Kuinka paljon siedätte suhteessa pieniä loukkauksia?
Tai tapailuvaiheessa että jatkatte silti, paljonko epäsensitiivisyyttä esim itselle tärkeitä asioita kohtaan
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Oltiin oltu yhdessä jo muutama kuukausi, lähdin lomalla siskolleni kylään ja pyysin poikakaveriani mukaan, ei halunnut ja kiukutteli jos minä lähden. Päätin kuitenkin lähteä yksin jos ei tule mukaan, lähtöpäivänä sitten sen ääni muuttui kellossa ja änkytti lähtevänsä myös. Mutta sen viikonlopun kiukutteli eikä puhunut mulle mitään ja vältteli läheisyyttäkin, halveksien töni mua läheltään pois.
Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla itselläni on sellainen, no, naljaileva huumori, ja moni kumppani on kärsinyt siitä. Otan sen nykyisin itse puheeksi heti tutustuttaessa ja sanon, että minulle pitää kertoa heti jos sanon jotakin mikä tuntuu pahalta, koska se ei missään nimessä ole minun tarkoitukseni. Mutta jostakin syystä kumppanit eivät sano. Minun huumorini ei koskaan kohdistu toisen ulkonäköön, seksuaalisuuteen tms. mielestäni arkoihin paikkoihin.
Itse taas olen sietänyt suhteissa vaikka millaista suoraa loukkaamista, mutta yrittänyt aina selittää kaiken huumorilla. Vaikka mies haukkuisi miksi löysätavaraiseksi lumpuksi. No, olen ainakin huomannut että noista miehistä pääsee eroon kun ei esitä kovista vaan itkee, jos siltä tuntuu.
Etkö ole koskaan ajatellut, että tuollainen ns. naljaileva huumori on aika huonoa tekohuumoria ja sun kannattaisi yrittää kehittää sitä vähemmän loukkaavaan suuntaan?
Kumppaneilta palautetta saatuani todellakin olen, mutta tilanne ei tunnu juuri parantuvan. Tilanteista ja sanomisista ei pääse ajoissa ja akuutisti keskustelemaan, koska niistä purkaudutaan vasta kuukausia, vuosia myöhemmin. Voi kun löytäisin samanlaisen miehen. Olisi joko match made in heaven, tai ainakin saisin oppitunnin että miltä oma huumorini toisesta tuntuu.
Kärsin usein nuorena poikaystävän kiukuttelusta koska olin itse aivan lätkässä siihen ja olisin halunnut olla koko ajan yhdessä, nyt vuosia myöhemmin jättäisin vaikean tyypin jos ei osaa asiasta edes puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Niin että olen vain fiksujen empaattisten miesten kanssa.
Ovat aluksi lämpimiä paljon hyvää sitten tulee joku piikki
Ap
Älä katso vain sitä miten kohtelevat sinua vaan miten kohtelevat muita ja puhuvat muista, perhettään, ystäviään, tuntemattomia jne.
Jos joku puhuu pahaa muista tai on epäystävällinen tuntemattomille niin hän on luultavasti joskus sinullekin.
Toisaalta 99% ihmisistä joskus puhuu pahaa muista, ei jäisi paljoa vaihtoehtoja jos olisi ehdotonta että täytyy aina puhua kaikista vain hyvää
Tarkkoitin pahan puhumiselle sellaista jossa sitä toista mollataan ihmisenä eikä vain arvostella sitä mitä joku toinen on tehnyt.
Tietenkin jokainen puhuu joskus negatiivisesti muista mutta ei sen tarvitse olla toista lyttäävää ja haukkuvaa. Siinä on juuri se iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla itselläni on sellainen, no, naljaileva huumori, ja moni kumppani on kärsinyt siitä. Otan sen nykyisin itse puheeksi heti tutustuttaessa ja sanon, että minulle pitää kertoa heti jos sanon jotakin mikä tuntuu pahalta, koska se ei missään nimessä ole minun tarkoitukseni. Mutta jostakin syystä kumppanit eivät sano. Minun huumorini ei koskaan kohdistu toisen ulkonäköön, seksuaalisuuteen tms. mielestäni arkoihin paikkoihin.
Itse taas olen sietänyt suhteissa vaikka millaista suoraa loukkaamista, mutta yrittänyt aina selittää kaiken huumorilla. Vaikka mies haukkuisi miksi löysätavaraiseksi lumpuksi. No, olen ainakin huomannut että noista miehistä pääsee eroon kun ei esitä kovista vaan itkee, jos siltä tuntuu.
Etkö ole koskaan ajatellut, että tuollainen ns. naljaileva huumori on aika huonoa tekohuumoria ja sun kannattaisi yrittää kehittää sitä vähemmän loukk
Samaa mieltä, se ei edes ole huumoria vaan piilovittuilua ja -aggressiivisuutta.
