Lue keskustelun säännöt.
Raskaus oli fyysisesti elämänä hirveintä aikaa. Miksi tästä ei puhuta?
10.11.2024 |
Minulla on tähän 36-vuoden ikään mennessä ehtinyt olla sairauksia, työuupumusta, murtuneita luita, ja myös henkisesti rankkoja jaksoja elämässä. Silti raskausaika oli koko elämäni hirveintä aikaa, fyysisesti siis. Raskaus oli todella toivottu ja pitkään yritetty. Mutta heti alussa alkoi raskauspahoinvointi, joka kesti melkein koko raskausajan (ei silti ollut hyperemeesi vaan tavallista pahoinvointia). Joka päivä kaikki etoi ja oksetti. Nestettä kertyi pahasti, niin että oli vaikea olla. Selkäkivut oli viimeiset 4 kk niin pahat, että en voinut nukkua, en kävellä kuin lyhyitä pätkiä, jouduin olemaan sairauslomalla. Molempiin käsiin tuli karpaalitunnelisyndrooma, joka esti sen vähän nukkumisen mitä selkäkivuilta olisi voinut nukkua. Kohtu painoi virtsarakkoa niin, että sattui ja että pissalla piti käydä puolen tunnin välein. Ennenaikaiset supistelut sai lääkärin määräämään monen viikon vuodelevon, joka tietenkin pahensi muita oireita. Sain raskausmyrkytyksen ja se päänsärky oli todella piinaava. Eikä tässä ollut edes kaikki, enempää en jaksa vain listata mitä oli. Onneksi synnytyksen jälkeen olo alkoi aika pian parantua. Miksi siitä puhutaan niin vähän, että raskausaika voi olla ihan hirveä kokemus? Siis silloinkin, kun lapsi on todella toivottu.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa tehdä parikymppisenä, jos miettii vain biologiaa.
Niinpä, sillä naisen keho palautuu nopeammin parikymppisenä, toisin kuin yli 30v
Mutta kyllä nuorillakin on vaikeita raskauksia.
Niinpä! Nuorena keho palautuu nopeammin raskauden jälkeen. Mutta itse raskausaika voi nuorella olla ihan yhtä vaikea kuin einiinnuorella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuraskauden lievästä pahoinvoinnista kärsivät lähes kaikki, vaikeasta raskauspahoinvoinnista (hyperemesis gravidarum) kärsii noin yksi nainen sadasta.
Ei minulla ollut. Ensimmäisen raskauden aikana oksentelin viikolle 14 asti. Hyvin pystyi käymään töissä. Oksennus tuli yleensä aamulla ja illalla. Etova olo kyllä oli, mutta pystyin syömään. Loppuraskaudesta kävely oli vaivalloista. Oli nestekertymää ja häpyluu kipeänä. Lonkatkin oli löysällä, minkä takia tuntui kuin jalka voi pettää alta. Itse asiassa kaatuilin useamman kerran, muttei mitään vakavaa.
Toisessa raskaudessa oli pahoinvointia lähinnä iltaisin. Tietyt ruuat tuli kyllä syöksynä ulos, kuten lohi, banaani, jauheliha. Lohen hajukin sai oksentamaan, ja samoin kaikki makeat parfyymit. Kerran olin Sokoksella, kun joku nainen kulki ohi ja haisi imelälle hajuvedelle. Minulla tuli heti oksennusrefleksi, aloin yökkiä keskellä kauppaa ja yritin päästä kävelemään kyyryssä ulos. Onneksi oksennus lensi kunnolla vasta siihen ulkopuolelle. Toisessa raskaudessa olin väsyneempi kuin ensimmäisessä. Sille oli luonnollinen selitys. Meillä oli 2,5-vuotias poika, jolla riitti virtaa päiväkotipäivän jälkeenkin. En pystynyt nukkumaan päikkäreitä töiden jälkeen kuten ekassa raskaudessa.
