Kun kroppa vaatisi sairausloman, mutta ei pää kestä jättää omia töitä työkaverin niskoille

Jos ap nyt jatkaa noin, niin sairausloma on edessä joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä ja se voikin olla sitten pitkä tauko työn teosta. Pienemmillä vahingoilla selviää, kun hakeutuu ajoissa avun piiriin.

 Ap:n työpaikalla voi olla ongelmia työn kuormittavuudessa ja työn jaossa. Näiden ratkaiseminen kuuluu esimiehille ja johdolle ja on parempi, että niitä aletaan ratkoa ennemmin kuin myöhemmin. Sinnittelemällä töissä ap vain pitää yllä huonoa tilannetta.

no jos jäät nyt saikulle, saatat ehkä selvitä lyhyemmällä saikulle kun ajamalla itsensä ihan loppuun loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin täällä samaa. En tosin pitkäaikaisen sairauden vuoksi, vaan flunssan. Olin jo kolme viikkoa sitten pari päivää pois ja vointi lähti kohenemään. Tosin yskä jäi. Nyt viikonloppuna yskä on mennyt tosi pahaksi, enkä jaksa uskoa, että olisin huomenna työkuntoinen. Harmittaa vain kasaantuvat työt. Olen potilastyössä, eikä niitä minun omia potilaita voi kukaan muu hoitaa kuin minä. 

Mutta sinullekin sanon, että oma terveys ensin. 

Oletko vajaa? Kuvitteletko että ne potilaat makaa siellä liikkumattomina saamatta hoitoa jos sinä et ole paikalla?

Tsemppasin ja kannustin useamman kuukauden ajan kollegaa, joka oli burnoutin partaalla. Sitten jouduin avustamaan häntä hänen hommissaan. Hän ehti juuri kertoa, miten pääsen alkuun, kun joutui jäämään sairaslomalle. Häneltä ei irronnut minulle mitään sympatiaa eikä ohjeita jatkoon (uusi tyyppi hankalassa hommassa heti vastuussa), sanoi vain, että nyt hän aikoo tehdä kivoja asioita kun sai vapaata. Mitä ihmettä?!?! Jos on burnout niin ei sitä mennä ja biletetä. Ei häntä hetkauttanut lainkaan, miten minä pärjään. Tuntuu tosi tyhmältä, kun itse kuitenkin olin hänen tukenaan. Voi olla, että oli niin uupunut, ettei tiedä mitä sanoi/teki, mutta en todellakaan tiedä, miten suhtaudun häneen kun tulee takaisin töihin.

Vierailija kirjoitti:

no jos jäät nyt saikulle, saatat ehkä selvitä lyhyemmällä saikulle kun ajamalla itsensä ihan loppuun loppuun.

Näin. Aina kannattaa käyttää jokainen tilaisuus päästä saikulle. Jos ei muuten niin sitten vain keksit jonkun tekosyyn. Saikulla on niin mukavaa kun voi alkaa juomaan jo heti aamusta.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppasin ja kannustin useamman kuukauden ajan kollegaa, joka oli burnoutin partaalla. Sitten jouduin avustamaan häntä hänen hommissaan. Hän ehti juuri kertoa, miten pääsen alkuun, kun joutui jäämään sairaslomalle. Häneltä ei irronnut minulle mitään sympatiaa eikä ohjeita jatkoon (uusi tyyppi hankalassa hommassa heti vastuussa), sanoi vain, että nyt hän aikoo tehdä kivoja asioita kun sai vapaata. Mitä ihmettä?!?! Jos on burnout niin ei sitä mennä ja biletetä. Ei häntä hetkauttanut lainkaan, miten minä pärjään. Tuntuu tosi tyhmältä, kun itse kuitenkin olin hänen tukenaan. Voi olla, että oli niin uupunut, ettei tiedä mitä sanoi/teki, mutta en todellakaan tiedä, miten suhtaudun häneen kun tulee takaisin töihin.

Joo, ei kyllä burnoutissa biletetä. Osa ei toivu täysin ennalleen jos paha burnis alla.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppasin ja kannustin useamman kuukauden ajan kollegaa, joka oli burnoutin partaalla. Sitten jouduin avustamaan häntä hänen hommissaan. Hän ehti juuri kertoa, miten pääsen alkuun, kun joutui jäämään sairaslomalle. Häneltä ei irronnut minulle mitään sympatiaa eikä ohjeita jatkoon (uusi tyyppi hankalassa hommassa heti vastuussa), sanoi vain, että nyt hän aikoo tehdä kivoja asioita kun sai vapaata. Mitä ihmettä?!?! Jos on burnout niin ei sitä mennä ja biletetä. Ei häntä hetkauttanut lainkaan, miten minä pärjään. Tuntuu tosi tyhmältä, kun itse kuitenkin olin hänen tukenaan. Voi olla, että oli niin uupunut, ettei tiedä mitä sanoi/teki, mutta en todellakaan tiedä, miten suhtaudun häneen kun tulee takaisin töihin.