"Uskon että kyse on tilanteista, joissa mainitsen toiselle pilke silmäkulmassa jostakin piirteestä, jota pidän hauskana ja mielenkiintoisena, mutta hän tulkitsee sen jostakin ilmeestä tai äänensävystä johtuen ilkeänä huomautuksena. "
Etkö sitten huomaa siinä tilanteessa että se toinen ei pitänytkään sitä hauskana? Meilläkin naljaillaan välillä toisen pinttyneillä tavoilla mutta siinä kyllä molemmat nauravat ja se toinen lähtee myös itseironisesti siihen mukaan.
Ja silloin tietää että se toinen ei loukkaantunut.
En siedä yhtään, mutta tietysti itsellä on vastuu sen sanomisesta toiselle. Fiksu mies korjaa käytöstään. se on taas toisen osapuolen vastuu-
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
En sietäisi yhtään, en ensimmäistäkään.
Ja miksi pitäisi sietää? Mitä sellaista sinä Ap saat mieheltä niin että pitäisi sietää loukkauksia?
Kerrp, kiinnostaa ihan oikeasti kuulla. Tai kukaan muukaan? Kertokaa!
Kuulostaa uskomattomalle omissa korvissa mutta ilmeisesti tietä siis löytyy?
Eikö teitä ihmetytä, että juuri teille aina sattuu ne jämäisimmät miesoletetut?
"Kumppaneilta palautetta saatuani todellakin olen, mutta tilanne ei tunnu juuri parantuvan. Tilanteista ja sanomisista ei pääse ajoissa ja akuutisti keskustelemaan, koska niistä purkaudutaan vasta kuukausia, vuosia myöhemmin. Voi kun löytäisin samanlaisen miehen. Olisi joko match made in heaven, tai ainakin saisin oppitunnin että miltä oma huumorini toisesta tuntuu. "
Miksi sitä palautetta ei anneta heti? Tuollainen tilanne että asiat käsitellään vasta kuukausien päästä olisi itselleni täysin kestämätön.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Ihan helposti, valitsin fiksun miehen, en ole kuin sinä, en lähtenyt aukomaan jalkojani jokaiselle ääliölle.
Normaalissa suhteessa ei loukata toista.
Mikä v***u ihmisiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että mies loukkaa kaikkea mistä itse kokee alemuutta epävarmuutta uhkaa
Miksi jatkat tuommoisessa suhteessa? Asiat vain pahenevat. Iso Red flag. Narsisti.
En kuuntele naiselta nalkutusta SEKUNTIAKAAN. Se on kissa ja naisen muumimukit ikkunasta ulos jollei muu toimi.
Mun aviomies on äärettömän toksinen. Niin mua kuin kaikkia/kaikkea muutakin kohtaan. Tiedättekö mä en enää välitä. Sanon, että "jaa jaa vai niin". Eli toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Antaa tuulen huulia heiluttaa. Turha argumentoida takaisikaan - tollolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että mies loukkaa kaikkea mistä itse kokee alemuutta epävarmuutta uhkaa
Miksi jatkat tuommoisessa suhteessa? Asiat vain pahenevat. Iso Red flag. Narsisti.
Narsistihullu saapui.
End of discussion
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Ihan helposti, valitsin fiksun miehen, en ole kuin sinä, en lähtenyt aukomaan jalkojani jokaiselle ääliölle.
Kiva että sinä kuitenkin osaat löytää ne loukkaukset omalta näppikseltäsi.
Riippuu siitä, millaista muuta energiaa suhteessa on. Jos on lämpöä ja haavoja tavallaan hoivataan, tällöin tuollainen vittuilu saattaa olla ns. leikkimielistä painia. Jos ei saa koskaan mitään positiivista, vaan pelkkää negatiivista energiaa, sitten tietysti suhde on lopetettava. Usein sisarussuhteet ovat tällaisia, jotka sisältävät molemmat elementit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
En sietäisi yhtään, en ensimmäistäkään.
Ja miksi pitäisi sietää? Mitä sellaista sinä Ap saat mieheltä niin että pitäisi sietää loukkauksia?
Kerrp, kiinnostaa ihan oikeasti kuulla. Tai kukaan muukaan? Kertokaa!
Kuulostaa uskomattomalle omissa korvissa mutta ilmeisesti tietä siis löytyy?
No mitäpä kärttyisä vanhapiikaa ylipäätään sietää!
Etkö ole koskaan ajatellut, että tuollainen ns. naljaileva huumori on aika huonoa tekohuumoria ja sun kannattaisi yrittää kehittää sitä vähemmän loukkaavaan suuntaan?