Lue keskustelun säännöt.
Raskaus oli fyysisesti elämänä hirveintä aikaa. Miksi tästä ei puhuta?
10.11.2024 |
Minulla on tähän 36-vuoden ikään mennessä ehtinyt olla sairauksia, työuupumusta, murtuneita luita, ja myös henkisesti rankkoja jaksoja elämässä. Silti raskausaika oli koko elämäni hirveintä aikaa, fyysisesti siis. Raskaus oli todella toivottu ja pitkään yritetty. Mutta heti alussa alkoi raskauspahoinvointi, joka kesti melkein koko raskausajan (ei silti ollut hyperemeesi vaan tavallista pahoinvointia). Joka päivä kaikki etoi ja oksetti. Nestettä kertyi pahasti, niin että oli vaikea olla. Selkäkivut oli viimeiset 4 kk niin pahat, että en voinut nukkua, en kävellä kuin lyhyitä pätkiä, jouduin olemaan sairauslomalla. Molempiin käsiin tuli karpaalitunnelisyndrooma, joka esti sen vähän nukkumisen mitä selkäkivuilta olisi voinut nukkua. Kohtu painoi virtsarakkoa niin, että sattui ja että pissalla piti käydä puolen tunnin välein. Ennenaikaiset supistelut sai lääkärin määräämään monen viikon vuodelevon, joka tietenkin pahensi muita oireita. Sain raskausmyrkytyksen ja se päänsärky oli todella piinaava. Eikä tässä ollut edes kaikki, enempää en jaksa vain listata mitä oli. Onneksi synnytyksen jälkeen olo alkoi aika pian parantua. Miksi siitä puhutaan niin vähän, että raskausaika voi olla ihan hirveä kokemus? Siis silloinkin, kun lapsi on todella toivottu.
Kommentit (142)
Kaikki kokee sen niin eri tavalla. Minusta raskausaika oli ihanaa. En voinut kertaakaan pahoin. Olin todella hyväntuulinen, kuin jossain kuplassa. Mielitekona vastapuristettu appelsiinimehu ja rypäleet. Talvella ei palellut; se oli tällaiselle palelijalle ihan uutta ja tervetullutta. Painoa kertyi vain mahan verran eli liikkuminen oli helppoa hyvin pitkään. Zumbailin vielä pari kuukautta ennen synnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli täysin yllätyksenä synnytyksessä, että jälkeiset piti synnyttää. Tottakai oli lukenut asiasta, mutta jostain syystä se oli aina jotenkin sivulauseessa, ihan kuin homma päättyisi siihen että saa vauvan syliin.
Takana on kaksi raskautta, olivat varmaan suhteellisen helppoja, kuten myös synnytyksetkin. Silti yhä vielä tunnen iloa siitä, että pissahätää pystyy helpottamaan sillä, että tyhjää rakkonsa.
Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla oli vaivoja vain viikoilla 4-12, mutta eihän sitä voi etukäteen tietää, miten käy. Raskaus oli raskainta silloin, kun se ei näkynyt, niinpä ympäristön reaktiotkaan eivät olleet kovin tukevia.
Kenenkä pitäis puhua sun hirveästä raskausajasta ja miksi?
Mulla oli kaksi raskautta, toinen 31- ja toinen 34-vuotiaana ja molemmat tosi helppoja. Synnytykset puolestaan oli tosi hirveitä. Jollakin muulla toisinpäin.. me ollaan kaikki erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin oikein hyvin. Jotkut jopa sanoivat että "hehkun" onnea. Ei mitään ongelmaa. Olin 30 v molemmin puolin raskauksieni aikoina. Samoin meni vaihdevuodet, ei ongelmia, ei lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Puhu saman kokeneiden tai psykologin kanssa. Miksi pelottelet naisia, joilla ei vielä ole lapsia.