Jatkan vielä. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että sairaslomalle pitää jäädä, kun siihen on aihetta. Työkaverisi ei ole sinun vastuullasi, töissä järjestetään työasiat. Mutta tällaisessa tapauksessa kuin omani olisin kieltämättä odottanut, että työkaveri olisi vaikka pahoitellut, että joutuu jättämään minut yksin tähän hommaan. "Jee, pääsen saikulle" ei sisältänyt pahoittelua.

Toiset ammatit on sellaisia, ettei sijaisia tosta noin vaan palkata. Ei meile oteta edes mitään kesätuuraajia, kun ei hommia muutamassa kuukaudessa opi. Käytännössä jos jäät saikulle niin omat työt joko seisoo tai sitten kollega yrittää niistä jotenkin selvitä ja hoitaa ylitöinä. Niistä ei tietenkään makseta vaan voit pitää tunti tunnista pois, jos joskus pystyy. Veikkaan että aika monella asiantuntijahommissa samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Vaan kun tiedän että ne työt menee tälle työkaverille. 

Mihin sinua sitten tarvitaankaan työpaikalla? Normaalisti esimies osoittaa sijaisen poissaolevan tilalle. Sijainen ei voi olla henkilö, joka hoitaa oman työnsä.

Todellakin voi ja monessa paikassa toiset tai toinen tekee poissaolevan työt. Missä maailmassa elät?

 

Tekevätkö muut nämä ylitöinä? Vai onko oma ajankäyttö sen verran väjlää, että mahtuu ja ehtii tehdä kakhden ihmisen työt? Jos näin on, puolet työvoimas

"Poissa olevan työkaverin akuutit työt hoidetaan ylitöinä, kyllä, jos ei työajalla ehdi. Hoidettava ne on."

Työkaverille ei ehkä sovi ylityöt juuri silloin. Työnantajan on pakko palkata sijainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Vaan kun tiedän että ne työt menee tälle työkaverille. 

Mihin sinua sitten tarvitaankaan työpaikalla? Normaalisti esimies osoittaa sijaisen poissaolevan tilalle. Sijainen ei voi olla henkilö, joka hoitaa oman työnsä.

Todellakin voi ja monessa paikassa toiset tai toinen tekee poissaolevan työt. Missä maailmassa elät?

 

Tekevätkö muut nämä ylitöinä? Vai onko oma ajankäyttö sen verran väjlää, että mahtuu ja ehtii tehdä ka

Työkaverille ei ehkä sovi ylityöt juuri silloin. Työnantajan on pakko palkata sijainen. 

Siis oikeastiko kuvittelet näin homman toimivan kaikilla työpaikoilla?? 😂 Ei meidän työhön voi sijaisia palkata, koska työtä ei pysty hoitamaan kuka vaan, tuosta vaan. Työ vaatii useiden kuukausien opettelemisen, täytyy osata täysin lait ja asetukset jotka työhön liittyy, puhumattakaan kaikesta muusta. Sijaisia ei voi palkata, vaan nykyiset työntekijät hoitaa tämän oman työnsä ohella. Ja usein ylitöinä, jos ei tänään niin sitten huomenna.

Luulisi tämän olevan aikuiselle päivänselvää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Vaan kun tiedän että ne työt menee tälle työkaverille. 

Sit sekin jää saikulle, ei siinä sen kummempaa. Meillä joskus jää työpaikka vajaa miehityksellä,jos on osalla vaikka koulutuksia tai jotain. Eikä apuja tule. Sit jää töitä tekemättä. Pomolta kysytään,tuleeko joku auttamaan. Jos ei tule, me huolehditaan siitä että osa töistä jää tekemättä. Muutenhan ne pomot toteaa, et hommat pyörii vähemmällä työntekijä määrällä.

