Olen mieleltäni nuori, ja harmittaa kun nuoret ovat kauheita ikäras isteja.

Olen  yksinasuva, yksinäinen aikuisten lasten äiti.

Lapset ovat hajaantuneet maailmalle, kuka minnekin.

Myönnän masentuneeni koronan aikaan, kun ei päässyt mihinkään.

En silti roiku lapsissani, olen aina ollut hyvin itsenäinen ihminen.

(Siksi varmaan miehetkään eivät ole jääneet...)

Inhoan järjestötoimintaa ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Olen mieleltäni nuori, ja harmittaa kun nuoret ovat kauheita ikäras isteja.

Yksinään en rupea enää mihinkään suurisuuntaisiin hankkeisiin, kuten kotieläin tai kesämökki.

Nekin on jo nähty ja todettu, että yksinäiselle ihan liikaa vaivaa ja rahanmenoa. En minä tekemistä sinänsä kaipaa, vaan yhteyttä muihin ihmisiin, mieluusti tietty kiinnostaviin ja samanhenkisiin!

t. eläkeläisnuori ;-)