Kolmas raskaus sujui tosi hyvin, alussa oli taas oksentelua aamuisin ja iltaisin, mutta muuten en edes mitään huomannut. Tosin vauva kuoli kohtuun juuri ennen raskauden puoliväliä. Henkisesti se oli ihan hirveää.
Neljäs raskaus on ollut kaikkein helpoin. Voin hyvin, pystyin liikkumaan normaalisti. Oksenteluakin oli vähemmän ha kipuja ei oikeastaan missään kohtaa kehoa. Raskauden loppu oli vaikea. Minulla tuli supistuksia öisin. Joskus kävelin pitkin katuja 2 tuntia keskellä yötä, että synnytys alkaisi, mutta ei mitään hyötyä. Ne supistukset esti nukkumasta. Olin silloin jo äitiyslomalla, mutta en saanut levättyä kunnolla. Viimeiset 2 viikkoa oli piinaa. Jos nukahdin klo 22, saatoin herätä suositukseen klo 23. Sitten jäin kuulostelemaan, jatkuuko. Seuraava supistus saattoi tulla klo 23.15, ja sitten taas vaikkapa puolen yön aikaan. Supistusten takia myös närästi, mahahapot nousi ylös. Varsinainen synnytys oli kyllä maailman helpoin. Se kesti ensimmäisestä supistuksista vauvan syntymään 1 t 20 min. Ehdin olla sairaalassa 11 min. ennen vauvan syntymää, en edes synnytyssaliin päässyt. Heti piti aloittaa ponnistaa kun housut saatiin jalasta ja pääsin makuulle. Eikä siinä oikeastaan sattunut kovaa kuin viimeiset puoli tuntia. Keho oli valmistanut niin hyvin viimeiset 2 viikkoa, että vauva oikeastaan solahti maailmaan.
Hyvää aikaa kyllä.Turhaa mitää pelätä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Alkuraskauden lievästä pahoinvoinnista kärsivät lähes kaikki, vaikeasta raskauspahoinvoinnista (hyperemesis gravidarum) kärsii noin yksi nainen sadasta.
Niin. Onneksi hyperemeesi ei ole kovin yleinen. Minullakaan ei ollut sitä. Mutta pahoinvointi jatkui läpi koko raskauden. En paljoakaan oksentanut edes, mutta kun yötä päivää oksettaa ja olo on aivan merisairas, niin se on aika rankkaa! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin kokemus on kahdella sadasta ja sitten 98:lla kokemus on toinen, niin eihän se kahden ääni niin äänekäs kokonaisuudessa ole. Suurelle osalle naisia raskaus nyt vaan on vähemmän dramaattinen tila, kehomuutoksien kera. Se on tosi ikävää, että käy huonompi tuuri, mutta se on vaarallista puhetta, että aletaan antaa ymmärtää, että kaikki muut ovatkin vain hiljaa vaikeuksistaan, kun tosiasiassa vaikeuksia ei vaan kaikilla ole.
Kyllä mustakin tuntui, että kukaan ei varoittanut synnytyksen jälkeisestä voimakkaasta hormoniepätasapainosta etukäteen, kun puhuttiin vain raskauden aiheuttamista hormoniheittelyistä, mutta fakta oli, että kaikilla ei vain tuntunut se heittely niin voimakkaalta kuin minusta, ja minulla taas raskaus ei tehnyt mitään.
Tuurista se on kiinni. Jotkut hehkuu. Joillain on niin kamalaa, ettei sitä uskoisi kuin muut saman kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä raskausaikana olo oli aika raskas. Tukala siis loppuraskaudesta. Mutta kuitenkin oli aivan ihmeellistä aikaa. Siitä lähtien, kun sai ihmetellä vatsan kasvamista ja jotakuta, joka siellä heilui menemään. En päivääkään vaihtaisi pois raskausajasta.
Elämä on elämistä varten. Sitten kun vaihdevuodet lähenevät, niin kolotukset vasta alkavat. Hiuksetkin vaihtavat väriään ja ryppyjä tulee naamaan. Ai kauheeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini lähti sairaalaan klo 7, hieman yli klo 9 hän soitti mulle pirteänä kuin peipponen, että hänellä on poika!