Mä olen joskus miettinyt, mitä kävisi, jos minä sairastuisin vakavasti. Teen asiantuntijatyötä, jota ei tee yksikään toinen tässä yrityksessä, olen siis "tiimini" ainoa edustaja. Työ vaatii erityisosaamista, mistä tiedän, että sitä ei ole kenelläkään muulla tässä yrityksessä ja lisäksi liiketoimintaosaamista. Jonkin verran apuja saataisiin tarvittaessa konsulttiyrityksestä, mutta siellä osaaminen rajoittuu siihen tekniseen osaamiseen mitä minulla on. Kaikki se minun liiketoimintaosamiseni puuttuu, ja se on ehkä melkein tärkeämpää kuin tekninen osaaminen.

Mun ei siis parane sairastua ikinä vakavasti... Jo nyt on esim. loma-aikojen sovittaminen melkoinen palapeli, kun kesälomaani en voi pitää yhdessä osassa ikinä.

Meni hieman ohi aiheen, mutta ihan konkreettisena esimerkkinä, että ei se sijaisen palkkaaminen välttämättä ole mikään pika-apu työvoimapulan ratkaisemiseen, jos joku sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Vaan kun tiedän että ne työt menee tälle työkaverille. 

Mihin sinua sitten tarvitaankaan työpaikalla? Normaalisti esimies osoittaa sijaisen poissaolevan tilalle. Sijainen ei voi olla henkilö, joka hoitaa oman työnsä.

Todellakin voi ja monessa paikassa toiset tai toinen tekee poissaolevan työt. Missä maailmassa elät?

 

Tekevätkö muut nämä ylitöinä? Vai onko oma ajankäyttö s

Sit ei kannata valittaa. Jos ala on valittu ja tiedostettu,että joku vaikka delaa niin menee kuukausia tehdä ne ylityöt ennen ku joku saadaan palkattua tilalle ja opetettua työhön. Tuollainen ala valittu, nii ei kannata valittaa. Sit vaan kruunu päähän,buranaa naamaan ja töihin. Kollegat voi askarrella mitalit,kun tulit töihin etkä jättänyt pulaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joskus miettinyt, mitä kävisi, jos minä sairastuisin vakavasti. Teen asiantuntijatyötä, jota ei tee yksikään toinen tässä yrityksessä, olen siis "tiimini" ainoa edustaja. Työ vaatii erityisosaamista, mistä tiedän, että sitä ei ole kenelläkään muulla tässä yrityksessä ja lisäksi liiketoimintaosaamista. Jonkin verran apuja saataisiin tarvittaessa konsulttiyrityksestä, mutta siellä osaaminen rajoittuu siihen tekniseen osaamiseen mitä minulla on. Kaikki se minun liiketoimintaosamiseni puuttuu, ja se on ehkä melkein tärkeämpää kuin tekninen osaaminen.

Mun ei siis parane sairastua ikinä vakavasti... Jo nyt on esim. loma-aikojen sovittaminen melkoinen palapeli, kun kesälomaani en voi pitää yhdessä osassa ikinä.

Meni hieman ohi aiheen, mutta ihan konkreettisena esimerkkinä, että ei se sijaisen palkkaaminen välttämättä ole mikään pika-apu työvoimapulan ratkaisemiseen, jos joku sairastuu.

Just näin. Meillä kun vastaavanlainen kollega sairastui syöpään, kaikki asiat seisoi koska kukaan ei tiennyt mitä kaikkea piti hoitaa, miten ja milloin. Vähän väliä tuli vastaan asioita joissa hoksattiin että tämänkin X olisi hoitanut. 

Ja eihän tässä tarvitse kuin ajatella vaikka poliisi/pelastaja/ensihoitaja-akselia. Jos sieltäkin joku jää pois niin ei voida soitella TE-toimistoon että olisko teillä joku, vaan ne nykyiset tekee. Koska tekijän täytyy tietää ne työt tarkalleen. Sen verran kysytään että kuka pääsee vapaapäivältä töihin, ja toivotaan että joku pääsee eikä tarvi määrätä, kuten esim. poliisissa.

Oma terveys etusijalle. Työn ja työkavereiden ei pidä olla elämäsi ykkös prioriteetti. Rahan ahneudellakin pitää olla rajansa, käärinliinassa ei ole taskuja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Onhan se näinkin, mutta tosi suomalainen ajattelumalli. Siis se että vastuuta omasta työstä ja sen tuloksista ei tahdota ottaa. "Oon vaan töissä täällä". Sitten isossa kuvassa ihmetellään, että miksi suomalaiset ei saavuta mitään ja kenelläkään ei juuri ole kunnianhimoa. Ja koska kuitenkin monet haluaa tämän ymmärtää väärin, niin EI. En ole sitä mieltä että missä tahansa kunnossa pitää lääkkeiden voimalla mennä töihin. Ei ei ei. Mutta huomio kiinnittyi silti tuohon asenteeseen, että eipä ole oma murhe miten työt tulee hoidetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joskus miettinyt, mitä kävisi, jos minä sairastuisin vakavasti. Teen asiantuntijatyötä, jota ei tee yksikään toinen tässä yrityksessä, olen siis "tiimini" ainoa edustaja. Työ vaatii erityisosaamista, mistä tiedän, että sitä ei ole kenelläkään muulla tässä yrityksessä ja lisäksi liiketoimintaosaamista. Jonkin verran apuja saataisiin tarvittaessa konsulttiyrityksestä, mutta siellä osaaminen rajoittuu siihen tekniseen osaamiseen mitä minulla on. Kaikki se minun liiketoimintaosamiseni puuttuu, ja se on ehkä melkein tärkeämpää kuin tekninen osaaminen.

