Lue keskustelun säännöt.
Muutin samaan kaupunginosaan jossa pojan perhe asuu. Nyt miniä kuulemma alkanut puhumaan muutosta.
12.11.2024 |
Voiko tämä olla enää tottakaan? Vihaako hän minua, vai mistä ongelmasta voi olla kyse?
Olen siis aivan normaali anoppi, en mikään kyylä. Lähellä poikani asuinpaikkaa sattui olemaan sopiva rivitaloasunto vapaana.
Neuvoja?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras päätökseni tässä elämässä oli se, kun 5 v sitten päätin miniäkokelaan tavattuani, että en ole pojan perheen kanssa missään tekemisissä. Näin minua ei voi syyttää juoruilusta, seläntakana puhumisesta, kiusaamisesta, kotirauhan rikkomisesta, lastenlasten eriarvoisesta kohtelusta jne.
En tiedä, mitä miniä miettii tai mihin aikoo muuttaa, en tiedä asuinpaikkaansa enkä tekemisiään. Ei kuulu minulle, ei kiinnosta.
Harvoin tapaa noin tunnekylmiä ihmisiä. Olet varmaan tosi onnellinen elämässäsi, onnea!
En minä ajattele, että kirjoittaja olisi tunnekylmä. Hän on vain ihminen, joka vetää herneen nenään helposti ja ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini alkoi puhumaan muutosta samaan kaupunkiin jossa asun perheineni (ihan eri päässä Suomea kuin hän asuu) ja vihjaili että voisi joskus käydä meillä siivoamassa. Aloin samantien katselemaan töitä ulkomailta.
M 45
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miniät katalia, pahansuopia. Yrittävät käännyttää miehensä lapsuudenperhettään vastaan.
Markuksen evankeliumi 10:7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini alkoi puhumaan muutosta samaan kaupunkiin jossa asun perheineni (ihan eri päässä Suomea kuin hän asuu) ja vihjaili että voisi joskus käydä meillä siivoamassa. Aloin samantien katselemaan töitä ulkomailta.
M 45
Vanhempani tosiaan muutti asumaan samalle paikkakunnalle, mikä oli minusta elämäni suurin virhe. Samantien hän alkoi tupsahdella ilman mitään ennakkoilmoitusta kotiimme, soitti vain ovikelloa ja vaati pitämään seuraa monta tuntia, vaati erilaisia palveluksia ja lopulta saattoi kaapata lapset ajelulle, vaikka oli jo itse ihan pihalla paikkakunnista ja suunnista. Lopulta istui sitten jo olohuoneessa kun tulin töistä kotiin. Sairastuttuaan häiriköi puhelimella jopa yöaikaan. Älä ikinä houkuttele vanhempaasi muuttamaan söpösti samalle paikkakunnalle. Nyt lapset on onneksi jo aikuisia ja muuttaneet muualle. Aiomme itsekin tehdä saman tempun.
Ei kait sinun muuttosi voi ankkuroida poikasi perhettä asumaan nykyisessä asunnossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kaupunki olisi kiva (nyt on kaikki oma ja puolison suku kaukana) mutta sama naapuristo voi henkilöstä riippuen olla vähän too much. Eikä siihen mitään inhoa tarvita.
Me asutaan samassa paritalossa appivanhempien kanssa. Se on jo vähän too much, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuttosi myötä useammin tekemisissä, tai sattuuko päivittäinen kävelysi kulkemaan poikasi kodin ohi?
Entä jos näin onkin? Eikö ole hyvä, että lähisuvun kesken on hyvät välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme ulkomaankomennuksella muutamia vuosia ja se oli elämäni parasta aikaa siksi, että kerrankin oli tilanne, ettei appivanhemmat poikenneet paria kertaa viikossa. Mukamas olivat vain käyneet kaupassa ja toisvat meille jotain. Argh.
Olen siis aivan normaali anoppi, en mikään kyylä.
Noin munkin anoppi väittäisi. Muilla saattaa olla asiasta eriävä mielipide, esim anopin lapsilla.
Oletko aivan varma, että miniä on ainut joka on muutosta puhunut? Olisiko poikasi silti muuttojuonessa mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuttosi myötä useammin tekemisissä, tai sattuuko päivittäinen kävelysi kulkemaan poikasi kodin ohi?
Entä jos näin onkin? Eikö ole hyvä, että lähisuvun kesken on hyvät välit?
Ei todellakaan ole hyvä, jos pojan perhe kokee tilanteen vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuttosi myötä useammin tekemisissä, tai sattuuko päivittäinen kävelysi kulkemaan poikasi kodin ohi?
Entä jos näin onkin? Eikö ole hyvä, että lähisuvun kesken on hyvät välit?
Hyvät välit? Jossain vaiheessa liian innokas yksipuolinen yhteydenpito lasketaan ahdisteluksi. Ihan sama kuinka ikävä mummulla on mummun kullannuppuja, harva haluaa anoppia tai äitiä joka päivä kylään.
0/5
Nää anoppi vs miniä-stoorit tulee samasta paskatuutista kuin muutkin Jorma Juustomunan höpinät. Jormalla on itsetunto-ongelma, joka liittyy siihen vahvaan ja krooniseen, suorastaan kliiniseen alemmuudentuntoon, jota hän tuntee naissukupuolta kohtaan.
Omapa on heidän valintansa, jos muuttavat kauemmas , niin turha odottaa apuja lyhyellä varoitusajalla esim lasten hoidon tai kuskaamisten osalta.
Tämähän on hyvä uutinen , ap voi rauhassa elää omaa elämäänsä ja harrastaa, eikä tarvitse kokoajan olla käytettävissä.
Sitä se on, kun synnyttää poikia. Ei poikalapset jatka sukua. Paras pysyä erossa muiden perheistä ja antaa heidän olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kaupunki olisi kiva (nyt on kaikki oma ja puolison suku kaukana) mutta sama naapuristo voi henkilöstä riippuen olla vähän too much. Eikä siihen mitään inhoa tarvita.
Me asutaan samassa paritalossa appivanhempien kanssa. Se on jo vähän too much, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.
Asuuko molempien puoliskojen appivanhemmat samassa talossa?
Eli et osannut olla juoruilematta, puhumatta selän takana, kiusaamatta, kohtelematta lastenlapsia eriarvoisesti ja rikkomatta kotirauhaa muutoin kuin katkaisemalla välit kokonaan?