Hän oli terve ja reipas koko raskauden ajan, vähän kuulemma loppuvaiheessa närästi.
Että näinkin se voi mennä.
Toinen taas sai sisäisen verenvuodon, eikä kukaan lotkauttanut korvaakaan ennen kuin häneltä lähti taju. Sitten äkkiä leikkaussaliin ja 5 litraa verta suoneen. Synnytyksissä voi sattua mitä hyvänsä. Monet kätilöt ja hoitajat on ilkeitä äideille. Synnyttäjiä kohdellaan törkeämmin kuin keitään muita potilaita. Ei kuulemma saa nukkua, ei pääse suihkuun, ei saa kipulääkettä, ei hoitoneuvoja. Äidin kivuliaisuutta ja itkuisuutta vaan pilkataan.
Olen ollut nuorena töissä synnytyssairaalassa, kiinnitin tähän huomiota jo silloin ja ihmettelin miksi kukaan tekee lapsia kun se on noin hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten. Sitten kun vaihdevuodet lähenevät, niin kolotukset vasta alkavat. Hiuksetkin vaihtavat väriään ja ryppyjä tulee naamaan. Ai kauheeta.
Miksi haluat vähätellä? Vaikea raskaus voi olla niin rankka kokemus, että se traumatisoi. Aapeekin kertoo, että hänen on täysin mahdotonta edes ajatella uutta raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannattaa tehdä parikymppisenä, jos miettii vain biologiaa.
Niinpä. Kolme helppoa raskautta ja synnytystä ilman lääketieteellisiä operaatioita, repeämisiä tai synnytyksen jälkeisiä ongelmia. Lapset sain 20-26-vuotiaana.
Minun täytyy kyllä kehua sairaalassa saamaani hoitoa ja synnytyksen hoitaneita kätilöitä ja lääkäreitä. Kaikki oli ystävällisiä, sain niin paljon kipulääkkeitä kuin tarvitsin ja kaikessa autettiin missä tarvitsin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se taas oli elämän parasta aikaa. Olin seesteä ja hyväntuulinen enimmän aikaa (yleensä en ole). On jäänyt vain hyvät muistot. Muistelen haikeudella. Hienoa että sain sen kokea. Jotain mystistäkin siinä oli.
Kai mullakin jotain vaivoja oli sillon alussa, ainakin teki pahaa ja särki päätä. Mutta ei mitään pysyviä kipuja ja vaivoja. Nykyään on kipuja ja vaivoja senkin edestä ilman raskauttakin. Lapsi jo lentänyt pesästä.
Miksei puhuta mistä? Sinun raskaudesta vai? Minulla on 3 lasta, eikä yksikään raskauksista ollut hirveä. En saanut myrkytyksiä enkä muutakaan. Yhdessä raskaudessa oli oksentamista, mikä loppui puolivälin tienoilla ja muissa ei edes sitä. Kipuja oli vasta synnytyksessä. Itse asiassa raskauksien aikana en ole sairastanut flunssia yms. niin paljon luin yleensä. Ei vaan tartu. Synnytyksistä voin sanoa, että ne oli hirveitä, mutta ei raskaudet.
Ei siitä puhuta koska ei haluta että kukaan alkaa pelkäämään raskautta. Monella raskaus menee kuitenkin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten. Sitten kun vaihdevuodet lähenevät, niin kolotukset vasta alkavat.
Kolotukset ja muut 25 ikävää muutosta tulevat kun hormonitoiminta loppuu. Ei ennen. Estrogeeni on naisen paras ystävä. Vaihdevuosista voisi varottaa koulussa samalla kun kerrotaan murrosiän muutoksista.
Ei se varmaan silloin kauheasti kiinnosta, mutta jotain voi jäädä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kohta täynnä taas naisten satuja 😂😂😂
Incel ulisee kun ei muuta voi.
Mutta kyllä nuorillakin on vaikeita raskauksia.