et päiviä ja viikkoja porataan siksi ettei lasta saakkaan enää tissille!

ja 33, pyyä se ukko kattoon sisälle oikein ni ehkä sit lopettaa sen vahtaamisen!

Tuo vauvan tuominen ihan iholle kiinni tuntui toimivan ihan kivasti kun äsken testailin. Täytyypä yrittää pitää tuosta huolta jatkossakin, josko se auttaisi asiaa. Kiitos vinkistä 4!



ap

ja aluksi oli rinnanpäät kipeänä, mutta pian ne parani. imetän edelleen, poika 11 kk.

lapsi nauttii ja kyllä siinä saa läheisyyden lapseen. osaan kyllä lopettaa ajoissa. esikoista imetin vuoden ikään ja samaan pyrin nyt kakkosen kanssa. taaperoimettäjiä en tajua (siis lapsi 2-3 v ja edelleen tissillä)

imettämässä vauvaa näillä E-kupin jättihinkeilläni. Ukko-parka ei meinaa pöksyissään pysyä.

Nyt se tulee jo tuomaan roskia samaan aikaan kun minä. Siis ihan juoksee perääni, hemmetin läpinäkyvää.



Millä tuosta eroon pääsisi? Imetän kyllä muuallakin, mutta lastenhuone olisi kätevin paikka :(

33

Vauva tuhisee rinnalla, keskeyttää välillä kurkatakseen minua ja hymyilläkseen. Ja jatkaa taas syömistä hyvin totisena ja asian vakavuudella ottaen. Suloisinta mitä tiedän. :´)



Kyllä minä ymmärrän jos joku itkee imetyksen loppumista. Ei siinä sure varsinaisesti itse sitä imetystapahtuman loppumista (vaikka osittain sitäkin) vaan yhden elämänvaiheen päättymistä, lapsen kasvamista. Tai sure ja sure, ehkä enemmän tirauttaa haikeuden kyyneliä.