Lue keskustelun säännöt.
Täydelliset ja epätäydelliset, antakaa neuvonne 1-v lapsen äidille!
20.02.2007 |
Te, jotka olette onnistuneet kasvattamaan hyvin käyttäytyvät lapset: mikä on teidän mielestä tärkeää muistaa 1-veen kanssa, joka on alkanut hakea rajojaan ja tehdä pikku tuhmuuksia.
esim. Jos kiellän koskemasta videoihin sanomalla tiukasti EI, lapsi kikattaa, eikä takuulla luovu kivasta leikistä ellen vie häntä toiseen huoneeseen. Mikä tähän avuksi?
Ja te epätäydelliset (=todelliset) äidit: mitä toivoisitte, että olisitte tehneet toisin alusta asti?
t. aloitteleva äiti hieman ymmällään näistä kasvatusaiheisista ketjuistanne
Kommentit (4)
tohon ekaan en itse ole keksinyt muuta kuin toisto: kiellät ja kiellät, johdonmukaisuus on ainoa tapa toimia, vaikka kuinka rassaa omaa päätä.
Mitä oisin tehnyt toisin? Kuopuksen kanssa ois pitänyt olla alusta lähtien tiukempi, on jäärämpi luonne kuin isoveljensä ja liikaa on tullut annettua periksi ihan omaa väsymystäni, nyt saa olla todella rautaisella kädellä päsmäröimässä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsi pitää siirtää kädestä pitäen pois kielletystä toiminnasta, joka kerta. Vaihtoehtoista touhuamista tilalle voi tarjota, niin huomio kiinnittyy pois kielletyistä. Näin olen toiminut esikoisen kanssa, joka tosin ei ollut kova tutkimaan. Kakkosen kanssa olen ollut lujemmilla, sillä hän on tutkivaisempi luonne. Sanoisin, että esikoiselle tuli liikaa huudettua ja komennettua tosi kovasti jo tuon ikäisenä. Ei tajunnut, että sehän on ihan vauva. Kakkoselle sanon yleensä nätisti. Uskoo kyllä, mutta unohtaa heti. Voin sanoa, että kympisti ärsyttävämpää on se, kun yrität kieltää 3-vuotiasta ja hän vaan nauraa ja jatkaa toimintaansa. Sitten onkin jo kasvattajan kyvyt lujilla :)
Tiukkuuden ja toistojen määrän tarpeellisuus liittyy sitten enempi lapsen temperamentiin kuin vanhempien toimintaan. Esikoinen uskoi aina kerralla, keskimmäinen ei vielä kymmenennelläkään ja tämä iltatähti parin kiellon jälkeen. Ja nyt ovat jo pitkään käyttäytyneet suorastaan mallikelpoisesti :)
Hermostuminen saati meuhkaaminen/satuttaminen ei auta, se vain lyttää pienen lapsen kehittyvää ja haavoittuvaa itsetuntoa.
melkein vauva vielä. Eli mitään rajua kasvattamista en kannata. Sen sijaan lapsi oppii siitä kun vanhempi toimii johdonmukaisesti. Mutta ei näihin ole mitään salaisia reseptejä: näin kasvatat hyvin käyttäytyvän lapsen.
Itse olen pikku hiljaa alkanut vaatia vähän enemmän ja enemmän tuossa 1-2 vuoden välissä, ja kaksivuotias sitten on jo ihan suht herran nuhteessa eli häntä koskevat samat säännöt kuin muitakin talossa. Ne kuitenkin pitää oppia pikiku hiljaa ja ei siinä huutaminen tai edes sanominen niinkään auta, vaan toimiminen.