En ole AP, mutta miten niin pelottelee? Kai sitä saa sanoa, jos asia tosiallisesti oli noin (itse olin raskausaikana elämäni tikissä, kävin tanssimassakin ihan viimeisilleni asti. Kaikilla ei ole niin). -Jos halutaan, että naisilla olisi enemmän lapsia kuin yksi, niin lie asiallista olla valehtelematta siitä, millaista voi olla -jos raskausaika on kauhea pelästyminen, niin toista lasta ei sitten varmaankaan tule. Ei kukaan tykkää siitä, että huijataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten, ilman korvausta, kohdunvuokrauksella homomiehille lapsia tekemään. Ovat syrjittyjä, kun ei lasten teko onnistu.
Luin ensin että rakkaus, raskasta aikaa sekin joskin antoisaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on myös jäänyt vaivaamaan se, että miksi minulle kävi näin, miksi raskausaika on fyysisesti suorastaan ihan hel vetillinen. Olin kuitenkin ennen raskautta perusterve, normaalipainoinen, harrastin liikuntaa, elintavat terveelliset. Oliko sitten vain todella huono tuuri. Uutta raskautta en ole uskaltanut harkitakaan, täysin mahdoton ajatus. Ap
Huono tuuri. Minulla on kolme lasta ja jokainen raskaus on ollut erilainen. Yksi raskaus meni oksennellessa. Luulin jo, että oksentelen lopun ikäni, mutta niin vain jäi pahoinvointi pois heti synnytyksen jälkeen. Itse en ole sen kummemmin viitsinyt päätäni vaivata sillä, millaisia raskausajat olivat. Lasten tekeminen nyt vaan on yleisesti ottaen aika työlästä puuhaa. Joskus se työläys alkaa heti, kun raskaustesti näyttää positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vointi raskauden aikana parasta ikinä. En edes kehtaa ääneen sanoa missään, kun tiedän, että monilla on pahoinvointia ym. Minulla oli huippuhyvä vointi.
Sama minulla,ei mitään ongelmia.
Toki olin vain 19vuotias,johtuisikohan siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu saman kokeneiden tai psykologin kanssa. Miksi pelottelet naisia, joilla ei vielä ole lapsia.
Annas kun arvaan. Olet persu, ja itket "sananvapauden" perään, mutta haluat silti kieltää rehellisen puheen raskaudesta, ja pakottaa naiset synnytyskoneiksi.
Eivät naiset ole mitään pikkulapsia, joilta pitäisi salata totuus! Nykyään lapsillekaan ei enää sanota että "ei tämä satu", vaan suositus on , että lapsillekin puhutaan rehellisesti.
Joten MIKSI, MIKSI, MIKSI aikuisia naisia halutaan fanaattisesti rajoittaa ja heille pitäisi kertoa vai valheita???!!!
Minäkin olin raskausaikana ihan rikki. En päässyt kävelemään 200 m pidempään. Synnytykset oli lastenleikkiä verrattuna siihen, että oli raskasna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon pahoinvointiin auttaa, kun hörppii laimennettua mehua ja napostelee vähän väliä. Itsellä oli myös, mutta pysyi hyvin kurissa näillä. Joku sanoi, että joi mehun laimentamattomana, mutta itsellä nousi niin paljon veden tarvekin, ja vesi aiheutti pahaa oloa, että tuo oli hyvä
Urheilin läpi raskauden ja olin liikunnallinen muutenkin, niin kroppa ei niiltä osin ottanut osumaa. Lopetin neuvolassa käynnin loppuraskaudesta kun arvasin, että alkavat tuputtamaan ongelmia ja diagnooseja. Kaikki meni hyvin, paitsi synnytys, jonka hysteeriset ja painostavat ihmiset pilasivat. Keho meni lukkoon ja siitä alkoi väkivalta
Raskaus on luonnollinen tila joka hoituu luonnollisin keinoin, kun hyväksyy kehotuntemukset ja toimii niin kuin ne ohjaavat. Esim. Tuohon janoon myytiin heti diabetesdiagnoosia, vaikka nopea googletuskin kertoi, että veren määrä moninkertaistuu ja aineenvaihdunta nopeutuu. Lääketeollisuus tekee julmaa kauppaa hyväksikäyttämäl
Ihme höpinää. Kenellekään ei keksitä diabetesdiagnoosia.