Mun ei siis parane sairastua ikinä vakavasti... Jo nyt on esim. loma-aikojen sovittaminen melkoinen palapeli, kun kesälomaani en voi pitää yhdessä osassa ikinä.

Meni hieman ohi aiheen, mutta ihan konkreettisena esimerkkinä, että ei se sijaisen palkkaaminen välttämättä ole mikään pika-apu työvoimapulan ratkaisemiseen, jos joku sairastuu.

Kukaan ei ole noin korvaamaton, ei kukaan.

Herää jo sieltä kuplasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua, mutta esimiehen tehtävä on murehtia kuka tekee työt, ei sinun. Jäät vaan rauhassa pois työstä.

Vaan kun tiedän että ne työt menee tälle työkaverille. 

Mihin sinua sitten tarvitaankaan työpaikalla? Normaalisti esimies osoittaa sijaisen poissaolevan tilalle. Sijainen ei voi olla henkilö, joka hoitaa oman työnsä.

Meillä ainakin priorisoidaan työt uudelleen ja tehdään ne kiireisimmät ja tärkeimmät ensin. Ja pidempää päivää. Ne ei välttämättä ole kaikki niitä omia töitä. Sitten onkin kauhea suma niitä omia hommia, kun sairaslomalainen palaa.  Ei todellakaan tule mitään sijaisia edes pidempien saikkujen ajaksi. Joo, henkilökunta on ihan poikki, mutta tämä taitaa olla ajan henki,

Ymmärrän ap:ta. Pitkin hampain jäin kuumeisena tänään saikulle. Harmittaa niiden työkavereiden puolesta joiden niskaan tämä kaatuu. Syyttömia he ovat. Pomojen mielestä mitään ongelmaa ei ole. Kunhan vaan kiristätte ja tiristätte vielä vähän lisää niin hyvä tulee. 

Kukaan ei sinua kiittele, jos tapat ittes työllä. Lähinnä säälitään. 

Mutta ymmärrän jos on vaikeaa. Mutta pomon ongelma on ja jos työkaveri joutuu saikulle, ehkä pomo ymmärtää, että nyt on tehtävä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppasin ja kannustin useamman kuukauden ajan kollegaa, joka oli burnoutin partaalla. Sitten jouduin avustamaan häntä hänen hommissaan. Hän ehti juuri kertoa, miten pääsen alkuun, kun joutui jäämään sairaslomalle. Häneltä ei irronnut minulle mitään sympatiaa eikä ohjeita jatkoon (uusi tyyppi hankalassa hommassa heti vastuussa), sanoi vain, että nyt hän aikoo tehdä kivoja asioita kun sai vapaata. Mitä ihmettä?!?! Jos on burnout niin ei sitä mennä ja biletetä. Ei häntä hetkauttanut lainkaan, miten minä pärjään. Tuntuu tosi tyhmältä, kun itse kuitenkin olin hänen tukenaan. Voi olla, että oli niin uupunut, ettei tiedä mitä sanoi/teki, mutta en todellakaan tiedä, miten suhtaudun häneen kun tulee takaisin töihin.

Hyvä jos jaksaa miettiä kivoja asioita. Lääkäri sanoi mulle, että nyt kun olet saikulla burnoutin takia, koeta miettiä ja tehdä kivoja asioita. No ei ihan heti onnistunut, mielessä oli paljon synkemmät asiat..

Olin saikulla 1,5v. Ekan vuoden olin aivan sairaalakunnossa. Nyt tuosta romahduksesta on kulunut 2v ja voimat alkaa olla hyvät. Henkiset ja fyysiset. Mutta muisti ja itseohjautuvuus otti osumaa.

Ei kannata tappaa itseään työllä. Ei vaikka Riikan ja Petterin mielestä pitäisi.