Mä listasin aikanaan negatiiviset oireet ylös. Ihan vaan jos vauvakuume jostain syystä iskis. Ei ole tosin näkynyt, synnytyskin oli niin karmea kokemus etten ikinä uudestaan ala siihen hommaan. Yli 4 kiloinen vauva (painoarvioissa oli arvioitu reippaasti alakanttiin vauvan koko, epäiltiin 3-3,5 kiloiseksi...), imukuppi ja välilihan leikkaus.
Tässä sitä raskausoireiden listaa:
Ilmavaivat (todella pahanhajuisia)
Ummetus
Närästys (niin kovaa että täytyi ottaa Rennietä mitä en yleensä ikinä käytä)
Valtava turvotus joka puolella kroppaa
Vasemman käden puutuminen ja tunnottomuus, rannekanavaoireyhtymä?
Jatkuva pissahätä
Katkonaiset yöunet
Si-nivelen / lonkan alueen kipu vasemmalla puolella, haittaa kävelyä ja tuskaista nousta sängystä ylös, lopulta pakotti luopumaan mm. salilla käynnistä koska kaikki liikkeet tekivät kipeää
Mielialavaihtelut
Minusta on puhuttu. Ehkä riippuu kaikesta? Itse odotin oksentelua koko ajan, sen sijaan oli vain ihan järkky paha olo ekat 3kk, mut ei tullut mitään ulos.
Tämä kyllä varoitetaan jo Raamatun ensilehdillä synnin seurauksena: "kivulla sinun pitää synnyttämän", sisällytän tuohon kaikki raskauden vaivat, liitoskivut ym.
Kolmen äiti
Ensimmäinen raskaus 25-vuotiaana: ensimmäisellä kolmanneksella oli aamupahoinvointia enkä voinut syödä normaalia aamupalaani, kaurapuuroa, oksentamatta. Loppuvaiheessa oli myös liitoskipuja enkä saanut oikein nukuttua. Ei mitään maatamullistavaa kuitenkaan.
Toinen raskaus 31-vuotiaana: ei mitään vaivoja. Suonikohjuja kyllä tuli, mutta ne olis ehkä tulleet muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vointi raskauden aikana parasta ikinä. En edes kehtaa ääneen sanoa missään, kun tiedän, että monilla on pahoinvointia ym. Minulla oli huippuhyvä vointi.
Sama minulla,ei mitään ongelmia.
Toki olin vain 19vuotias,johtuisikohan siitä?
Raskaus ja synnytys aiheuttaa 19-vuotiaille keskimäärin enemmän ongelmia ja sairauksia kuin aikuisemmille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen raskaus 25-vuotiaana: ensimmäisellä kolmanneksella oli aamupahoinvointia enkä voinut syödä normaalia aamupalaani, kaurapuuroa, oksentamatta. Loppuvaiheessa oli myös liitoskipuja enkä saanut oikein nukuttua. Ei mitään maatamullistavaa kuitenkaan.
Toinen raskaus 31-vuotiaana: ei mitään vaivoja. Suonikohjuja kyllä tuli, mutta ne olis ehkä tulleet muutenkin.
.... lisään, että raskausaika oli molemmissa kuitenkin niin helppo, että sen puolesta olisin voinut tehdä vaikka 15 lasta. Mielialakin oli parempi kuin tavallisesti. Mutta se vauvojen kanssa valvominen ja niissä kiinni oleminen taas oli mulle se juttu joka teki kahdesta riittävän määrän.
Niin ja keuhkot ei toimi hyvin, itsellä astma. Ja nestettä kertyy sinne sun tänne. Yöllä pissattaa monta kertaa.